Uskomattoman hieno ja lämmin viikko takana, kesä tuli sittenkin super vauhdilla hieman ennen aikojaan – ainakin jos kalenteria katsotaan.
Helle on saanut meikäläisen touhuamaan kaikenlaista ulkona, kun se on enimmäkseen liittynyt vedellä läträämiseen, niin ei paremmin olisi voinut hellepäiviä viettää. Kolmena päivänä pärisytin painepesuria aamusta iltaan. Kaikki matot sain pestyä ja sain ne kuiviksi pesupäivänä – todelliset matonpesu säät! Pihalaatat ja valetut alueet pesin myös painepesurilla. Ulkona touhutessa muistin juoda tarpeeksi vettä ja suojasin ihon aurinkovoiteella. Yhtenä päivänä pidin jopa lippistä ja se on kova sana minulle, joka inhoan kaikenlaisia päähineitä kesällä.
Innostus ulkohommiin helteessä on myös poikinut pienen perunamaan, joka tehtiin entisen konnalandian paikalle ja liiteriin on siirretty jo yksi iso pino kuivia puita.
Parrat ovat päässeet aamu- tai iltalenkille ja torstaina iltapäivällä kävimme merenrannalla, jossa saivat formuloida vedessä ja hiekkapankeilla.
Sisällä huoneissa aikaa on kulutettu mahdollisimman vähän. Kun päivän aherrukset on saatu tehtyä, koirat joutuivat ulkotarhaan ja me lähdimme Pekan kanssa pyöräilemään. Olemme tehneet parinkymmenen kilometrin lenkkejä ja pistäytyneet samalla jossain kyläpaikassa pikavisiitillä. Minulla on ollut niin paljon virtaa, että parhaimpina päivinä olen käynyt pyöräilemässä kaksi kertaa. Pyöräillessä ei itikat kiusaa, ne ovat vihdoin saapuneet kiusaamaan sankoin joukoin hellevaatteisia ihmisparkoja.
Käytin Ihqua alkuviikosta eläinlääkäriasema Otuksessa, koska se mielestäni käytti oikeaa takajalkaa tavallisuudesta poikkeavasti. Kävimme Maria Pohjolaisen vastaanotolla ja sanoin heti ensimmäiseksi lääkärille, että epäilen ristisidevammaa. Sanoin myös, ettei sitä operoida, ellei tilanne ole sellainen että siitä on vastaavaa hyöty koiran elämänlaadun kannalta. Minulla on vielä hyvässä muistissa, kun 80-luvulla Donna sakemannilta napsahti ristisiteet toisesta takajalasta ja ne operoitiin Porissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna koko operaatiosta ei ollut ns. hyötyä, sillä ensin polvi ei pysynyt paikallaan, tarvittiin toinen reissu Poriin. Operaatiosta toipuminen oli tuskallista seurattavaa ja hoidettavaa, eikä jalka loppujen lopuksi kuitenkaan kestänyt kuin vuoden verran.
Lääkäri tutki Ihqun molemmat takaraajat ensin käsin tunnustelemalla. Lihaksistossa ei ollut eroja, mutta oikea takajalka polvesta oli jäykempi ja aristava, Ihqu myös varasi sille hieman kevyemmin seistessä. Ei muuta kuin Ihqulle rauhoituspiikki takajalkaan ja sen nukahdettua nostimme röntgenpöydälle. Molemmista jaloista otettiin useampi kuva eri asennoissa, sain toimia kuvausavustajana pitkä lyijykaapu päällä ja -panta kaulan ympärillä. Kun kaikki kuvat oli otettu ja niitä katsottiin, näin itsekin heti, että toisen polven ”joku” nipukka näyttää rustoiselta. Kyseisen nipukan nimikin selvisi, kun el.lääkäri sanoi että oikean takajalan nuljuluussa on rustolisää ja että hän epäilisi jonkinasteista ristisidevammaa. El.lääkäri kokeili vielä Ihqun ollessa rauhoituksessa onko polvi löysä, polvessa ei ollut löysyyttä. El.lääkäri halusi kuulla vielä ortopedin mielipiteen ja lupasi soittaa minulle seuraavana päivänä. Ihqu sai herätyspiikin ja Rimadyl tulehduskipulääkekuurin mukaan.
Tässä kirjallinen el.lääkärin kertomus:
”Jettyspoof’s Ihqu Daa, hoito-ohje:
Ihq daata tutkittiin äkillisesti alkaneen oikean jalan ontuman vuoksi. Koira aristi tunnusteltaessa polven koukistamista ja rauhoitettuna polven takapinnalta tuntui käteen heikko rutina. Löysyyttä polvessa ei kuitenkaan ollut.
