Vielä viimeinen tuuletus ja summarum

 Aika huima kokemus, tässä lähdemme yläilmoihin... onneksi vaijerin nokassa.

 Kaukana ja korkealla.

 Tomin ja Noran vuoro kokea sama elämys.

 Näiden miesten ammattitaitoon oli pakko luottaa yläilmoissa ja veneen ohjaimissa.

Varoshan (entinen Famagusta) aavekaupunki horisontissa.
Wikipediasta kopioitu;
Varosha on aavekaupunki Pohjois-Kyproksella. Ennen Kyproksen kriisiä se oli turisteille suunnattu alue Famagustassa. Kolmen viime vuosikymmenen aikana se on vähitellen muuttunut aavekaupungiksi.
Famagusta oli suosituimpia matkailukohteita Kyproksella 1970-luvulla. Suosion kasvun myötä kaupunkiin rakennettiin monia uusia kerrostaloja ja hotelleja.
Turkin armeijan saatua sodassa alueen valtaansa se aitasi kaupungin, eikä ole tämän jälkeen päästänyt alueelle ketään muita kuin Turkin armeijan omaa väkeä ja YK:n henkilöstöä.
Alueen rakennukset tuhoutuvat hiljalleen, koska niitä ei ole remontoitu yli 30 vuoteen.

Kyproksen lähellä olevilla merialueilla on mannerlaattojen liitoskohtia ja rannat ovat paikoin todella kivikkoisia.

Ei ihan käynyt niin kuin oli suunniteltu. Tälläisiä kesken jääneitä talojen runkoja näkyi tosi paljon, samoin tyhjiä liikehuoneistoja.

Lomareissu Kyprokselle takana. Saimme nauttia tuskastuttavasta helteestä, johon kyllä muutaman päivän jälkeen yllättävästi tottui. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ainakin hotellin henkilökunta teki todella pitkää työpäivää. Majoitustilat olivat erinomaiset, rauhalliset, siistit, ilmastoidut ja ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin tarjolla. Suursiivouksessa kadottamani kilot tuli varmasti parissa päivässä takaisin, en missään ole nähnyt niin monipuolista ja runsasta ruokamäärää… ja ne jälkiruuat… niitä oli aina pari isoa pöydällistä tarjolla ja eihän niitä voinut sitten millään vastustaa. Ähkyssä kuvaa aika osuvasti olotilaa ruokailujen jälkeen. Viimeisinä päivinä sain itsehillinnän kohdilleen ja kykenin rajoittamaan syömisen kohtuulliseksi.
Vesipullot tulivat hyviksi kavereiksi aina liikkuessa, en tiedä joinko sittenkin liian vähä, sillä jalkojen turpoaminen oli aika hurjaa.
Kyproksesta jäi hyvät, joskin vähän surulliset fiilikset Turkin miehityksen vuoksi. Nikosian retkellä saimme todella monipuolisen ja kattavan tietopaketin ammoisesta historiasta tähän päivään. Ainakin niillä alueella joiden läpi ajoimme ja olimme, kuivuus taisi olla jonkinlainen ongelma. Hotellissa otettiin huoneistojen talousvedet kiertoon ja ne ohjattiin palmujen ja kukkien kasteluun. Merivesi oli erittäin suolaista ja kirkasta ja siinä pystyi vaivatta kellumaan.
Vietimme paluupäivän Helsingissä ja odotellessamme iltapäivän paluulentoa Ouluun, kävimme Suomenlinnassa, joka on tosi hieno paikka, päivitän blogiin kuvia siitä myöhemmin.
 Kotiin palattuamme, toimme auringon ja helteen mukanamme kotiin. Parina päivänä kävimme vilvoittelemassa mökillä meren rannassa partojen kanssa, tuoreimmat rantakuvat myös myöhemmin. Tänään on tuullut ja satanut ajoittain tiheää tihkusadetta. Olen päivitellyt blogia ja yrittänyt palautua normaaliin päivärytmiin - siinä täysin epäonnistuen... enhän minä normaalisti koko päivää koneella kuppaa.
Kiitos Tomille ja matkaseuralle hienosta lomareissusta... Kyprokselle olisi joskus kiva palata... vielä jäi paljon näkemättä ja kokematta.
P.S
Ja aurinkotuoleissa altaan äärellä ei "kestänyt" meikäläinen makoilla kuin 15min kerrallaan, auringon paahde oli sen verran kuuma että sydän alkoi takoa ylimääräisä lyöntejä ja hiki valua. Ei voinut kuin ihmetellä niitä jotka makoili pitkän päivän auringossa, käännellen välillä kylkeä ja muuttaen asentoa ettei tulisi rusketusrajoja. Aurinkorasvan tirinän ihon pinnalla saattoi melkein kuulla...
sama