Talviunilla ja silence

 Lenkillä Saikanväylällä 24.1.2014

 

 Pari gerbiiliä odottaa jouluaattoa.

 Tursaketta ja Ihqua gerbiilit kiinnosti.

Ruokintapaikan uusi tulokas Harmaapäätikka naaras.

 Ennen joulua saatiin napattua lumikuvia pihalla.

 

 Joulun aikaan otettuja kuvia.

Uudenvuoden aattoilta.

Ii: Auringonnousu tänään 9:25. Auringonlasku tänään 15:38. Päivän pituus on 6 h 13 min.

Vähäluminen sydäntalvi taittaa selkäänsä, joten on varmaan aika herätä talviunilta.
 Lämpimästä joulukuusta jäi muistoksi pimeys, vetisyys, tuulet, jäiset pihat ja kulkuväylät. Lunta saatiin välillä sen verran, että sitä maassa näki, mutta sen myös vesisade vei nopeasti. Lämmintä oli sen verran, että saattoi pestä ikkunat ulkopuolelta useamman kerran.
Kamera ei ole pariin kuukauteen juuri kädessä käynyt, mutta muutaman iltakuvan jäisestä ja vetisestä pihasta sain otettua.
Ennen joulua meille tuli pari gerbiiliä odottamaan jouluaattoa, jolloin ne pääsivät ilahduttamaan naapurin lapsia joulupukin tuomana. Hauskoja ja seurallisia otuksia ja aiheuttivat meidän nelijalkaisessa laumassa suorastaan riemun kiljahduksia. Ihqu oli niin täpinöissään, että piipitti gerbiilien terraarion lasin takana jatkuvasti. Yöt rauhoitin laittamalla Tomin huoneen oven kiinni, ettei Ihqu pääse niiden luo. Tursake tyytyi parin hyökkäyksen ja pöydältä putoamisen jälkeen seuraamaan niitä lasin takaa.
Jos joulukuussa joutui miettimään säiden puolesta mitä vuodenaikaa eletään, niin tammikuu paljasti kyntensä ja lämpötilat keikahti useaksi viikoksi paukkupakkasiin. Talvesta tuli kertaheitolla totisinta totta. Lunta on just sen verran että maa on valkeana, mutta lumessa ei siinä tarvitse kahlailla.
Pakkasjaksoa vietettiin pääosin sisätiloissa leivinuunia lämmittäen. Parrat saivat kuluttaa aikaansa potkaluita kaluten. Lenkillä käytiin lähimetsässä, partojen iki-inhoamat manttelit päällä. Mantteleiden pukeminen on aina tosi vastenmielistä parroille, mutta eivät haittaa lenkillä formulointia. Viime viikolla sää lauhtui ja pääsimme lenkille Saikanväylälle. Parrat kuuntelivat kaukaa kuuluvia moottorikelkan ääniä, mutta eivät päässeet lähituntumaan niiden kanssa.

Ihkun oikean takajalan rustottunut nuljuluu on hieman jäykistänyt jalan liikettä, joulukuun liukkaat ei varmasti helpottanut asiaa. Mene ja tiedä, mutta ehkä Ihqun jatkoaika jalan kanssa taitaa olla loppusuoralla. Vaikka kuinka yrittää asennoitua Ihqun lopetuksen lähestymiseen, ei se vaan oikein onnistu, kun koira säheltää ympärillä vaatien toimintaa. Täysillä mennään loppuun asti.

Ei Ihqu vielä mikään rampa ja kolmella jalalla kulkeva vielä ole. Mitä vielä, se pomppii, formuloi ja hyppii kuten ennekin. Makuulle laskeutuminen ja ylös nouseminen ovat vain hidastuneet. Hihnalenkkeily ei selvästikään sovi Ihqulle ja lenkit on suunniteltu sen mukaan – mahdollisimman paljon lenkkejä joilla parrat himputtelee irti. Parina iltana olen antanut puolikkaan särkylääkkeen ja näin mennään ja niin pitkälle kun mahdollista.

Tänään minulla on Unskin kanssa potkurilenkki tiedossa kylän pintaan, netistä tilaamani hirssintähkät ovat saapuneet postiin ja ne pitää hakea. Kovien pakkasten aikana lintujen ulkoruokinta on aiheuttanut harmaita hiuksia. Kaikkea ja monipuolista olen pyrkinyt pitämään linnuille tarjolla ja kantanut kaupasta lintujen ruokaa kirjaimellisesti selkä vääränä. Varpusten suurta herkkua hirssiä, en ole onnistunut viikkoon saamaan lähialueen Mustista ja Mirristä. Tilaukset on kyllä tehty ja kuulemma varastossa niitä on näyttänyt olevan, mutta ei niitä ole riittänyt Kiimingin ja Haukiputaan liikkeisiin asti. Oulusta en ole lähtenyt kyselemään. Tilanteeseen hermostuneena tilasin torstaina hirssit netistä ja nyt ne olisi postista haettavissa. Taidan vastaisuudessa tilata hirssit netin kautta, ovat ainakin puolta halvempia kuin Mustin ja Mirrin liikkeissä. Toivottavasti laatu on myös yhtä hyvää, no tänäänhän sen näkee.
Ihqu ei pääse potkurilenkille, käyn sen kanssa päivällä lähimetsälenkin. Siellä on nykyisin paljon polkuja joilla käy myös muita lähialueen koirien ulkoiluttajia, joten haisteltavaa riittää.

Unski porskuttaa kuten ennekin ja ainakin vielä karvaltaan siistissä kunnossa. Lauhojen säiden ansiosta sain tehtyä parroille kunnon trimmaukset ennen joulua. Nyt vain odotellaan aurinkoisia kevät talven säitä ja makkaranpaistolenkkejä.
Piksulle ja Sarille kiitokset pakkaspäivien piristyksistä, vierailut ovat tuoneet vaihtelua niin minun hiljaisiin päiviin kuin partojen päivärutiineihin.
Noitanokinenä on terrorisoinut minun koneella oloa koko ajan, mutta kun olen ottanut kameran käteeni ottaakseni kuvan, on hieman pullea peräkamarinpoika hypännyt näytön edestä, palatakseen kohta takaisin rapsuteltavaksi.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Melkein paluuta menneisyyteen.

 9.11. lenkillä.

 17.11. merivesi korkealla, mökin pihalle noussut vesi.

 17.11 oravan päämääränä päästä lintujen ruoka-apajalle.

 20.11. lumi oli ja meni.

 Aloitin blogin tällä kertaa jo nyt vähän vanhentuneilla kuvilla, tuoreimpia ei ole.

Selän ongelmista diagnoosi saatu, jossa sanotaan että luutumaton nikama siirtynyt ja lisäksi välilevyn pullistuma. Minun oli myös taivuttava reseptilääkkeeseen, joka on tarkoitettu hermosärkyyn. Jälleen kerran pitää sanoa, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hermosärkyyn tarkoitettu lääke on tepsinyt kuin nyrkki silmään, jalan hihonviimeinen tuska on tällä hetkellä muistoissa. Lääkkeellä on vain päätä huippaava vaikutus, on kuin olisi pikku päissään koko ajan. No, jos vähän päässä heittää, se ei ole mitään uutta meikäläisellä. Pääasia, että hermosärky on taltutettu, vaikka jalan turruus ei ole mihinkään kadonnut.
Odottelen aikaa toimenpiteeseen, jossa kortisonia piikitetään puristuksessa olevaan hermoon. Joudun kuulemma käymään piikityksellä useamman kerran. Sain myös lähetteen fysikaaliseen, jossa neuvottiin liikkeitä, minkä pitäisi helpottaa puristuksessa olevaan hermoa. Siinä tuli esiin sellainen ongelma, että liikkeet joiden pitäisi helpottaa hermon pinnettä pahentaa siirtyneen nikaman tilaa. Joten sieltä ei helpotusta löytynyt.
Elämä on soljunut tosi nopeasti vaihtelevissa syyssäissä. Pidimme Sarin kanssa Game of Thrones kolmannen tuotantokauden maratonin, katsomalla kaikki kymmenen jaksoa peräjälkeen. Sateista ja tuulista päivää ei voisi juuri paremmin viettää.

Ihqu riutui rankan valeraskauden riivaamana niin kauan, kunnes olemattomat pennut oli aika vieroittaa. Vaikka pentujen hoito katkaistiin raa’asti lenkkeilyillä ja metsäjäljestyksellä, ei se loiventanut valeraskausoireita mitenkään. Ihqu toimi jäljellä mallikkaasti ja lähti lenkille, kun sitä tomerasti vaadittiin. Kotiin palattiin aina kimeästi vinkuen ja kiireellä. Siellähän ne tyynyjen ja vällyjen seassa olemattomat pennut odotti ja Ihqu saattoi kaivautua tyytyväisenä niitä hoitelemaan.
Nyt Ihqu pomppii ja formuloi omana itsenään ja polvi on ollut oireeton, eikä kipulääkkeitä ole tarvinnut antaa. Unski on saanut formulakaverinsa takaisin ja on siitä ihan selvästi mielissään.

Vaihtelevat syysäät ovat riepotelleet milloin vesisateilla, myrskyillä ja lumisateilla, kaikkea vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Viime sunnuntaina oli syksyn kaunein talvisää, lunta oli satanut yön aikana ja se oli tarttunut puihin ja pensaisiin. Päivällä paistoi täydellä terällä aurinko, joka sai maiseman näyttämään satumaailmalta. Sää oli täydellinen valokuvaus sää, mutta minä en kameraa kädessäni käyttänyt – vaikka Sari oli ajatellut, että minä lenkkeilen kameran kanssa kauniissa luonnossa. Pekka lähti koirien kanssa lähimetsään lenkille ja minä suunnistin kävelylenkille Martan luo. Nyt voi joutua odottelemaan jonkin aikaa aurinkoista satumaisemaa, vaikka lunta on sentään saatu vähän lisää – aurinko on loistanut näkymättömissä.

Lintujen talviruokintapaikoilla käy melkoinen kuhina ja olen lisännyt ruokintapaikat neljään. Ruokintapaikalla vieraili säännöllisesti vielä viime viikkoon asti myös mustarastas koiras, myös naaras oli aiemmin lähistöllä, mutta lähti ehkä etelää kohti koirasta aiemmin. Halavatun harakat ovat tottuneet laittamiini karkotteisiin ja vierailevat suurina parvina ruokintapaikoilla. Harakkaparvessa on mukana raajarikko vanhemmalta vaikuttava lintu, jolla on toinen jalka poikki. Jalka sojottaa taaksepäin, joten lintu ei pysty käyttämään jalkaa ollenkaan. Raajarikolla on aina pari nuorta lintua mukana, näyttävät viime kesän poikasilta – olisikohan kyseessä emo ja poikaset. Ruokintapaikoilla vierailee myös pari naaras fasaania, joista toinen on ilmeisesti viime kesän poikanen. Lintujen lisäksi olemme saaneet seurata oravien touhuja, parhaimmillaan niitä on ollut yhtä aikaa pihapuissa kolme yksilöä. Vaikuttaisi siltä, että meidän piha on liian pieni reviiri usealle oravalle – antavat toisilleen melkoista kyytiä ja vain vahvin persoona jää ruokailemaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa vesijumpalla käynti Haukiputaalla Vesi-Jatulissa, toivottavasti saan siitä selälle sopivaa liikuntaa vastapainoksi lenkkeilylle.

Nyt toivottelen mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ja joulukuun alkua ja jos jouluun valmistautuminen ei ole vielä aloitettu... nyt on hyvä aika aloittaa.

Ämmänneuloja ja ensilumi 19.10.2013

Pyöräilylenkillä Laitakariin otettuja kuvia.

YES, sain ikuistettua nopeasti katoavat sateenkaaren sävyt pilvissä.

Ensilumi 19.10.2013.

Uni loppui tänä aamuna varhain, jo viiden aikaan kömmin ylös sängystä. Menin Ihqun ja kahvikupin kanssa ulos aamukahveelle eikä varhainen herääminen harmittanut ollenkaan, kun ulkovalon loisteessa näki pienten lumihiutaleiden tanssivan maahan – ensilumi tälle syksylle. Lunta sateli niin rauhallisesti, että maassa ei ollut vielä edes kunnon lumipeitettä.

Viime viikot on mennyt minun osalta tasapainoillen särkylääkkeiden kanssa. Selkävaiva on minulle vanha tuttu ja silloin tällöin rujo nikama muistuttaa olemassaolostaan. Nyt repivä hermosärky on kohdistunut vasempaan jalkaan (tekisi mieli sanoa että takajalkaan) ja jalka on ollut polvesta alaspäin turra ja ämmänneuloilla päkiään asti.
Kokeilin aluksi kaikki mahdolliset itsehoito konstit; lepoa, liikkumista, lämpöä, kylmää, magnesium- ja B vitamiinilisää, kipulääkkeitä, venyttelyä, kävelyä, pyöräilyä (johan kele on kumma jos ei tokene) ja vaikka mitä. Viikon ajan istuin kylmäkalle vasemman kankun alla, kylmäkallea pidin myös ristiselän kohdalla ja sääressä aina sen mukaan mihin pahin kipu säteili. Jossain vaiheessa hermostuin ja menin tutulle hierojalle. Hieroja oli tiukasti sitä mieltä, ettei hiero minun selkää, tunnusteli sen verran että löysi tulehtuneita lihaskimppuja sieltä täältä. Hieroja patisti minua menemään lääkäriin, sanoi jonkun hermon olevan pinteessä ja puhui jotain välilevyn pullistumasta. Olin heti alkuvaiheessa googlettanut mistä jalan tikkuilu ja turtuminen voisi johtua ja osumina tuli, että hermo pinteessä. Sinnittelin vielä viikon verran, ennen kuin soitin aikaa terkkarista. Sain ajan pikaisesti ja lääkäri passitti magneettikuviin. Pääsin kuviin heti seuraavana päivänä ja nyt sitten odotellaan lausuntoa ja jatketaan Buranan voimin. Lääkäri olisi määrännyt minulle voimakkaampaa reseptilääkettä, mutta en halunnut.
Muuten elämä on jatkunut normaalein päivärutiinein. Buranaa muutaman tunnin välein niin pystyy käymään lenkillä ja tekemään huushollihommia. Onneksi olen nyt saanut öisin nukuttua, sen verran on lääkitys kohdillaan.

Muutaman asteen pakkasista johtuen olen aloittanut lintujen talviruokinnan. Pikkulintuja onkin ollut paljon liikkeellä, ilmeisesti viime kesän pesintä on onnistunut. Ruokintapaikan alla on vieraillut myös pari fasaania. Myös harakoita on liikkeellä melkoinen parvi, olen laittanut niiden karkottamiseksi ruokintapaikoille folionauhoja, sain vinkin Pirjolta. Folionauhat ovat toimineet hyvin, pikkulinnut eivät niitä näytä pelkäävän, mutta harakat pysyvät loitolla.
Syksyn edistyminen on vaikuttanut myös kissojen vuorokausirytmiin. Pistäytyvät nopeasti ulkona ja viihtyvät enimmäkseen sisällä nukkuen. Noitanokinenä on taas kerännyt melkoisen rasvakerroksen pitkän talven varalle, sitä voisi nätisti kutsua fat cat, vaikka ruuan rasvaprosenttia on vähennetty.

Jos minulla on ollut kinttu kipeä, näyttäisi että Ihqudaan polvi on ollut kivuton. Sillä riittää virtaa ja vauhtia, vaikka selvät oireet valeraskaudesta näkyy roikkuvina nisinä. Ihqudaa ei ole tarvinnut viime viikkoina tulehduskipulääkettä, olen antanut sille Nutrolin Nivel moniteho ravintolisää. Vaikka Ihqulla ei ole nivelrikkoa, johon Nivel moniteho on tarkoitettu, ihan selvästi polven liikkuvuus on parantunut. Ihqu jopa istuu pitkästä aikaa normaaliasennossa ihan oma-aloitteisesti. Jo jonkin aikaa olen tietoisesti välttänyt tilanteita, joissa on vaadittu Ihqun istumista ja sen osalta istu käskyä ei enää ole.

Päivä on jo pitkällä. Olen touhunnut kaikenlaista kirjoittelun välillä, kun istuminen on vähän tuskallista; ulkolinnuille viety täydennystä, rapsuteltu kissoja, lämmitetty leivinuunia, ruokittu parrat, napsittu muutama kuva aamuhämärässä ja Pekalle tehty kauppamuistilappua. Tänään olisi tarkoitus tehdä paholaisen hilloa ja Lindströmin pihviä. Olen innostunut näin syysaikaan käyttämään ruuanlaitossa punajuuria, ihan originaalia ei mitään valmiita säilykkeitä.
Nyt päivän askareisiin, jospa sitä saisi jotain aikaiseksi. Malttamattomana odotan huomista, että näkisi Solsidanin neljännen tuotantokauden ensimmäisen jakson.
Oikein rentouttavaa viikonloppua ja Pohjois-Suomen koululaisille mukavaa syyslomaviikkoa - keillä loma on.