Tiistai aamuna lähdimme Piksun, Unskin ja Lisan kanssa puolukkaan. Ennätimme poimia muutaman ämpärillisen, ennen kuin minulla oli töihin lähtö edessä.
Seuraavat päivät töissä pitkää päivää/yötä. Torstaina sain tietää, että minulla jatkuu työt vielä ensi viikon maanantai ja tiistai... minullahan on kaksi työpäivää tehtynä sisään joustoina, joten jos jaksaisin tehdä vielä yhden päivän sisään saisin myös ens viikon perjantailta palkan. Olisin kaksi päivää töissä ja saisin koko viikolta palkan... houkutteleva ajatus. Yritin ajatella positiivisesti, vaikka olin tosi väsynyt ja sain kuin sainkin itseni jäämään torstaina tekemään lisää joustotunteja – vaikka se olisi pitänyt olla vihdoin se normaali työpäivä.
Perjantaina heräilin hieman tokkuraisena, Piksulta oli tullu viesti – lähdetäänkö puolukkaan... jotain sinne päin. Soitin Piksulle, kun hörpin aamukahvia ja hänen pirteä ääni sai myös minuun eloa ja marjametsään suunnistettiin jo tunnin kuluttua, minulla omat parrat mukana, Lisan jäädessä tärppipäivien vuoksi kotiin.
Marjastusreissu oli kaikin puolin yllätyksellinen. Puolukoita oli runsaasti ja saimme poimittua monta ämpärillistä kummatkin. Piksu kattoi meille lupaamansa piknikherkut liinan päälle, aurinko paistoi ja päivä kului rattoisasti. Valitettavasti en saa kuvia kamerasta yllätyksestä jonka löysin metsän keskeltä. Lupaan päivittää kuvan myöhemmin... kaikkeen sitä metsässä törmääkin.
Illalla kävimme Sarin kanssa Oulussa Verkkokaupassa, mukaan lähti nopeat muistikortit ja Sari löysi lisäksi edullisen kameralaukun ja vara-akun kameraan. Samalla reissulla hain Pekan, joka tuli kotiin viikonlopuksi.
Vaikka lauantai aamuna olin edelleen väsynyt, Pekka kyyditsi meidät partojen, eväiden ja ämpäreiden kanssa metsään. Tällä kertaa myös Pekalla oli tuuria, se löysi useamman herkkutatin ennen kuin lähti metsästä asioille. Meillä oli Piksun kanssa todellinen tuuri marjastuksen suhteen. Jouduimme jättämään täysinäisiä ämpäreitä pitkin mettää. Sää oli aurinkoinen ja melkein helteinen. Pahuksen polttiaiset kiusas isoina pilvinä, koirat sai helpotukseksi maha alle ja sisäreisiin sekä korviin ruokaöljyä. Öljysin myös oma naaman, kädet ja kaulan... helle ja öljy ei ainakaan naamalla ollut paras yhdistelmä, öljyn valuessa silmiin. Kun Pekka kävi hakemassa jossain vaiheessa koirat, löysin kauppakassista siideri- ja lonkerotölkin ja nappasin mukaani. Meillä oli evästä ja juomaa mukana, mutta lämmin sää ja reipas poimiminen kulutti nestevarantoja ja tölkit tyhjeni nopeasti. Jatkoimme marjan poimintaa iltaan ja marjaämpäreitä ja pussukoita jouduimme jättämään neljään eri paikkaan, joista noukimme ne mukaamme Pekan tullessa hakemaan meitä.
Lauantaina ei lähdetty metsään, vaan Raaheen Aleksin rippijuhliin, Sari lähti myös mukaan. Pekka ja Sari ei lähteny Saloisten pieneen kirkkoon istumaan, minun piti ”uhrautua” koska olin luvannut ottaa kuvia tapahtumasta. Kirkossa istuminen oli yhtä tuskaa, jota lisäsi se ettei ollut yhtään kolikkoa tullut varattua kolehtiin – mikä häpeän tunne. Rippisaarna oli yhtä sekavaa toistoa ”kuolema on synnin palkka” aiheesta. Tuskallisena kuuntelin tajuttoman pitkää saarnaa ja kirosin, kun saarnastuolin reunassa oleva tiimalasi ei näyttänyt toimivan, saarna vain jatkui ja jatkui. Kyllä kirkon pitäisi hieman päivittää saarnoja ja Jumalan sanaa tähän päivään – olisi pikkuisen aihetta. Saisivat ehkä varmimmin nuoria ja uusia kirkossa kävijöitä. Kun annettiin myös muille kirkossa olijoille mahdollisuus käydä ehtoollisella, sain tilaisuuden paeta kirkosta. Minua ei kirkossa olisi muu kiinnostanut, kuin valokuvaaminen... onhan ne tosi kauniita sisältä.
Pekka ja Sari odottelivat ulkona, mutta olivat kävässeet kahvilla huoltoasemalla odotellessaan. Ennätin kierrellä hetken hautuumaalla ennen kuin väki alkoi purkautumaan kirkosta.
Kävimme juomassa Päivin ja Markun luona Aleksin rippijuhla kahveet... olipas pikkasen herkulliset tarjottavat kahvin kera. Otin Aleksista muutaman kuvan ennen kuin lähdimme paluumatkalle.
Olimme kotona hyvissä ajoin ja pyysin Pekkaa että se veis minut metsään. Minulla oli vain pari ämpäriä mukana, mutta niiden täyttäminen oli yhtä tuskaa... reissusta tuli suora pudotus helvettiin. Sää oli lämmin ja sadetta ilmassa ja täysin tyyntä. Itikat ja polttiaiset meinasivat tehdä minusta lopun. Olin varustautunut ohuella vaatetuksella ja hyönteiset pääsivät kuppaamaan minua joka helkkarin paikasta. Onneksi kylän pinnassa oli alkanut satamaan reippaan puoleisesti ja Pekalle oli tullut kiire lähteä hakemaan minut ja parrat metsästä. Marjastuspaikalla ei satanut, mutta olin just saanu ämpärit täyteen ja ilosta kiljuen lähdin kotia kohti.
27.8.-31.8. Maanantaina jatkoin töissä joustojen tekemistä ja sen jälkeen lähdimme Piksun ja partojen kanssa katsastamaan uusia marjamaita. Kiertelimme useamman tunnin, emmekä löytäneet kummosia marja-apajia. Olimme jo hieman vaisuja, että tähänkö tämä nyt loppuu. Piksu pirautti kaverille, joka harrastaa koiran kanssa metsästystä, olisiko hän koiran kanssa metsässä kulkiessa nähnyt hyviä puolukkapaikkoja ja tärppi onnistui. Saimme vinkin hyvästä marjapaikasta, jota lähdimme välittömästi tutkailemaa, vaikka ilta alkoi jo hämärtämän. Yes, paikka oli tulvillaan puolukkaa. Tiistaina töiden jälkeen ei ollut epäselvää missä vietämme aikaamme.
Marjastamme edelleen samassa paikassa ja ainakaan vielä ei ole loppua häämöttämässä. Marjapaikasta vinkin antanut saa pari konjakkipulloa, kunhan marjastusaika päättyy... hän on ne ansainnut!
En ole kotona paljoa oleskellut, vaikka työt loppui. Marjoja pitää saada kerättyä sillä... on se vaan kumma että aina tulee ”uutta” menoa kun luulee saavansa marjan poimimisella lisää tuloja, vaikka se on melkoista raatamista. Minulle tuli tie vastaan auton alla oleville kesärenkaille ja piti tilata uudet. Saan ne tänään auton alle ja sitten on turvallisempaa huristella. Pikkusen oli eilen pelko persuksissa, kun piti lähteä Haukiputaalta etsimään uutta isoa poimuria – muovista sellaista, edellinen rikkoutui toissa iltana. Poimurinhaku reissusta tuli tuskainen, kun näki kauppojen valikoiman. Puisia erikokoisia, ruosteisia piikkejä... sanoin myyjälle muutamassa kaupassa että miten te olette kehanneet ottaa näitä valikoimaan. Sitten vaihtoehtona oli myös pieniä kokonaan muovisia, joissa roikkui muutaman desin vetoinen kangaspussukka... järkyttäviä! Ja muovisia, joissa osa oli metallia... johon minun oli tyydyttävä. Hitto ja nyt yhden illan sillä poimittuani, olen kironnu sen alimpaan... se repii herkästi puolukat varsineen ja juurineen – sitä minä en taas halua. Ainoa mistä sillä on hyvä poimia on tasamaa ja varsista joissa on lehtiä harvassa. Tuskaa, tuskaa, tuskaa. Tahtoo ison Plastex Marjuri marjanpoimurin!
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältynyt marjastusreissuihin, kaikkea ei voi edes kertoa... hiuskarvanvarassa oltu - ilmeisesti luoja varjellut, kun selvisin pahimmalta.
Maaampiaiset (?) ovat antaneet minulle ja Piksulle kyytiä. Minä sain vain yhden kipeän piston - tietenkin oikeaan käteen peukalon ja etusormen väliin, ampiaiselta jäi piikki kiinni ihoon. Hitto, että yksi pisto voi olla tuskallinen. Käsi turpos isolta alueelta ja koko kämmentä särki. Sain Piksulta kaksi Ampikyy tablettia ja ne helpotti heti. Vieläkin käsi on kuitenkin kipeä. Ei mennyt kauaa, kun Piksu huusi ja juoksi. Piksulla oli huonompi tuuri, sai neljä pistoa. Onneksi Piksulla oli jäljellä vielä pari tablettia, lohdutin että kipu tuntuu vielä pitkään. Hirvitti pelkkä ajatus useasta kipeästä pistosta, voi Piksu raukka... otan osaa. Jospa tuo runsas puolukkasato on noiden maaampiaisten ansiota. Onneksi koirat eivät saanet yhtään pistoa.
http://www.hyonteismaailma.fi/hyonteiset/makarat_ja_polttiaiset/ sivulta kopioitu tietoa polttiaisista.
"Polttiainen
Polttiainen (Ceratopogonidae) on mäkärääkin pienempi (1-2 mm) ja hennompi hyönteinen, jolla on usein kirjavat siivet. Se on yleinen Keski- ja Pohjois-Suomessa syyskesällä ja alkusyksystä. Polttiaisia on kymmeniä eri lajeja, joista vain osa imee verta ihmisistä ja eläimistä. Toukat elävät lammikoiden, ojien ja järvien pohjaliejussa sekä kaikenlaisessa mätänevässä aineksessa kuten karjan lannassa, lahoavassa puuaineksessa ja mätänevissä sienissä. Se häiritsee ihmistä vain ulkona.
Polttiaisen puremajälki saattaa olla suora rivi kirveleviä ja punottavia näppyjä. Pienestä koostaan johtuen polttiainen pystyy tunkeutumaan hyttysverkkojen läpi asuntoihin, ja se pääsee ketterästi vaatetuksen alle. Voit lievittää polttiaisen puremia hoitogeelillä. OFF!:illa ja Autanilla on tuotteita jälkihoitoon. Vaikeammissa tapauksissa suositellaan käytettäväksi kortisoni- tai antihistamiinipitoisia voiteita."
1 kommentti:
Ihania kuvia ja kansikuvasi on todella mainio, siitä metsän tunnelmat välittyvät! Yksistä kuvista meinasin punastua ;) Kiitos Tuula sinulle, tämä homma on pelittänyt hyvin! Jatketaan, tänään luvassa Mastery Show Helsingissä ja SököIrmat vien... Sököllä on vähän villi niska vaan haitanneko tuo :)
Lähetä kommentti