Loppujen lopuksi saimme kunnon parituntisen lenkin aikaiseksi ja koirilla ei juuri vauhti hyytynyt... mitä nyt Lisa jolkotteli välillä muusta laumasta erillään ja hitaammin.
Saman päivän alkuillasta kävin vielä Unskin kanssa 13 km pyörälenkin, Unski pääsi myös uimaan ja noutamaan keppiä voimalaitoksen kanavan rinteessä... eikä sillä ollut tietoakaan väsymyksestä.
Muuten pari kulunutta viikkoa on mennyt tulosjulkaisuun mutkankautta tulleiden arvostelujen kirjaamisessa. En ole vieläkään saanut kaikkia arvosteluja käännettynä ja se on aiheuttanut verenpaineen nousua. Julkaisun valmistuminen on kussu pahemman kerran ja minä haluaisin jo kerta kaikkiaan päästä siitä eroon. Piksulle kovasti kiitoksia, kun käytit koiruuksia lenkillä viikko sitten, minun värkkäsillessä tulosjulkaisua pää punasena, ettei edes ennättänyt koiria lenkittää. Jos olis tienny että loppuja käännöksiä saa vieläkin odottaa, niin en olis turhaan pingottanu.
Työrintamalla on tapahtunut suurin muutos. Sain vihiä, että Haukiputaalla olisi paikkoja auki ja erinnäisten vaiheiden jälkeen päädyin soittamaan suoraan tehtaan koonnan pomolle. Hän pyysi lähettämään CV:n ja soitti seuraavana aamuna, että milloin voin aloittaa työt. Sain syksyyn määräaikaisen sopimuksen ja suoraan tehtaan kirjoille, varamiespalvelu jäi kuvioista pois. Ei sillä, etten viihtynyt edellisessä paikassa, mutta kun työmatka lyheni yli puoleen päivässä - muuta ei tarvittu.... vaikka olen kaivannut jo mukavia työkavereita jotka jäi taakse.
Nyt olen ollut jo viikon uudessa työpaikassa, joka on samassa rakennuksessa kuin missä olen joskus kulkenut kahdeksan vuotta.
Olin viimme viikon aamuvuorossa ja ens viikon olen iltavuorossa. Ihanaa, olen aamuihminen ja uskoisin saavani paljon aikaiseksi kotona aamusta ja päivästä ennen töihin menoa. Rytmin vaihdossa on vain tekemistä. Nytkin haukottelen koko ajan ja Wilma odottaa pääsyä makkariin. En ole kertonut koirille vielä että iltalenkki altaalla odottaa. Haluan nukkua aamulla ainakin kahdeksaan ja se ei onnistu jos koirat ei saa kunnon lenkkiä illalla. Voi olla että unet loppuu jo kuuden aikaan aamulla, meiltä kaikilta.
Sain just meilissä matkakertomusta Annikilta. Annikki, Tommi ja Milla ovat asuntoautolla euroopassa ja tässä pieni kadehdittava pätkä "Oli hieno paikka Gardan eteläpäässä. Isot uima-altaat.tenniskentät ja monenlaista urheilukenttää,veneiden vuokrausta,koirien oma käymälä ym.ja upeat näkymät suoraan Gardajärvelle!!!"
He ovat olleet jo pari viikkoa reissussa ja ovat parast aikaa Puolassa. Oikein tuhannesti kiitoksia Annikille matkakertomuksista ja turvallista reissua. He ovat kotosuomessa just ennen juhannusta.
Kikan asiat ei ole oikein hyvin. Vasen takajalka ei pelitä kunnolla ja Kikka on saanut olla viimmepäivät pois raskaimmilta reissuilta. Kikan ei ole tarvinnut olla myöskään häkissä. Kun eilen pesin ikkunoita, Kikka ja Wilma olivat irti pihalla, Kikan piti kuitenki koko ajan seurata minua. Wilma malttoi nauttia auringon lämmöstä pikkupuolen edessä.
Nyt Kikka pääsee altaan lenkille koska ajattelin kiertää siellä vain lyhyttä reittiä. Kikka on saanut kaluta isoja potkaluita ja on pakko vähän liikuttaa, että kakka huilaa.
Nyt poistumme takavasemmalle iltalenkille aurinkoiseen iltaan... mutta kuinka on mahdollista että vaikka koko päivän aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta lämpötila on ollut vain 12-13 astetta?? Asummeko jäämeren rannalla????? Toppatakki ei ole joutanut vielä naftaliin, tuuli on ollut sen verran kovaa ja jatkuvaa, että taidan etsiä pitkälahkeiset kalsarit, jos luvatut helteet ei toteudu ensviikolla.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
P.S
Sorry mahdolliset näppäilyvirheet... en jaksa enää niitä korjata kun pitää lähteä sinne lenkille :)
