Haipakkaa siellä sun täällä

Mistä tietää että syksy on saapunut? Siitä että kissat viihtyvät sisätiloissa, ulkona sataa ja myrskyisä tuuli riepottaa ja kesäisissä vaatteissa tulee vilu. Ei meinaa pieni ihminen sopeutua säiden kylmenemiseen. Nämä alkusyksyn säiden kylmenemiset ja pimenemiset ovat joka vuosi yhtä inhottavia. Sitä vain yrittää epätoivoisesti kaivaa muistin sokkeloista auringon lämmön ja helteisten kesäpäivien muistoja. Eilen oli tosi ikävä sateinen ja myrskyisä sää, satoi vettä, räntää ja lumihiutaleita. Tänään aamu on valjennut kuulaana, sateettomana ja kaunis auringonnousu värjää taivaanrantaa.
Pikaista päivitystä, että hengissä ollaan. Viime viikot ovat olleet niin kiireisiä, että joku sanoisi minun loppunsa edellä sinkoilevan.
Pientä pintaremonttia edelleen tehty, muuttoapuna touhuttu, kuvailtu siellä sun täällä, Raahesta kotiuduin tiistai-iltana ja eilen aloitin Tomin huoneen tyhjennyksen, tarkoitus olisi jatkaa kotona pientä pintaremonttia.
Pekka vaikutta olevan hieman hukassa minun sinkoilusta, ei tahdo pysyä perässä. Katsoi parhaimmaksi eilen paeta metsätöihin, tuulenkaatoja on taas kuulemma runsaasti karsittavaksi.
Mulla on niin utopistiset visiot Tomin huoneen rempasta, että Pekan olisi ehkä syytä pysytellä kotosalla, etten vain saa suurempaa tuhoa aikaiseksi.

Unski pääsi mukaan muuttokuorman hakuun, muuten se on joutunut tyytymään Pekan kanssa kotona oleskeluun ja metsälenkkeihin. Unskin turkki on kasvanut trimmauskuntoon ja tarkoitus olisi viikonlopulla pestä se ja tehdä konetrimmi. Toivon, että trimmauksen jälkeen Unskista kuoriutuu esille sutjakka poitsu, sillä se vaikuttaisi hieman pulskistuneen ja laiskistuneen Pekan hyvässä hoidossa.

Raahessa Josin pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet vauhdilla, ei mene kuin hetki kun ne valtaavat koko huushollin.
Nyt päivän touhuihin, lisää bloggailua viikonlopun aikana.