Perjantai 06.07.2012 Ääniä ja uintia

Pihalla ollessa kuulee kaikenlaisia ääniä, riippuen tietysti siitä mikä vuorokauden aika ja sää sattuu olemaan. Jos itse olen hiljaa, voin kuulla ohi ajavien traktorien, erilaisten autojen ja mopojen hurinaa, myös polkupyörä voi pitää omaa naksutusta tai kettingin rahinaa, hevosen kaviot kopisee tien pintaa vasten, sora rahisee lasten juoksuaskelten alla, lasten kirkkaita heliseviä ääniä, matalaa puhetta, ruohonleikkurin tai moottorisahan pörinää, vasaran naputusta, lintujen laulua ja hälytysääniä, sateen ropinaa, puiden lehtien havinaa, tuulen huminaa ja suhinaa, kukon kiekumista, hevosen hirnumista, koirien haukuntaa... ja vaikka ja mitä. Äänet voi kertoa paljon eri kohteista kun vain malttaa kuunnella ja antaa äänen kertoa.
Torstaina havahduin ulkoa kuuluviin lintujen ääniin. Ne oli sen verran poikkeavia ja ihan selvästi useamman linnun aikaan saannos. Kurkistin ikkunasta ja näin lintujen lennähtelevän pihapuista toiseen äänekkäästi ”kaakattaen”. Ensin ajattelin varisten saapuneen poikasineen pihalle, mutta kovin olivat saman kokoisia lintuja keskenään ja tasavärisiä. Ei erottanut selvästi nuorempia ja vanhempia yksilöitä. Mekkala äityi ajoittain kovaksi ja lentelivät parvena levottomasti sinne sun tänne. Parvi katosi kauemmaksi, mutta niiden kaakatus kuului edelleen. Myöhemmin, kun olin sisällä, linnut palasivat pihalle keskustellen kovaäänisesti ja rohkeimmat kävi ulko-oven lähellä. Nappasin kameran ja sain parista kuvan ikkunan läpi. Sitten tietsikalle ja googlettamaan... ei, ei ollut harakoista kyse vaan linnut olivat naakkoja. Muistini mukaan en ikinä ole nähnyt saatikka kuullut naakkoja meidän pihalla tai lähiympäristössä. Olihan se tosi mielenkiintoinen kokemus ja elämys. Naakoilla kuulostaa olevan ”monisanainen” ääntely, olivat kovasti eloisia ja vilkkaita ja mitä ilmeisemmin viisaita. Jossain luonto- ohjelmassa radiossa kerrottiin Helsingin rautatieaseman naakoista (lukijan luontokuva ja tarina http://www.suomenluonto.fi/arkisto/lukijan-luontokuva-3-08), jotka oppivat tunnistamaan kuulutukset kaukojunien asemalle saapumisesta. En voi käsittää mistä naakat ilmestyi, kuulin niitä vielä lauantai aamuna viiden aikaan ulkona kahvia juodessani. Hymy tuli väkisin naamalle, kun ajattelin tilannetta että naakat jäävät tälle kylälle pitämään äänekästä ja vilkasta elämää. Minun puolesta se kyllä sopisi, vaikka uskonkin että varmasti niiden ”meteliin” voisi myös välillä hermostua.

Perjantaina ennen töihin lähtöä, lähdimme altaalle lenkille. Ensin ajattelin kävellä vain radalle asti, otin sauvat mukaan että hartiat saa vähän verryttelyä. Sää oli kaunis, lämmin ja pilvipoutainen. Innostuimme jatkamaan matkaa ratasillalta eteenpäin, otin päämääräksi hyvän uintipaikan jossa voisi uittaa koiria. Altaan rantapenkereet ovat jyrkät ja kiviset, altaalla on vain muutamassa kohdassa koirille turvallisia uintipaikkoja. Kun lähestyimme uintipaikkaa huomasin, että siellä on porukkaa. Etsin rannasta mahdollisimman kivettömän paikan ja heittelin siinä jonkin aikaa keppiä veteen. Lyyti kävi kastautumassa vedessä, mutta ei lähtenyt uimaan. Ihqu oli innokkain kepin hakija, Unskin ja Lyytin vaaniessa rannalla lähestyvää Ihqua. Hetken kuluttua hyvällä uintipaikalla olleet kaksi naista ja koira lähtivät pois ja me lähdimme valtaamaan itselle uintipaikka. Onhan se melkoista härdelliä heittää kolmelle pomppivalle parralle keppiä, yrittää ottaa samalla valokuvia, pitää kamera kuivana kun märät parrat puistelee vedet karvoista tietysti ihan siinä vieressä, hätistellä itikoita ja paarmoja. Kameran linssin sai puhdistaa useamman kerran vesipisaroista ja hiekasta.
Paluumatkalle lähdin kolmen märän ja edelleen formuloivan snakun kanssa ja muutaman paarman puraisun kevyempänä. Kun pääsin ratasillalle, huomasin että olin jättänyt sauvat uintipaikalle. Ei auttanut kuin lähteä takaisin, ensin tietenki varmistin kännykästä kellon ajan, etten myöhästy töistä. Koska aikaa oli vielä lähdimme takaisin, parrat oletti että nyt mennään takaisin uimaan.
Lyhyeksi suunniteltu lenkkeily venyi melkein kolmen tunnin pituiseksi, josta uintia tunnin verran... sauvojen unohtamisen vuoksi matkaa kertyi kahdeksan kilometriä.
Perjantai ilta meni nopeasti töissä, sillä lähdin aikaisemmin töistä - minullahan on niitä sisään tehtyjä tunteja, joita nyt käytin partojen hyväksi. Olin jättänyt kaikki ulkotarhaan ja hyvin olivat pärjänneet, vastaanotto oli ylitsevuotavan riehakas. Unski ja Ihqu ovat ihan selvästi vähän kateellisia, Lyyti on nyt se kolmas pyörä ja sille ei saisi antaa huomiota.

Lyyti

Unski, Ihqu ja Lyyti