maanantaina, syyskuuta 29, 2014
Löysässä hirressä
Muutama kuva muuttokuorman haku reissulta.
Havunneula roikkuu löysässä hirressä.
Kuvia metsälenkiltä 28.09.2014.
Minäkö tursake?
Tuulen kaatama laho runko.
Eilen sunnuntai-aamuna huomasin kaipaavani aina niin iloista ja pilke silmissä touhuavaa IhQudaata aamukahvi seuraksi pihalle.
Minun aamukahvittelu tuokiot pihalla ovat muuttuneet tosi tylsäksi ja yksinäiseksi. Unski on enimmäkseen aamu-uninen, eikä lähde minun seuraksi ulos ja jos lähtee, niin seisoa jöpöttää paikallaan katsellen ja kuunnellen mitä kylällä tapahtuu.
Tomin huoneen remonttista saattaa tulla oletettua isompi ja nyt on vahva tunne, että roikun löysässä hirressä. Elämän piristäjäksi tarvittaisiin nyt Ihqudaata, joka porskutti vauhdilla päivästä toiseen, keksien jatkuvasti uusia kujeita ja äksöniä eikä kangistunut kaavoihin.
Onneksi minulla on sentään iloiset ja vauhdikkaat naapurin mustat sakemmanit lenkkiseurana. Kun niiden kanssa höpöttää metsäpolkuja kulkien, ei tarvi ajatella mitään. Unski on jäyhempi ja eleettömämpi jöpöttäjä, jos keppiä ei heittele, se etenee tasaisen tappavaa vauhtia, eikä sitä kiinnosta edes metsäpolkujen reunamille jätetyt hajuviestit.
Ehkä oli sittenkin virhe poistattaa Unskilta pallit, vaikka toimenpiteellä helpotti yhteiselämää IhQudaan kanssa, niin sen mukana hävisi myös suuri osa Unskin persoonaa. Ja jos ennen pallien poistoa Unski pullisteli vain uroskoirille, nyt on aivan sama onko uros vai narttu kyseessä, kohtaamistilanteessa kaikki on yhtä ällöttäviä.
Kun viime tiistai-iltana kotiuduin Raahesta, huomasin heti että kissan kuivanappulakuppi on tyhjä, ja se ei ole ollenkaan normaalia meillä. IhQun lopetuksen jälkeen mööpleerasin ja kissojen ruokintapaikka laskeutui Unskin ulottuville. Koska Unski antoi kuppien sisällöt olla rauhassa, ajattelin että hyvä, ei tarvi kissojen enää keittiöjakkaran kautta hypätä ruokailemaan.
Päättelin heti tyhjästä nappulakupista, että Unski on alkanut popsimaan kissannappulat ja se myös selittäisi osaltaan Unskin vankistuneen vyötärön. Pekka ei ollut asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota, oli vain kiltisti täyttänyt toistuvasti tyhjää kuppia ja minun laskujen mukaan aika useasti, sillä kissannappuloiden säilytyspurkissa olisi pitänyt riittää vielä pariksi viikoksi.
Pikainen mööpleeraus palautti kissojen ruokintapaikan jälleen Unskin ulottumattomiin ja Unskilla alkoi laihdutuskuuri. No, sainpahan reilun kuukauden nauttia ajatuksesta, että Unski ei koske kissanruokiin, koska sitä on kielletty niin tekemästä. Olen nauttinut ajatuksesta koko rahan edestä.
Kuin myös siitä, että IhQun lopetuksen jälkeen Unski näytti sisäistäneen vihdoinkin mitä ei saa tehdä ja saa tehdä. Moneen viikkoon ei tarvinnut sulkea sisäpihan porttia, sillä Unski ei juossut pihalle ajavia autoja vastaan, ei rähissyt aidan takana ohikulkevia koiria ja ihmisiä, ei mennyt raivokkaasti haukkuen tulijoita ovelle vastaan, ei pullistellut kaikille lenkillä vastaantuleville koirille ja jne. Ennätin kehua jo kavereille, että en ole turhaan vuosikausia takonut partojen päähän käytöstapoja, sillä Unski osaa nyt käyttäytyä toivotulla tavalla. Olen varmaan nauttinut liian paljon ja pullistellut rintaani hyvin käyttäytyvästä Unskista, sillä siitä tunteesta on nyt pudottu kovaa ja lujaa perslihakset kipeänä asvalttiin. Sama painiminen parran kanssa jatkuu ja päätä (omaa) saa hakata seinään.
Myrskyisten syyssateiden jälkeen olemme saaneet nauttia myös osittain aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Jos Tarja (kennel Raappavuoren) iloitsi blogissaan siitä, että säät sallivat ikkunoiden pesun siirtämistä (mahdollisimman kauas eteenpäin – sanon minä) niin ihan samat ajatukset ovat olleet myös minun mielessä ja tietysti olen nauttinut siitä ihan täysillä. Mutta minkä taakseen jättää sen edestä löytää ja ehkä pitää orientoitua edes ikkuna kerrallaan tulevaan talveen.
Vielä viime viikolla ajattelin positiivisesti, että ennätän viikonlopulla trimmata Unskin, no sohvalla pötköttelee edelleen tursake-Unski turkki kukkien ja silmät lipan takana piilossa.
Tänään pitäisi saada ainakin aloitettua trimmaus, sillä minulla olisi tarkoitus lähteä huomen illalla Raaheen Josia ja pentuja katsomaan.
No, pitää keskittyä olennaiseen ja nauttia satana auringon pilkahduksista ja syksyisestä luonnosta. Talven puolukat pitäisi käydä keräämässä, näen jo itseni istumassa kannon nokassa kahvia hörppien ja auringosta nauttien. Toivottavasti ei käy niin kuin erälle, joka lähti koiran kanssa metsään ja joutui tyytymään veteen ja leipään, kun repussa helisi vain rikkoutunut termospullo – kahvi oli kyllä tuoksunut vahvasti.
Auringon pilkahduksia tulevaan viikkoon pienistä asioista nauttien, ei kannata tuhlata hyvää energiaa asioista murehtimiseen. Olisi myös tosi terapeuttista oppia erottamaan mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä ei.
Minun aamukahvittelu tuokiot pihalla ovat muuttuneet tosi tylsäksi ja yksinäiseksi. Unski on enimmäkseen aamu-uninen, eikä lähde minun seuraksi ulos ja jos lähtee, niin seisoa jöpöttää paikallaan katsellen ja kuunnellen mitä kylällä tapahtuu.
Tomin huoneen remonttista saattaa tulla oletettua isompi ja nyt on vahva tunne, että roikun löysässä hirressä. Elämän piristäjäksi tarvittaisiin nyt Ihqudaata, joka porskutti vauhdilla päivästä toiseen, keksien jatkuvasti uusia kujeita ja äksöniä eikä kangistunut kaavoihin.
Onneksi minulla on sentään iloiset ja vauhdikkaat naapurin mustat sakemmanit lenkkiseurana. Kun niiden kanssa höpöttää metsäpolkuja kulkien, ei tarvi ajatella mitään. Unski on jäyhempi ja eleettömämpi jöpöttäjä, jos keppiä ei heittele, se etenee tasaisen tappavaa vauhtia, eikä sitä kiinnosta edes metsäpolkujen reunamille jätetyt hajuviestit.
Ehkä oli sittenkin virhe poistattaa Unskilta pallit, vaikka toimenpiteellä helpotti yhteiselämää IhQudaan kanssa, niin sen mukana hävisi myös suuri osa Unskin persoonaa. Ja jos ennen pallien poistoa Unski pullisteli vain uroskoirille, nyt on aivan sama onko uros vai narttu kyseessä, kohtaamistilanteessa kaikki on yhtä ällöttäviä.
Kun viime tiistai-iltana kotiuduin Raahesta, huomasin heti että kissan kuivanappulakuppi on tyhjä, ja se ei ole ollenkaan normaalia meillä. IhQun lopetuksen jälkeen mööpleerasin ja kissojen ruokintapaikka laskeutui Unskin ulottuville. Koska Unski antoi kuppien sisällöt olla rauhassa, ajattelin että hyvä, ei tarvi kissojen enää keittiöjakkaran kautta hypätä ruokailemaan.
Päättelin heti tyhjästä nappulakupista, että Unski on alkanut popsimaan kissannappulat ja se myös selittäisi osaltaan Unskin vankistuneen vyötärön. Pekka ei ollut asiaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota, oli vain kiltisti täyttänyt toistuvasti tyhjää kuppia ja minun laskujen mukaan aika useasti, sillä kissannappuloiden säilytyspurkissa olisi pitänyt riittää vielä pariksi viikoksi.
Pikainen mööpleeraus palautti kissojen ruokintapaikan jälleen Unskin ulottumattomiin ja Unskilla alkoi laihdutuskuuri. No, sainpahan reilun kuukauden nauttia ajatuksesta, että Unski ei koske kissanruokiin, koska sitä on kielletty niin tekemästä. Olen nauttinut ajatuksesta koko rahan edestä.
Kuin myös siitä, että IhQun lopetuksen jälkeen Unski näytti sisäistäneen vihdoinkin mitä ei saa tehdä ja saa tehdä. Moneen viikkoon ei tarvinnut sulkea sisäpihan porttia, sillä Unski ei juossut pihalle ajavia autoja vastaan, ei rähissyt aidan takana ohikulkevia koiria ja ihmisiä, ei mennyt raivokkaasti haukkuen tulijoita ovelle vastaan, ei pullistellut kaikille lenkillä vastaantuleville koirille ja jne. Ennätin kehua jo kavereille, että en ole turhaan vuosikausia takonut partojen päähän käytöstapoja, sillä Unski osaa nyt käyttäytyä toivotulla tavalla. Olen varmaan nauttinut liian paljon ja pullistellut rintaani hyvin käyttäytyvästä Unskista, sillä siitä tunteesta on nyt pudottu kovaa ja lujaa perslihakset kipeänä asvalttiin. Sama painiminen parran kanssa jatkuu ja päätä (omaa) saa hakata seinään.
Myrskyisten syyssateiden jälkeen olemme saaneet nauttia myös osittain aurinkoisista ja lämpimistä päivistä. Jos Tarja (kennel Raappavuoren) iloitsi blogissaan siitä, että säät sallivat ikkunoiden pesun siirtämistä (mahdollisimman kauas eteenpäin – sanon minä) niin ihan samat ajatukset ovat olleet myös minun mielessä ja tietysti olen nauttinut siitä ihan täysillä. Mutta minkä taakseen jättää sen edestä löytää ja ehkä pitää orientoitua edes ikkuna kerrallaan tulevaan talveen.
Vielä viime viikolla ajattelin positiivisesti, että ennätän viikonlopulla trimmata Unskin, no sohvalla pötköttelee edelleen tursake-Unski turkki kukkien ja silmät lipan takana piilossa.
Tänään pitäisi saada ainakin aloitettua trimmaus, sillä minulla olisi tarkoitus lähteä huomen illalla Raaheen Josia ja pentuja katsomaan.
No, pitää keskittyä olennaiseen ja nauttia satana auringon pilkahduksista ja syksyisestä luonnosta. Talven puolukat pitäisi käydä keräämässä, näen jo itseni istumassa kannon nokassa kahvia hörppien ja auringosta nauttien. Toivottavasti ei käy niin kuin erälle, joka lähti koiran kanssa metsään ja joutui tyytymään veteen ja leipään, kun repussa helisi vain rikkoutunut termospullo – kahvi oli kyllä tuoksunut vahvasti.
Auringon pilkahduksia tulevaan viikkoon pienistä asioista nauttien, ei kannata tuhlata hyvää energiaa asioista murehtimiseen. Olisi myös tosi terapeuttista oppia erottamaan mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mitkä ei.
torstaina, syyskuuta 25, 2014
Haipakkaa siellä sun täällä
Pikaista päivitystä, että hengissä ollaan. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että joku sanoisi minun loppunsa edellä sinkoilevan.
Pientä pintaremonttia edelleen tehty, muuttoapuna touhuttu, kuvailtu siellä sun täällä, Raahesta kotiuduin tiistai-iltana ja eilen aloitin Tomin huoneen tyhjennyksen, tarkoitus olisi jatkaa kotona pientä pintaremonttia.
Pekka vaikutta olevan hieman hukassa minun sinkoilusta, ei tahdo pysyä perässä. Katsoi parhaimmaksi eilen paeta metsätöihin, tuulenkaatoja on taas kuulemma runsaasti karsittavaksi.
Mulla on niin utopistiset visiot Tomin huoneen rempasta, että Pekan olisi ehkä syytä pysytellä kotosalla, etten vain saa suurempaa tuhoa aikaiseksi.
Unski pääsi mukaan muuttokuorman hakuun, muuten se on joutunut tyytymään Pekan kanssa kotona oleskeluun ja metsälenkkeihin. Unskin turkki on kasvanut trimmauskuntoon ja tarkoitus olisi viikonlopulla pestä se ja tehdä konetrimmi. Toivon, että trimmauksen jälkeen Unskista kuoriutuu esille sutjakka poitsu, sillä se vaikuttaisi hieman pulskistuneen ja laiskistuneen Pekan hyvässä hoidossa.
Raahessa Josin pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet vauhdilla, ei mene kuin hetki kun ne valtaavat koko huushollin.
Nyt päivän touhuihin, lisää bloggailua viikonlopun aikana.
lauantaina, syyskuuta 13, 2014
Puolukassa, pientä pintaremonttia ja pentuja
Punaisia puolukoita.
Laku
Maire
Josi ja pennut
Pari viimeistä viikkoa on mennyt erilaisten aktiviteettien parissa.
Aurinkoisina päivinä koiruuksien kanssa lähimetsässä puolukoita poimien, sitten ihanassa vanhassa talossa pientä pintaremonttia tehden ja tämä viikko Raahessa Josin penikointia odottaen ja itse penikoinnissa.
Puolukoita en enää poimi kuin itselle, pari päivää menee vielä ens viikolla muutossa apuna ollessa ja eilen illalla huristelin ihanalla farmari Volvo V70:llä (laina-autolla) kotiin Raahesta. Josi pyöräytti torstaina reippaana tyttönä 11 pentua, 7 urosta ja 4 narttua. Ensikertalaiseksi synnyttäjäksi Josi suoriutui urakasta hienosti ja pennut eivät olleet mitään rääpäleitä syntyessään, vaan terhakoita puolen kilon vipeltäjiä. Pentujen isän voittoputki on saanut jatkoa, Willy kävi voittamassa saksan päänerikoisnäyttelyn 12-18kk luokan, todella upea koira! Willyn tulevaisuuteen iän karttuessa painotetaan myös SchH- tuloksen suorittaminen ja jalostustarkastus. Näyttelymenestys saa varmasti lisää jatkoa. Ei ole helppoa olla hyvin rakentunut ja menestyvä koiruus.
Aleksille suuret kiitokset herkullisista pitsoista, useampana iltana saatiin köllähtää täysinäisen mahan viereen nukkumaan.
Unski oli nauttinut minun poissa ollessa koko rahan edestä etuoikeudesta saada nukkua sängyssä minun paikalla. Pekka oli joutunut joka aamu herättämään Unskin uuteen päivään, kun Unski ei ollut tullut kamarista oma-aloitteisesti ennen aamu kymmentä.
Nyt Unski on palautettu taas entiseen päiväjärjestykseen ja joutuu nukkumaan Tomin huoneen sohvalla yönsä.
Minulla on myös arkeen palautuminen edessä. Lenkkeilyt ovat jääneet viimepäivinä ainoastaan postilaatikolle kävelemiseen, tänään olisi tarkoitus nauttia aurinkoisesta päivästä koirien kanssa lenkkeillessä.
Nyt pitää ensin jatkaa aamupäivää pienellä touhuilulla, että herää kunnolla koirien kanssa lenkkeilyyn.
Toivottelen oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille.
Josi ja pennut
Aurinkoisina päivinä koiruuksien kanssa lähimetsässä puolukoita poimien, sitten ihanassa vanhassa talossa pientä pintaremonttia tehden ja tämä viikko Raahessa Josin penikointia odottaen ja itse penikoinnissa.
Puolukoita en enää poimi kuin itselle, pari päivää menee vielä ens viikolla muutossa apuna ollessa ja eilen illalla huristelin ihanalla farmari Volvo V70:llä (laina-autolla) kotiin Raahesta. Josi pyöräytti torstaina reippaana tyttönä 11 pentua, 7 urosta ja 4 narttua. Ensikertalaiseksi synnyttäjäksi Josi suoriutui urakasta hienosti ja pennut eivät olleet mitään rääpäleitä syntyessään, vaan terhakoita puolen kilon vipeltäjiä. Pentujen isän voittoputki on saanut jatkoa, Willy kävi voittamassa saksan päänerikoisnäyttelyn 12-18kk luokan, todella upea koira! Willyn tulevaisuuteen iän karttuessa painotetaan myös SchH- tuloksen suorittaminen ja jalostustarkastus. Näyttelymenestys saa varmasti lisää jatkoa. Ei ole helppoa olla hyvin rakentunut ja menestyvä koiruus.
Aleksille suuret kiitokset herkullisista pitsoista, useampana iltana saatiin köllähtää täysinäisen mahan viereen nukkumaan.
Unski oli nauttinut minun poissa ollessa koko rahan edestä etuoikeudesta saada nukkua sängyssä minun paikalla. Pekka oli joutunut joka aamu herättämään Unskin uuteen päivään, kun Unski ei ollut tullut kamarista oma-aloitteisesti ennen aamu kymmentä.
Nyt Unski on palautettu taas entiseen päiväjärjestykseen ja joutuu nukkumaan Tomin huoneen sohvalla yönsä.
Minulla on myös arkeen palautuminen edessä. Lenkkeilyt ovat jääneet viimepäivinä ainoastaan postilaatikolle kävelemiseen, tänään olisi tarkoitus nauttia aurinkoisesta päivästä koirien kanssa lenkkeillessä.
Nyt pitää ensin jatkaa aamupäivää pienellä touhuilulla, että herää kunnolla koirien kanssa lenkkeilyyn.
Toivottelen oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille.
maanantaina, syyskuuta 01, 2014
Syyskuun ensimmäinen
Variksenmarjoja.
Surkea kännykkäkuva, Unski vartioi marjametsässä.
Syyskuun ensimmäisen päivän aamu on valjennut aurinkoisena, lämpömittarin näyttäessä vain muutamaa astetta plussan puolella.
Blogi kirjoittelussa luvattoman pitkä tauko, johon ei ole oikein pätevää syytä… ellei siihen lueta laiskuutta istuskella koneen äärellä.
Loppukesän säät ovat olleet niin hyvät, että reipasta ulkona oloa ja lenkkeilyä harrastettu innokkaasti. No, kerran jäimme Mairen kanssa kaatosateen alle, että kotiin päästyäni olin sananmukaisesti läpimärkä. Sateen alkaessa olimme n. 3km päässä kotoa ja koko paluumatkan satoi kaatamalla. Maire ei ollut moksiskaan sateesta, vaan rillutteli iloisena keppi suussa metsässä, kun minä kahlasin tulvivilla metsäpoluilla nilkkojani myöten vedessä.
Syksyn satoa on kerätty ja säilötty pitkää talvea varten. Saimme kutsun mennä poimimaan punaisia viinimarjoja Sanginjoen rantamaisemiin ”onnellisen koiran” pihapiiriin. Mehukkaita marjoja keräsimme pari ämpärillistä, joista valmistin sitruunahapolla tuoremehua ja pienen osan marjoista pakastin sellaisenaan (syyskakkua varten).
Emäntä ei päästänyt meitä kotimatkalle ilman kahvittelua, kahvipöydässä oli tarjolla muun muassa syyskakkua, jossa oli päällä paksu kerros punaisia viinimarjoja. Kakkua oli pakko santsata ja jos olisin kehdannut, olisin santsannut useamman kerran :). Syyskakun ohje lopussa.
Punaisia viinimarjoja ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen marjojen kirpeys, mutta kirpeydestä ei ollut mitään tietoa näissä marjoissa. En tiedä mitä lajiketta marjat olivat, mutta kun vein marjoista maistiaisia vanhalle Martta ystävälleni, niin hän myöhemmin sanoi että ei ole koskaan syönyt niin hyviä punaisia viinimarjoja… lupasin hänelle, että selvitän mitä lajiketta olivat.
Saimme kotiin tuomisiksi vielä kasvihuoneesta kerättyä tomaattia useita eri lajikkeita ja kurkkua.
Pakastin on täyttynyt punaisista viinimarjoista tehdyllä mehulla, variksenmarjamehulla ja pienissä erissä kerätyistä mustikoista ja sienistä.
Pekka känkkäsee edelleen selkä kierossa (menee tänään jälleen lääkäriin). Lähimetsän runsas herkkutattisato on saanut Pekan raahautumaan Unski kaverinaan sieniretkelle. Herkkutatit on kuivattu ja kangasrouskut ryöpätty ja suolattu. Nyt elää pieni toivonkipinä, että kun saamme syysvieraan tällä viikolla, niin hän tuo tullessaan ämpärillisen kantarelleja, silloin sienitaivas olisi täydellinen.
Loppukesän päivät ovat siis kuluneet monipuolisesti satoa keräillessä ja säilöessä. Ensimmäiset punaiset puolukatkin on kerätty ja myyty. Puolukkareissuilla minulla on ollut mukana Unski ja naapurin Laku sakemanni. Olen ottanut puolukoiden poimimisen rauhallisesti ja valikoiden, rohmupoimuriin on ruopastu vain punaisimmat ja suurimmat puolukat. Vaikka olen mustikoiden ylin ystävä, en voi sietää niitä poimurissa puolukoiden seassa. Suurin osa puolukkasadosta on jäänyt keräämättä, koska kylkiäisenä saisi melkein saman verran mustikkaa. Tutuilla hakkuaukioilla kasvava puolukka on tänä kesänä kuivunut, joten olen marjastanut sekametsissä, joista löytyy pieniä metsäaukeita. Niissä puolukka ja mustikka kasvavat rintarinnan ja kummallakin on ruhtinaallinen sato. Pitää varmaan odottaa, että mustikka varisee tai muuten katoaa – toivossa on hyvä elää.
Päiväohjelmaani kuuluu edelleen Unskin, Lakun ja Mairen lenkitykset. Lakun ja Mairen kanssa lenkkeilen vain joka toinen päivä. Laku on Unskin ohella mainio marjastuskaveri, kirmailee keppi suussa tai makoilee tyytyväisenä mättäiden välissä, pysytellen lähellä. Unski hoitaa marjastusreissuilla vartioinnin, välillä mustikoita popsien. Ensimmäisillä mustikkareissuilla ilman IhQua, Unski ei suostunut mustikoita syömään, seisoi vain jännittyneenä ja hievahtamatta paikoillaan päätä käännellen ja ympäristöä tarkkaillen. Onneksi se vaihe on taakse jäänyttä. Koirat marjastusreissuilla ovat siitä mukavia, että on joku jolle välillä pitää jutella ja kukaan ei pääse lähelle ilman että koirat eivät huomaisi. ”Hauskin” metsässä tapaamani marjastaja on vanhempi mies, joka oli kova juttelemaan, eikä pelännyt Unskia. Mies sanoi keräävänsä variksenmarjoja ja kertoi että silloin kun Suomessa järjestettiin suuri ETY kokous vuonna 1973, Urho Kekkonen oli halunnut kerättävän 5000kg variksenmarjoja eli kaarnikka. Mies oli ollut siihen aikaan lapissa ja oli itsekin osallistunut marjastukseen, johon oli osallistunut myös muun muassa myös metsurit. 5000kg marjakiintiö oli saatu nopeasti kerättyä. Huomasin melko pian, että mies ei kuullut sanaakaan mitä minä sanoin tai kommentoin miehen puhetta. Hän oli kova puhumaan, mutta kuulokoje oli tainnut unohtua kotiin.
Maire on sen verran virtaisa ja vauhdikas lenkkikaveri, että se ei sovellu marjastuskaveriksi. Taitas Mairen kanssa puolukat päätyä aivan muualle kuin poimuriin. Mairen tehtäväksi on jäänyt minun liikkuminen pystysuorassa asennossa ja se on erittäin tärkeä tehtävä, että selkäni pysyy hyvässä kunnossa.
Nyt palaan ”onnellinen koira” aiheeseen. Kun Heli ilmoitti, että Siru on siirtynyt muistoihin, tuli heti mieleeni, että Siru sai elää onnellisen koiran elämää. Siru eli pitkän elämän maalaisympäristössä ison lauman ympäröimänä ja rakastamana. Vaikka Sirulla oli vapautta ja reviiriä runsaasti, sillä oli kuitenkin koiralle oikea asema laumassa ja selvät pelisäännöt. Pohtiessani pitkään ”onnellinen koira” aihetta – joka ei ole yksiselitteinen ja kiveen kirjoitettu – mieleeni tuli muutama tärkeä perusasia, riippumatta siitä onko kyseessä kaupunkilais- vai maalisympäristössä elävä,
- koira ei ole täysin eristetty ihmislaumasta ja se hyväksytty laumanjäsen,
– mitä iloa tai järkeä on häkkiin (ulko/sisä-) pennusta asti suljetusta koirasta, jos ainoa kontakti siihen on, kun sille viedään kerran päivässä ruoka ja siinäkin tilanteessa komennetaan koira häkin nurkkaan odottamaan ruokaa.
- sillä on oikeudenmukainen laumanjohtaja ja alempi asema lauman hierarkiassa – annetaan koiran olla koira,
– koiralla ei ole henkisiä edellytyksiä toimia ihmislauman johtajana ja asiat on todella huonosti jos omistaja pelkää koiraansa.
- se on saa ns. kotikasvatuksen (siltä vaaditaan asioita pelkästään esim. koulutuskentällä ja se saa päättää asioista kotioloissa),
– koulutus ja kasvatus pitäisi aloittaa kotiympäristössä ja tehdä pelisäännöt selväksi, sillä kotona vietetään suurin osa elämästä.
- koiran perustarpeista huolehditaan (ravinto, terveys, liikunta ja rotukohtaiset taipumukset, elinympäristön puhtaus),
– Koiran lyhyempi ja nopeampi ruuansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja erittäin energiapitoista ruokaa, jotta koira saisi ruuasta kaiken tarvitsemansa ja rasva on koiran ensisijainen energianlähde. Ravinnon määrä tulisi huomioida koiran elinympäristön mukaan, ympärivuoden sisäkoirina elävät/vähän aktiviteettia – tarvitsevat vähemmän ruokaa kuin ulkotarhassa ympärivuoden elävät ja paljon aktiviteettia saavat koirat.
– koira ei saa päättää omaa terveyttä koskevista toimenpiteistä, korvat on puhdistettava, kynnet leikattava, leikkaushaavojen tai haavojen tai tulehtuneiden alueiden nuoleminen estettävä, madotukset ja lääkkeet on saatava koiran kurkusta alas.
– koiran ikään ja persoonaan (laiska/vilkas) suhteutettu monipuolinen aktiviteetti. Nuorelle tai laiskalle koiralle voidaan antaa monipuolista, virikkeellistä aktiviteettia ja kokemuksia. Vilkkaan koiran aktiviteetin tyydyttämiseen joutuu satsaamaan enemmän, mutta monipuolisen liikunnan lisäksi koiralle kuin koiralle pitäisi järjestää myös ns. aivojumppaa (temppujen opettaminen, makupalojen tai lelun etsimistä). Lenkit eri maastopohjissa ja ympäristöissä antavat koirille tervetullutta vaihtelua (kaupunkilaiskoirat maastolenkille ja maaliskoirat lähiölenkeille). Useinkaan ei tarvita pitkää siirtymistä esim. autolla/pyörällä paikasta toiseen ja koirille aukeaa uusi ja mielenkiintoinen maailma. Omistajan arvokkain ominaisuus näissä asioissa on mielikuvitus, tarvitaan myös hieman viitseliäisyyttä ja vähemmän selittelyjä miksi ei jotakin voi tehdä.
– ”puhtaus on puoliruokaa”, mutta ”kohtuus kaikessa”. Paskan keskellä elävä ja haiseva koira ei ainakaan lisää omistajaansa halua lähikontaktiin koiransa kanssa. Moni koira on luontaisesti siisti, tekisivät mieluiten tarpeensa elinympäristönsä ulkopuolelle. Liiallinen pesu ja pesuaineiden käyttö ei taas aina ole koiran turkille ja iholle ihan paras vaihtoehto.
Joopa joo, saa kait sitä miettiä ja pohtia näitä asioita, mutta tulipahan nyt selväksi mistä ”onnellinen koira” teema tuli ajankohtaiseksi. Rilla jatkaa nyt Sirun tassunjäljissä ja toivon sille yhtä pitkää ja hyvää elämää kuin Siru sai elää.
P.S
käyttäisin ehkä mieluimmin ”onnellinen koira” määritystä muodossa ”tyytyväinen koira”.
Pekka varmaan toivoisi, että käyttäisin vähintäänkin yhtä paljon aikaa ”onnellinen koira” teeman sijaan pohtiessani ”onnellinen puoliso” teemaa… laitetaan mietintään... ainahan toivoa voi.
Makeaksi lopuksi Syyskakun ohje.
Syyskakku
Pohja
2 munaa
2 dl sokeria, vatkataan
100g sulattua voita / margariiniä
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 2 tl vanilliinisokeria
Pellille ja uuniin 225 astetta... paista niin kauan että on kypsä.
Suklaapäällinen
250 g tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
kaakaojauhetta oman maun mukaan ( 1rkl on jo aika tumma setti)
5 rkl kahvia
2 rkl voita (voi sulaa kätevästi tuossa kahvissa, jos se on kuumaa)
Jos ei meinaa sokeri sekoittua, niin lisää kahvia tai voita oman maun mukaan.
Levitetään massan ollessa lämmintä, mutta pohjan ollessa jähtynyt.
Pohjapalasten väliin voi laittaa jotain hilloa ja sitten suklaasetti päälle
ja marjat päälle.
Blogi kirjoittelussa luvattoman pitkä tauko, johon ei ole oikein pätevää syytä… ellei siihen lueta laiskuutta istuskella koneen äärellä.
Loppukesän säät ovat olleet niin hyvät, että reipasta ulkona oloa ja lenkkeilyä harrastettu innokkaasti. No, kerran jäimme Mairen kanssa kaatosateen alle, että kotiin päästyäni olin sananmukaisesti läpimärkä. Sateen alkaessa olimme n. 3km päässä kotoa ja koko paluumatkan satoi kaatamalla. Maire ei ollut moksiskaan sateesta, vaan rillutteli iloisena keppi suussa metsässä, kun minä kahlasin tulvivilla metsäpoluilla nilkkojani myöten vedessä.
Syksyn satoa on kerätty ja säilötty pitkää talvea varten. Saimme kutsun mennä poimimaan punaisia viinimarjoja Sanginjoen rantamaisemiin ”onnellisen koiran” pihapiiriin. Mehukkaita marjoja keräsimme pari ämpärillistä, joista valmistin sitruunahapolla tuoremehua ja pienen osan marjoista pakastin sellaisenaan (syyskakkua varten).
Emäntä ei päästänyt meitä kotimatkalle ilman kahvittelua, kahvipöydässä oli tarjolla muun muassa syyskakkua, jossa oli päällä paksu kerros punaisia viinimarjoja. Kakkua oli pakko santsata ja jos olisin kehdannut, olisin santsannut useamman kerran :). Syyskakun ohje lopussa.
Punaisia viinimarjoja ajatellessa tulee ensimmäisenä mieleen marjojen kirpeys, mutta kirpeydestä ei ollut mitään tietoa näissä marjoissa. En tiedä mitä lajiketta marjat olivat, mutta kun vein marjoista maistiaisia vanhalle Martta ystävälleni, niin hän myöhemmin sanoi että ei ole koskaan syönyt niin hyviä punaisia viinimarjoja… lupasin hänelle, että selvitän mitä lajiketta olivat.
Saimme kotiin tuomisiksi vielä kasvihuoneesta kerättyä tomaattia useita eri lajikkeita ja kurkkua.
Pakastin on täyttynyt punaisista viinimarjoista tehdyllä mehulla, variksenmarjamehulla ja pienissä erissä kerätyistä mustikoista ja sienistä.
Pekka känkkäsee edelleen selkä kierossa (menee tänään jälleen lääkäriin). Lähimetsän runsas herkkutattisato on saanut Pekan raahautumaan Unski kaverinaan sieniretkelle. Herkkutatit on kuivattu ja kangasrouskut ryöpätty ja suolattu. Nyt elää pieni toivonkipinä, että kun saamme syysvieraan tällä viikolla, niin hän tuo tullessaan ämpärillisen kantarelleja, silloin sienitaivas olisi täydellinen.
Loppukesän päivät ovat siis kuluneet monipuolisesti satoa keräillessä ja säilöessä. Ensimmäiset punaiset puolukatkin on kerätty ja myyty. Puolukkareissuilla minulla on ollut mukana Unski ja naapurin Laku sakemanni. Olen ottanut puolukoiden poimimisen rauhallisesti ja valikoiden, rohmupoimuriin on ruopastu vain punaisimmat ja suurimmat puolukat. Vaikka olen mustikoiden ylin ystävä, en voi sietää niitä poimurissa puolukoiden seassa. Suurin osa puolukkasadosta on jäänyt keräämättä, koska kylkiäisenä saisi melkein saman verran mustikkaa. Tutuilla hakkuaukioilla kasvava puolukka on tänä kesänä kuivunut, joten olen marjastanut sekametsissä, joista löytyy pieniä metsäaukeita. Niissä puolukka ja mustikka kasvavat rintarinnan ja kummallakin on ruhtinaallinen sato. Pitää varmaan odottaa, että mustikka varisee tai muuten katoaa – toivossa on hyvä elää.
Päiväohjelmaani kuuluu edelleen Unskin, Lakun ja Mairen lenkitykset. Lakun ja Mairen kanssa lenkkeilen vain joka toinen päivä. Laku on Unskin ohella mainio marjastuskaveri, kirmailee keppi suussa tai makoilee tyytyväisenä mättäiden välissä, pysytellen lähellä. Unski hoitaa marjastusreissuilla vartioinnin, välillä mustikoita popsien. Ensimmäisillä mustikkareissuilla ilman IhQua, Unski ei suostunut mustikoita syömään, seisoi vain jännittyneenä ja hievahtamatta paikoillaan päätä käännellen ja ympäristöä tarkkaillen. Onneksi se vaihe on taakse jäänyttä. Koirat marjastusreissuilla ovat siitä mukavia, että on joku jolle välillä pitää jutella ja kukaan ei pääse lähelle ilman että koirat eivät huomaisi. ”Hauskin” metsässä tapaamani marjastaja on vanhempi mies, joka oli kova juttelemaan, eikä pelännyt Unskia. Mies sanoi keräävänsä variksenmarjoja ja kertoi että silloin kun Suomessa järjestettiin suuri ETY kokous vuonna 1973, Urho Kekkonen oli halunnut kerättävän 5000kg variksenmarjoja eli kaarnikka. Mies oli ollut siihen aikaan lapissa ja oli itsekin osallistunut marjastukseen, johon oli osallistunut myös muun muassa myös metsurit. 5000kg marjakiintiö oli saatu nopeasti kerättyä. Huomasin melko pian, että mies ei kuullut sanaakaan mitä minä sanoin tai kommentoin miehen puhetta. Hän oli kova puhumaan, mutta kuulokoje oli tainnut unohtua kotiin.
Maire on sen verran virtaisa ja vauhdikas lenkkikaveri, että se ei sovellu marjastuskaveriksi. Taitas Mairen kanssa puolukat päätyä aivan muualle kuin poimuriin. Mairen tehtäväksi on jäänyt minun liikkuminen pystysuorassa asennossa ja se on erittäin tärkeä tehtävä, että selkäni pysyy hyvässä kunnossa.
- koira ei ole täysin eristetty ihmislaumasta ja se hyväksytty laumanjäsen,
– mitä iloa tai järkeä on häkkiin (ulko/sisä-) pennusta asti suljetusta koirasta, jos ainoa kontakti siihen on, kun sille viedään kerran päivässä ruoka ja siinäkin tilanteessa komennetaan koira häkin nurkkaan odottamaan ruokaa.
- sillä on oikeudenmukainen laumanjohtaja ja alempi asema lauman hierarkiassa – annetaan koiran olla koira,
– koiralla ei ole henkisiä edellytyksiä toimia ihmislauman johtajana ja asiat on todella huonosti jos omistaja pelkää koiraansa.
- se on saa ns. kotikasvatuksen (siltä vaaditaan asioita pelkästään esim. koulutuskentällä ja se saa päättää asioista kotioloissa),
– koulutus ja kasvatus pitäisi aloittaa kotiympäristössä ja tehdä pelisäännöt selväksi, sillä kotona vietetään suurin osa elämästä.
- koiran perustarpeista huolehditaan (ravinto, terveys, liikunta ja rotukohtaiset taipumukset, elinympäristön puhtaus),
– Koiran lyhyempi ja nopeampi ruuansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja erittäin energiapitoista ruokaa, jotta koira saisi ruuasta kaiken tarvitsemansa ja rasva on koiran ensisijainen energianlähde. Ravinnon määrä tulisi huomioida koiran elinympäristön mukaan, ympärivuoden sisäkoirina elävät/vähän aktiviteettia – tarvitsevat vähemmän ruokaa kuin ulkotarhassa ympärivuoden elävät ja paljon aktiviteettia saavat koirat.
– koira ei saa päättää omaa terveyttä koskevista toimenpiteistä, korvat on puhdistettava, kynnet leikattava, leikkaushaavojen tai haavojen tai tulehtuneiden alueiden nuoleminen estettävä, madotukset ja lääkkeet on saatava koiran kurkusta alas.
– koiran ikään ja persoonaan (laiska/vilkas) suhteutettu monipuolinen aktiviteetti. Nuorelle tai laiskalle koiralle voidaan antaa monipuolista, virikkeellistä aktiviteettia ja kokemuksia. Vilkkaan koiran aktiviteetin tyydyttämiseen joutuu satsaamaan enemmän, mutta monipuolisen liikunnan lisäksi koiralle kuin koiralle pitäisi järjestää myös ns. aivojumppaa (temppujen opettaminen, makupalojen tai lelun etsimistä). Lenkit eri maastopohjissa ja ympäristöissä antavat koirille tervetullutta vaihtelua (kaupunkilaiskoirat maastolenkille ja maaliskoirat lähiölenkeille). Useinkaan ei tarvita pitkää siirtymistä esim. autolla/pyörällä paikasta toiseen ja koirille aukeaa uusi ja mielenkiintoinen maailma. Omistajan arvokkain ominaisuus näissä asioissa on mielikuvitus, tarvitaan myös hieman viitseliäisyyttä ja vähemmän selittelyjä miksi ei jotakin voi tehdä.
– ”puhtaus on puoliruokaa”, mutta ”kohtuus kaikessa”. Paskan keskellä elävä ja haiseva koira ei ainakaan lisää omistajaansa halua lähikontaktiin koiransa kanssa. Moni koira on luontaisesti siisti, tekisivät mieluiten tarpeensa elinympäristönsä ulkopuolelle. Liiallinen pesu ja pesuaineiden käyttö ei taas aina ole koiran turkille ja iholle ihan paras vaihtoehto.
Joopa joo, saa kait sitä miettiä ja pohtia näitä asioita, mutta tulipahan nyt selväksi mistä ”onnellinen koira” teema tuli ajankohtaiseksi. Rilla jatkaa nyt Sirun tassunjäljissä ja toivon sille yhtä pitkää ja hyvää elämää kuin Siru sai elää.
P.S
käyttäisin ehkä mieluimmin ”onnellinen koira” määritystä muodossa ”tyytyväinen koira”.
Pekka varmaan toivoisi, että käyttäisin vähintäänkin yhtä paljon aikaa ”onnellinen koira” teeman sijaan pohtiessani ”onnellinen puoliso” teemaa… laitetaan mietintään... ainahan toivoa voi.
Makeaksi lopuksi Syyskakun ohje.
Syyskakku
Pohja
2 munaa
2 dl sokeria, vatkataan
100g sulattua voita / margariiniä
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 2 tl vanilliinisokeria
Pellille ja uuniin 225 astetta... paista niin kauan että on kypsä.
Suklaapäällinen
250 g tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
kaakaojauhetta oman maun mukaan ( 1rkl on jo aika tumma setti)
5 rkl kahvia
2 rkl voita (voi sulaa kätevästi tuossa kahvissa, jos se on kuumaa)
Jos ei meinaa sokeri sekoittua, niin lisää kahvia tai voita oman maun mukaan.
Levitetään massan ollessa lämmintä, mutta pohjan ollessa jähtynyt.
Pohjapalasten väliin voi laittaa jotain hilloa ja sitten suklaasetti päälle
ja marjat päälle.