Röntgenkuvissa havaittiin oikean polven uloimman nuljuluun alueella selviä nivelrikkomuutoksia. Keskustelen ortopedin kanssa, onko tämä jollekin vaivalle tyypillistä ja tarvitseeko hoitoa muuttaa nivelrikkohoidosta. Soitan teille parin päivän sisällä asiasta.”
El.lääkäri soitti seuraavana päivänä, kun oli ensin saanut Esa Soppelan arvion kuvista. Esan arvio oli, että ristisiteissä on jonkinasteinen vamma josta johtuen rustoa on nuljuluuhun muodostunut. Hoitona Rimadyl lääkekuuri loppuun ja kontrollikuvaus heinä-elokuussa. Lisäksi suositeltiin akupunktiohoitoa, jotta jalan lihakset pysyisivät kunnossa ja polven liikerata säilyisi.
Ihqu menee ja polskuttaa kuin ennenkin, suositeltu lepo lääkekuurin ajan on Ihqun mielestä kestämätön. Ainoa muutos on, että istuessa toisella kankulla oikea jalka sivulla. Makuulla jalkojen asennossa ei huomaa eroa. Vain makuulta ylösnouseminen tapahtuu rauhallisemmin, jos näkö- tai kuulopiirissä ei ole mitään mielenkiintoista. Kun käytiin rannalla tepastelemassa paljaalla merenpohjalla, pidin ensin Unskin kytkettynä ja Ihqu sai rillutella hetken itsekseen ja kyllä se rilluttelikin laajalla alueella ja matalikkojen rantavesissä. Unski sai kyytiä Ihqulta, eikä päinvastoin. Unskiin ehkä enemmän vaikuttaa helle, Ihqu on koko ajan vailla jotain aktiviteettia. Ihqun osalta porukkalenkkeilyt ovat siirtyneet historiaan. Yritetään ottaa sen kanssa vähän rauhallisemmin, tehdään pääkoppaa rauhoittavaa aktiviteettia hihnalenkkien lisäksi ja katsotaan miten tilanne kehittyy.
Nyt kun tärkeimmät ulkohommat on saatu tehtyä, on aika tehdä parroille pesut ja trimmaus. Unskin turkki onkin aika hurjassa pituudessa, vain lippa, parta ja silmieneduskarvat on siistit.
Olen kirjoittanut tätä tekstiä useana päivänä, ei malta istua koneella kuin hetken ja joinakin päivinä en ole käynnistänyt konetta ollenkaan. Lauantaina oli koko päivän erittäin painostava sää, ihan selvästi oli ukkosta ilmassa. Sadetta ja ukkosen jyrinää on myös koettu, mutta vain muutaman minuutin kerrallaan. Niiden jälkeen aurinko on heloittanut ja kuivannut ettei niistä ole jäänyt kuin aavistuksenomainen hetken muisto jäljelle.
Vielä reilu pari viikkoa sitten valitin kurjuutta, kun on kylmää ja koleaa. Nyt alkuviikosta kukki tuomi, pihlaja aloittanut kukinnan, raparpereista ensimmäinen soppa keitetty, syreenipensaissa kukkanuput vaikka lehdet ovat vielä keskenkasvuiset. Taitaa olla myös ensimmäinen kerta yli kolmeen kymmeneen vuoteen, kun pihalla kasvavassa juhannusruusussa on nyt jo kukkanuput.
Yleensä se on kukkinut vasta juhannuksen jälkeen. Voi tätä ihanuutta!
Nyt kun sunnuntaipäivä lähestyy puoltapäivää, varjossa oleva ulkomittari näyttää +25.6. Olen ennättänyt touhuta pihalla jo aamusta vaihtamalla kaikkiin koirien- ja lintujen vesikuppeihin raikkaat vedet, suihkutellut tulevan perunamaan multaa ja raparpereja. Päivä jatkuu arkisemmalla astioiden tiskaamisella ja imuroinnilla, ei kuitenkaan ole epäilystäkään ettenkö pistäytyisi pihalla alvariinsa. Pekka lähti koirien kanssa pienelle lenkille altaalle ja illalla lähdemme ilman partoja pitkälle pyörälenkille.
Nauttikaa tässä ja nyt kesäisistä säistä ja huolehtikaa että lemmikeillä on varjoa ja vettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti