Tauko kirjoittelussa johtuu ihan puolukoista, on tullut kyykittyä marjastusreissuilla päivittäin. Pari vapaapäivää välissä, jotka nekin on mennyt metsäisissä merkeissä, toisena käytiin katsastamassa marjamaita ja viime perjantaina ajeltiin Pekan ja partojen kanssa mutka Vuornokseen, jossa on vanha metsätyökämppä.
Meillä on ollut Piksun kanssa taas todellinen blondien tuuri marja-apajien kanssa. Yllättäviä marikoita on löytynyt ihan sen vuoksi, kun ei olla saatu autoa parkkiin ihan siihen kohti johon oli tarkoitus ja olemme suunnistaneet marjapaikoille hieman eri paikasta ja kas kummaa, huomaamme olevamme keskellä punaisia mättäitä alueella, johon emme muuten olisi ”eksyneet”.
Toissa lauantaina olin koirien kanssa marjassa alueella, johon johtavalta polulta oli kesällä katkaistu nuorta taimikkoa. Olimme huomanneet, että polku on todella vaarallinen maasta törröttävien rungonpätkien vuoksi. Pekka oli tulossa töistä Pudasjärven kautta ja oli löytänyt minulle vihdoinkin sen oikean poimurin rikkoutuneen tilalle Plastex punainen iso Majuri marjanpoimuri (kuva myöhemmin). Odotin onnesta soikeana, kun Pekka aikoi tuoda poimurin minulle metsään. Odotellessa innostin partoja kertomalla niille, että Pekka tulee. Olin neuvonut Pekalle reitin marjapaikalle niin, ettei tule raivattua polkua pitkin. Vaan kuinkas kävikään, Pekan huhuilu alkoi kuulumaan juuri sieltä, mistä ei pitänyt ja koirat lähti vauhdilla polkua pitkin vastaan. Hetken kuluttua Unski tulee luokseni heikosti vikisten pitämällä toista etujalkaa ylhäällä. Tajusin heti, että koira on loukannut jalkansa polulla törröttäviin rungonpätkiin. Tarkastin varpaat ja kynnet, enkä huomannut mitään ihmeellistä. Lohdutin Unskia, että kyllä se siitä... ajattelin varpaan venähtäneen tms. Unski vikisee surkeana edelleen, eikä laita jalkaa maahan joten tutkin jalkaa uudelleen. Löytyihän se syy vihdoin vikinään, kannuskynsi sojotti vaakasuorassa ja karvat oli veressä. Ei auttanut kuin lähteä kotiin koko konkkaronkan kanssa. Kotona puhdistin kynnen ympäryksen ja soittelin tutuille, olisiko kellään koirille tarkoitettua särkylääkettä. En uskaltanut tehdä sojottavalle kynnelle mitään. Onneksi särkylääkettä löytyi ja Unski pärjäsi vammansa kanssa maanantai aamuun, jolloin sain sille ajan eläinlääkäriin Iihin. Pyysin el.lääkäri Minna Mustikkaa laittamaan Unskille kuonokopan, että hän voi tutkia Unskin ilman turhia pörinöitä. Unski käyttäytyikin herrasmiehen tavoin muhkea parta survottuna kuonokoppaan. Koska vamman laadusta ei saatu kunnolla selvyyttä, Unski nukutettiin ja karvat ajeltiin kynnen ympäriltä. Onneksi kynsi ei ollut taittunut ihan juuresta, el.lääkäri sai sojottavan kynnenosan irti pyörittämällä ja kynnestä jäi siisti lyhyt pätkä jäljelle. Kynnen ydin jäi jonkin verran ilman suojaavaa kuorta ja sen vuoksi Unskille pistettiin piikkinä lyhytvaikutteinen antibiootti ja kipulääke. Kannuksessa ei ollut merkkiä tulehduksesta, joten antibiootti pillereitä ei määrätty, ainoastaan kipulääkettä annettiin mukaan muutamaksi päiväksi tarvittaessa annettavaksi. El.lääkäri tarkasti kaikki Unskin kynnet ja ne olivat moitteettomassa kunnossa.
Unskilla oli kauluri muutaman päivän aina silloin, kun en pitänyt sidettä. Kipulääkettä annoin vain kerran, koska kynsi ei näyttänyt kipuilevan. Nyt reilu viikko tapahtuneen jälkeen, Unski porskuttaa normaalisti ilman kauluria tai sidettä. Oli ehkä onni onnettomuudessa ettei kynsi ei katkennut juuresta, eikä tulehtunut.
Parrat joutuu välillä liikkumaan tosi huonokulkusissa maastoissa, hyvä ettei pahempaa ole tapahtunut. Ihan vaurioita en minäkään ole selvinnyt. Olen kompuroinut risukoissa sen verran, että jalat on mustan/punaiset kirjavat kipeistä mustelmista. Pekka meinasi ettei noilla kintuilla ainakaan missikisoja voiteta... tuskinpa muutenkaan. Joinakin päivinä jalat on ollu niin maitohapoilla, ettei ne vaan nouse risukoiden yli ja olen lukemattomia kertoja kellahtanut nurin. Marja-astiat ei ole vielä kertaakaan kaatuneet, jostain kumman syystä. Maa-ampiaisten hyökkäilyiltä ei ole säästytty, viimmeksi minä huusin korkealta, kovaa ja juoksin pakoon kiukkuisia ampiaisia ja sain monta kipeää, kirvelevää ja punaista pistojälkeä.
Maanantaina 10.09.12) kun oltiin Piksun kanssa marjassa, sain puhelinsoiton HRV:stä ja kysyttiin että olisinko kiinnostunut lähtemään töihin. Mikäs siinä, lupasin aloittaa heti seuraavana päivänä ja tiistaina olin kesätyöpaikassani ensimmäisen päivän pienen tauon jälkeen. Työkomennuksen pituudesta ei ole täyttä varmuutta vielä, mutta se ei minua kiinnosta... teen töitä niin kauan (tai lyhyen ajan) kuin on tarvis ja joustojakin saa jälleen tehdä. Ensimmäinen työpäivä oli aika raskas, kun tuli oltua viikonloppu ja maanantai pitkään ja hartaasti marjassa. Viime yönä nukuin kunnon yöunet, peräti 10h ja nyt tuntuu että joustoja jaksaisi myös jälleen tehdä. Puolukoita olen nyt myynyt 450kg ja vielä pitäisi lisää ennättää kerätä. Eiköhän sitä jaksa vielä vähän aikaa ahertaa, sitten voi käydä talviunille. Pihlajissakin on niin paljon marjoja, että vanhan sananlaskun mukaan ei pitäisi tulla runsasluminen talvi.
Olen siirtymässä älypuhelimeen... postissa odottaa Nokian Lumia 610. Taitaa olla sellainen ”karvahattumalli”, kun sitä suositellaan ensimmäiseksi älypuhelimeksi. Tutkailin useana päivänä älypuhelimia netissä, tein vertailuja ja päädyin kokeilemaan kuinka blondi pärjää älypuhelimen kanssa. Jää nähtäväksi, voi mennä aikaa ennen kuin ennättää edes pakettia avata.
Harmaasta tuhnuisesta säästä toivottelen mukavaa viikonloppua, jonka meikäläinen viettää joko töissä tai puolukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti