Iissä vihertää, matkalla mökille.
Praavan tiellä.
Mökkitiellä.
Mökillä.
Rantaan johtavan tien reunalla vitikko vihertää.
Ihqudaa.
Jörötukka Ihqudaa.
Parrat vauhdissa.
Ihqun iltavilli varjokuvana, roikkuu minun takinhihassa.
Olisko kalatiira?
Paljain jaloin. Kumpi aivopuolisko hallitsee sinua kun katsot alla olevaa kuvaa?
Vesi meressä edelleen laskenut, pitkä matka rantaan.
Aaltojen muovaamia muotoja.
Tuulen aikaan saamia pintaväreilyjä matalikoilla.
Työntöalus kuormineen horisontissa. (Paikalliset ehkä sanois että puskuroomu puskee puuta Kemiin).
Alkuviikko on mennyt pihalla värkkäillessä, ei varmaan parempaa sanaa ole minun tekemisilleni. Sisähommat on kiinnostanut vain sen verran, että matot sain raahattua pihalle ja imuroitua. Aurinkoinen vaikkakin aamusta koleatuulinen sää ja kirjosieppo ovat syynä, etteivät sisähommat ole juuri kiinnostanut. Meidän pihalla oli kolme pönttöä, joista yhteen sinitiainen rakensi pesän. Kaikki meni hyvin, kunnes saapuivat kirjosiepot. Sunnuntai-iltana kirjosieppo valtasi ja hääti pesivät sinitiaiset pöntöstä. Eikä siinä auttanut vaikka sinitiaiset pistivät kovasti hanttiin. Eihän kirjosiepot kyseiseen pönttöön kuitenkaan pesää tehnyt, niillä oli jo toinen pönttö valittuna, kyseessä oli ainoastaan häätö. Kun maanantaina otimme häätöpöntön alas, pesässä oli useita rikottuja punapilkullisia pieniä munia. Puhdistin pöntön ja vaihdoin siihen kaikki muut, paitsi etuseinän ja katon. Kun veimme valmiin pöntön toiselle reunalle tonttia puuhun kiinnitettäväksi, sinitiainen lensi edellä kyseiseen puuhun ja on nyt kovaa vauhtia tekemässä siihen uutta pesää.
Pahoin pelkään että kirjosiepot pilaavat vielä
niiden uuden pesintäyrityksen.
Innostuin värkkäileen uusia pönttöjä ja nyt meillä on kuusi pönttöä eri puolilla tonttia.
Pönttökiintiö on nyt täysi ja sormissa pikkutikkuja, mutta vielä haluaisin ja olisi tarkoitus tehdä ihan koemielessä varpuspönttö, joka ainakin netistä löytyvän ohjeen mukaan on ihan erimallinen kuin muut pikkulinnuille tarkoitetut pöntöt.
Päivitän tekemistäni pöntöistä kuvia myöhemmin. Nyt pääskyset ovat saapuneet kaartelemaan myös meidän lähiympäristöön, äänekkäinä tekevät huimia syöksyjä ja esittelevät huimia lentonäytöksiä. Niitä seuratessa meinaa niskat nyrjähtää.
Eilen illalla lähdimme iltalenkille mökille. Vesi meressä oli edelleen laskenut ja pääsimme kävellen muutaman sadan metrin päähän mökkirannasta. Parrat saivat taas riemukkaan formulapömön, kun saivat kirmata merenpohjalla josta vesi oli paennut. Vesi on käynyt alhaalla normaalista -35-44cm. Katsoin just’ ilmatieteen laitoksen nettisivuilta, että veden korkeus on nyt nousussa. Oli hienoa jälleen kokea meriveden lasku, melkein yhtä harvoin pääsee kävellen kulkemaan merenpohjalla kuin kestohangilla.
Nyt lähdemme asioille, Ihqu saa levähdellä sisällä Unskin jäädessä ulkotarhaan. Niille tekee välillä hyvää olla ihan itsekseen.
Oikein mukavaa loppuviikkoa, kuunnelkaa ja katselkaa kevään edistymistä ja vääjäämätöntä kesän lähestymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti