Tällaisena harmaana päivänä tuntee olevansa onnekas, kun voi muistella viimeviikkoisia aurinkoisia ihania ilmoja ja jäillä tallusteluja – voi sitä huikaisevaa auringon paistetta, lämpöä ja häikäiseviä hankia. Ne on nyt vahvistavia muistoja ja on siirryttävä kevään edistymisessä seuraavaan vaiheeseen... näinhän se menee ja etenee joka vuosi.
06.04.2013 lauantai aamuna lähdimme Sarin ja Iran kanssa kohti Kurikkaa. Menomatkalla poikkesimme Jalasjärven urheiluhallilla, jossa oli parhaillaan menossa sakemannien erkkarin pentuluokkien kasvattajaluokat. Niiden päätyttyä Sari pääsi Iran kanssa tutustumaan muutaman kierroksen verran seuraavan päivän näyttelykehään, ennen kuin hallin ovet suljettiin.
Saimme mukaamme näyttelyluettelon, pääsimme tutustumaan ennakkoon sunnuntaipäivän näyttelyyn ilmoitettuja koiria. Ennen kuin jatkoimme matkaa Kurikkaan Pitkään Jussiin josta Sari oli varannut huoneen, Sari ja Ira verryttelivät matkan aikana puutuneita jäseniä hallin ympäristössä. Verryttely oli niin vauhdikasta, että sain ikuistettua lentävää saksalaista ja suomalaista.
Päiviä ja Aleksia odotellessamme otimme pikku tirsat, jonka jälkeen lähdimme porukalla etsimään jotain paikka jossa voisi juoda kahvit ja tankata auton. Tankkauspaikka löytyi helposti, kahvittelupaikkaa jouduimme etsimään kartsaa kiertämällä hetken aikaa. Alkuillan muistikuvat Kurikan keskustasta – todella unelias ja hiljainen – melkein autio.
Pitkän päivän ilta päätettiin pitkällä lenkillä keskustan ympäristössä, polla meni niin sekaisin että suunnistimme lopulta hotellille aivan eri suunnasta, kuin olimme ajatelleet. Pitkässä Jussissa huoneissa ja huoneisiin johtavilla käytävillä jotenkin hapeton ilma, vaikka nukuimme tuuletusikkuna auki ja patterin säätö nollilla koko yön.
Pitkän Jussin aamiainen todella ”kökkö”, esim. leipänä oli vain yhdenlaatuista ruisleipää ja näkkileipää... missä lämpimät piirakat ja sämpylät – ja kananmunat oli keitetty niin kauan, että niitä oli vastenmielistä syödä. Vastaanotossa oleva nuori kaveri oli kyllä tosi ystävällinen ja hymyilevä.
Sunnuntaina oli sitten näyttelyn vuoro. Halli oli tosi hyvä näyttelypaikaksi, sillä sää oli lumisateinen ja hyytävä tuulinen. Mikäs oli odotellessa Iran kehään menoa lämpimässä hallissa. Iran esiintyminen kehässä meni hyvin ja vauhdikkaasti Aleksin esittämänä. Tuomari huomautti ainoastaan, että koira on hieman tuhdissa kunnossa. Todella hyvähermoisen Sarin onnistuin vain pienen hetken näkemään jännittyneenä... muuten Sarin käytöksestä ei näkynyt minkäänlaista näyttelyjännittämistä. Lähdimme heti Iran kehän jälkeen paluumatkalle ja illalla kotiin päästyämme jaksoimme Sarin kanssa värkkäillä väsyneenä vielä näyttelykuvia alkuyöhön asti Sarille nettiin.
Kiitos Sarille ja Iralle mukavasta ja vauhdikkaasta reissusta!
Maanantina heti miten herättyäni kaipasin kainalosauvoja. Oikea lonkka oli tulessa ja oikealle jalalle ei voinut varata ollenkaan painoa. Piti muutama päivää napsia tulehduskipulääkkeitä ja enimmäkseen makoilla, istuminen ja käveleminen ei onnistunut huonostikaan. Mietin kuumeisesti mistä moinen ja äkillinen kipu johtui. Ilmeisesti syynä oli se, että makoillessani kyljelläni hotellin sängyssä, Ira hyppäsi useamman kerran röhnöttään minun kyljen päälle. Minulla on yksi selkänikama huonosti luutunut ja Iran painosta tapahtui jotain sellaista että issiashermo joutui puristukseen – mene ja tiedä. Keskiviikkona iltapäivällä käveleminen onnistui jo sen verran että lähdimme katsomaan Pirttikarin saaren rannassa tehtävää ruoppausta. Koska sää oli mitä hienoin, lähdin partojen kanssa kävelemään hitaasti saaren ympäri, saatoin kävellä joko jäälle aurattua väylää tai muuten tukevaa moottorikelkan jälkeä. Näin jälkeen päin olen tosi onnellinen, että lähdin tälle lenkille, sillä se jää tämän kevät talven viimeiseksi aurinkoiseksi jäällä tehdyksi. Kunhan sää sallii käymme varmasti vielä tarkistamassa pääseekö jossain jäälle lenkille ja pienenä toiveena vielä makkaran paisto jossain saaren suojassa lähempänä merta.
Lauantaina paistoi vielä aurinko, kun lähdimme ajelemaan Praavannokkaa kohti. Jäälle päästyämme sää pilvistyi tasaisen harmaaksi, vain meren puolella näkyi horisontissa huikaisevan kirkas auringonvana. Lumi jään päällä oli sohjoista, mutta onneksi vesi ei ollut noussu jäälle. Kiersimme Siikaleton saaren ja joimme kahvit puolivälissä. Jäällä näimme vain muutaman pilkkijän, muuten oli tosi vähän ihmisiä liikkeellä, vaikka sää oli lämmin ja heikkotuulinen.
Sunnuntaina lähdimme Pekan kanssa kahdestaan kohti Raahea. Kävin kuvaamassa kavereiden reenejä ja Päivin luona paria suloista sakemannin pentua. Reeneistä en laita blogiin kuvia, koska en ole kysynyt lupaa kuvauskohteilta. Sain yllätettyä Sarin maanantai aamuna parilla meilissä lähetetyllä muokatulla kuvalla niin, että hänellä oli meinannu mennä kahvit väärään kurkkuun ja naurusta ei kuulemma ollut tulla loppua.
Viikko on jo vilahtanut puoliväliin. Partojen kanssa lenkkeilyt siirretty voimalaitosaltaan ympärille. Siellä on tiet kuivia ja hyvässä kunnossa, parroilla on paljon haisteltavaa koska tie on suosittu koirien lenkkeilyreitti.
Nyt lopettelen tältä erää. Selkä on vielä sen verran kierossa, että istuminen on vähän vaikeaa. Olen käynyt välillä tätä naputellessa useamman kerran kävelemässä, että pystyy taas hetken istumaan. Kyllä se tästä, pää asia että pystyy kävelemään.
Tässä lopuksi linkki YouTubeen. Oulu-radiosta kuului hetki sitten tämä vanha kappale ja se vaan oli niin kaunis, että ilman mitään ”järkevää” syytä linkitä sen tähän lopuksi... vaikka äänenlaatu on heikko verrattuna radiossa kuultuun. Karma ja tunteitaan ei voi estää.
Mukavaa viikon jatkoa ja kevään etenemistä – näin eilen Iissä ensimmäiset joutsenet. Tervetuloa kevät ja muuttolinnut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti