Aherrus palkittu

 Kuvat Lumia 610:lla aamuiselta marjastusreissulta.

Perjantai iltana olin viimeisessä iltavuorossa. Menin vähän aiemmin töihin ja tarjosin työkavereille pullakahvit kiitokseksi mukavasta työjaksosta. Illemmalla sitten syöpöteltiin iltavuorossa olleen työkaverin kanssa leivoksia kahvitauolla.
Taakse jäi kiireinen ja työntäyteinen kesä ja syksy, nyt voi huokaista sillä palkka ”juoksee” vielä ens viikon. Saa nähdä makoilenko sohvalla ja syljeksin kattoon, kuten olen aikonut.

Normaalista poikkeavasti aloitin vapaan. Lähdimme eilen lauantaina Pekan kanssa Ouluun ostoksille. Melkein kymmenen vuotta vanhat maastokengät oli tullu tiensä päähän ja uudet oli saatava. Olin jo alustavasti tutkaillut uusia kenkiä netistä, josta en kuitenkaan uskaltautunut niitä tilamaan, sillä onhan kenkiä päästävä kokeilemaan ihan livenä, ne on kuitenkin sen verran kalliita hankintoja. Kenkiä ja myös maastokenkiä on joka lähtöön ja kaiken hintaisia, mutta kun ne pitää olla meikäläiselle myös kunnolliset, kestävät ja penikkatautisiin kinttuihin soveltuvat ei köyhä voi ostaa halpaa. Kun kerralla ostaa kunnolliset ja sopivat ei tarvi paperia kengän kärkiin survoa tai ostaa ylimääräisiä pohjallisia, että kengät pysys jalassa.
Tuulisessa ja koleassa säässä suunnistimme Oulussa ensimmäiseksi Partioaittaan, jonka kenkävalikoimiin olin tutustunut Netissä. Myyjän palvellessa asiakasta ja odottaessamme vuoroamme, oli hyvä tutkailla kenkävalikoimaa. Jotkut kengät tuntui kovilta kopuroilta, oli nahka- ja Goretext-pintaista ja merkkivalikoima oli mitä ilmeisemmin suhteellisen laaja. Näpsäkälle nuorelle naismyyjälle kerroin haluavani hyvät sään kestävät maastokengät, ihan metsässä  koirien kanssa liikkumiseen. Myyjä suositteli paria eri merkkistä kenkää ja kertoi mitä eroa on nahka- ja Goretext pinnalla. Olin varautunut itkemättä maksamaan pari sataa hyvistä kengistä... ja kun päädyin ostamaan nahkapintaiset Lowa Renegade gtx mid en itkenyt vaikka niistä sai pulittaa 229 euroa! Myyjä laittoi kassiin vielä hyvät hoito-ohjeet... joten eiköhän tässä pärjätä maastokenkien osalta hautaan asti... jos satun keikahtaan lähiaikoina kannattaa tulla norkoileen jäämistöstä kyseisiä kenkiä... koko on 4/37.

Partioaitasta jatkettiin matkaa Butgettiin, sieltä löytyi vain Haltin sormikkaat. Pekka katteli ittelleen takkia, mutta ei löytänyt mieleistä. Matkaa jatkettiin Punaisen ristin Kontti kirpputorille. Kontti on edelleen siisti paikka, mutta jos en ihan väärässä ole niin hinnat ovat nousseet sitten viime käynnin. Asiakkaita oli kuin pienessä kylässä asukkaita ja kauppa näytti käyvän hyvin. Kontista mukaan lähti lyhyt musta tikkitakki, villatakki, neulepusero ja lasten pussilakana koirien pedin suojaksi. Pekka ei löytänyt sieltäkään itselleen mitään ostettavaa. Olimme käyneet välillä aamupäivällä autogrillillä syömässä ja lähdimme paluumatkalle mutkan kautta kotiin. Poikkesimme paluumatkalla Kaijonharjun Tokmanniin. Työkaveri oli löytänyt sieltä Balleriina lakritsikeksejä ja tuonut työpaikalle. Kyseisiä keksejä ei lähikaupoista ole onnistunut löytämään. En koskaan ole pitänyt mitään ns. halpakauppaa varteenotettavana ostospaikkana... kuten sanottu, köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Kuinkas sitten kävikään... Tokmannilta lähti mukaan 6kpl kahvimukeja, Softsell ulkoilupuku (minulle), yöpuku (minulle, oli tarjouksessa), muutama paketti niitä lakukeksejä ja kahvia. Pekka ei edelleenkään löytänyt itselleen sopivaa takkia. Naisille on ihan selvästi paremmat valikoimat ulkoiluvaatteita kuin miehille. Ennen kotiin tuloa käytiin vielä Autokeitaalla syömässä ja ostamassa Kärkkäiseltä sikapäivä tarjouksessa olleet PEDIGREE® DentaStix hammastikkuja pari pakettia. Kotiin tultuamme oli jo iltapäivä pitkällä ja minä olin soppailu reissusta aivan kanttuvei.

Ens viikon ohjelma on vielä avoin. Tänään pitäisi pestä Unski ja siistiä sen jalat. Konetrimmin menen tekemään Reetun koiranhoitohuoneeseen... ehkä huomenna. Ihqun olen jo nyppinyt ja se pitää myös pestä ja tehdä konesiistiminen. Maanantaina soittelen eläinlääkäriin, josko saisin konnille lopetusajan. Olen päättänyt luopua niistä, enkä halua niitä kuitenkaan kiertoon. Aivan liikaa edelleen etsitään vesikilpikonnille uutta kotia.
Sitten ehkä lähdemme Keski Suomeen (tai ainakin aika lähelle) yllätysvierailulle koko konkkaronkka, koska Pekka pitää kesälomapäiviä. Mukava suunnitella yhteistä reissua, se on sitten toinen asia ilahtuuko talon väki meidän vierailusta jonne suunnistamme... jää nähtäväksi :).

Kengät on marjastusreissulla tänään aamupäivällä sisään ajetut ja hyväksi jalassa havaitut. Jalat pysyi kuivana vaikka maasto oli märkää ja heinäistä... jalat kiittää...ei enää kumisaappaita!

Keikahdamme partojen kanssa ruokalevolle, parrat risteili minun ja Pekan väliä metsässä hippulat vinkuen. Pienet tirsat ei ole pahitteeksi, pari ämpärillistä puolukoita odottaa puhdistamista ja jatkojalostamista.

Lisäys!
Piksulle ja Lisalle terkkuja! Lisa on käytetty kilpirauhaskontrolli verikokeissa ja tuloksena lääkitys jatkuu samana. Hienoa, että mitään muutosta sen osalta ei ollut tapahtunut. Piksu kertoi, että el.lääkäri oli kehunut kovasti Lisaa - on hyvässä kunnossa jne.
Kyllä siinä niin kävi, että meidän yhteinen marjanpoiminta päättyi 10.9. kun sain töihin kutsun. Meillä on vielä ne lopettajaiset pitämättä. Monta tapahtumarikasta, mutta raskasta marjastusreissua tuli tehtyä. Meidän marjastuksia ja marjojen myyntiä ei kukaan ole kadehtinut, ihmetelleet vain kuinka jaksamme ahertaa risukoissa ampiaisten ja polttiaisten pisteltävinä ja raahata marjoja pitkiä matkoja autolle pitkän päivän päätteeksi. Onhan meillä ollut Piksun kanssa hauskaa, hyviä eväitä ja paljon seikkailijan mieltä noilla reissuilla. Jos joku hullu nyt kadehtii, niin sopii mennä metsään... siitä se vihreä naaman väri palautuu nopeasti normaalin väriseksi... tai tosi punaiseksi.
Toivottavasti voimme pitää lopettajaiset Piksun kanssa ens viikolla, keksitään jotain mukavaa ja herkullista juttua.