Hengenlähtö lähellä

Alla olevat "tasasen harmaata" kuvat kuvattu 28.1.2016

Valoa harmauteen kuvattu 30.1.2016. 

Martsan pakkaspäiväpuuhteena on ollut katkoa tuoksuvatukan oksat lyhyiksi. Meiltä oli ihan turhaa työtä oli katkoa oksia syksyllä, kun Martsa hoitaa homman.

Sydäntalvi on jäänyt mieleen vaihtelevine säineen ja enimmäkseen tasaisen harmaana. Muutama viikko saatiin ”nauttia” kunnon pakkasistakin. Auringosta ei viikkoihin ollut kuin muisto.

30.12. meinas Unskista tulla muisto. Kävin aamupäivällä asioilla ja päätin kotiin tultuani, että koska valoisaa aikaa on vain vähän jäljellä, lähden Martsan ja Unskin kanssa yhteislenkille. Lyyti oli tulossa hoitoon iltapäivällä.

Alkumatka metsälenkillä meni sulassa sovussa, ilman ongelmia. Jossain vaiheessa koirat terävöityivät haistelemaan jotain hajuja ja olivat ohittamassa minua vastakkain, kun Martsa hyökkäs ilman varoitusta kiinni Unskiin. Sain Martsan takajaloista kiinni, jolloin se irrotti heti otteensa ja Unski siirtyi hieman sivummalle. Kytkin Martsan kiinni puuhun tulikiven katkuisesti sadatellen – mokoma oli heti täysin rauhallinen ja ilman aggressiota.

Tarkastin Unskin vauriot kaulan sivuilta, enkä löytänyt kuin yhden pienen hampaanjäljen takaraivosta.

Hetken mietin, jätänkö Martsan puuhun kiinni ja lähden viemään Unskin kotiin. Koirat olivat täysin rauhallisia ja kaikki vaikutti olevan ok, joten Unski sai olla vapaana ja Martsa hihnassa, kun jatkoimme lenkkiä. Koko loppu matkalla en huomannut kummankaan koiran käytöksessä mitään poikkeavaa, himputtelivat Kantolantie osuudenkin vierekkäin, ihan entiseen tapaan.

Kotiin tultuani puhdistin Unskin takaraivossa olleen pikku reijän ja istahdin tekemään palapeliä. Hetken kuluttua kiinnitin huomiota siihen, että Unski kuului nuolevan useasti huuliaan – ihan kuin pahoinvointisena. Katsahdin Unskiin, joka samalla hetkellä käänsi päätä niin, että näin sen kurkussa sormen mentäviä reikiä.

Yhtään liioittelematta sain melkoisen paskahalvauksen ja varmaan sinkoilin sinne tänne kuin päätön kana, että missä mun kännykkä. Onneksi minulla on Iin eläinlääkäreiden numerot tallennettuna kännykkään. Sain el.lääkärin heti kiinni ja hän käski tuoda Unskin heti vastaanotolle… joo perjantai ja klo 15.55. Oli kuitenkin pakko yrittää käyttäytyä Unskin vuoksi rauhallisesti, vaikka korvienvälissä kävi melkoinen myllerrys – paremminkin koko ropassa.

Eläinlääkäri tutki vaurioita, pisti nukutuspiikin ja Unskin uinahtamista odotellessa jutteli, että toinen osapuoli on ihan tappotarkoituksessa ottanut kiinni. Kuulemma vajaan sentin päässä verisuonesta, siihen kun olisi osunut, niin henki olisi lähtenyt reilussa minuutissa. Unski olisi vuotanut metsässä kuiviin, eikä sille olisi voinut mitään tehdä.

Nukutusainetta jouduttiin pistämään toinen piikki, ennen kuin Unski nukahti ja minut el.lääkäri passitti kotiin operaation ajaksi.

Puoli kuuden aikaan hain Unskin, jonka reiät oli puhdistettu ja ommeltu, se oli saanut myös lukemattomia piikkejä antibiootteja ja kipulääkettä. Koira oli ihan pihalla! Kun se oli herännyt sen verran, että kehotin lähtemään ovea kohti, Unski nousi ylös suht´ reippaasti, mutta lähti ihan eri suuntaan kuin minä. Kävin siirtämässä auton lähelle ulko-ovea ja el.lääkäri paimensi Unskia ulko-ovea kohti kuin olen nähnyt sikaa paimentavan tekevän. El.lääkäri Meelis Reimaa kertoi, että Martsan hampaat eivät olleet tehneet vaurioita lihaksiin eikä verisuoniin. Kotihoitona kipu- ja antibioottilääkitys ja vaurioalueen suihkuttaminen Terramycinillä (jota sain mukaan el.lääkäriltä). Unskilla pidettiin tikinpoistoon asti kangaskauluria (aikoinaan Wilmalle kudottua).

Kun Unski selvisi lääkerapulasta illan aikana, se jatkoi elämää kuin ei mitään olisi tapahtunut - toisin kuin minä. Meni muutama viikko ennen kuin sain asian käsiteltyä - johtuu varmaan niistä vain muutamasta harmaasolusta korvien välissä.

Lyyti oli tuotu hoitoon ja kävimme snakujen kanssa lenkillä päivittäin.

Minulle on iskostunut selkäytimeen, että koiratappelussa pitää koirat erottaa ottamalla kiinni takajaloista ja hyvä olisi vielä jos saisi nostettua niitä jalkoja ylös maasta. Ja se perustuu siihen, että kun ottaa takajaloista kiinni ja nostaa, koira irrottaa leuat. Jos menet tappelevia koiria kättä pidemmällä muksimaan, ne saattavat vain innostua entistä enemmän tappelusta, sillä ne eivät erota mistä iskuista tuleva kipu johtuu. Leukojen irroittaminen on tärkeää sen vuoksi, että vaurioita tulisi vähemmän. Meneppä repimään pannasta, siinä saattaa tulla myös mukana se toinen osapuoli. 
Veden kaataminen tappelevien koirien päälle, voi myös tepsiä… mutta vettä ei aina ole saatavilla. Kun minä nappasin Martsaa jaloista kiinni, menetin tasapainoni ja kellahdin liukkaalle metsäpolulle pitkin pituuttani. Toisen käden ote irtosi jalasta, mutta toisesta jalasta sain pidettyä kiinni, kuin henkeni hädässä. Jos tilanne olisi ollut sellainen, että molemmat koirat ovat aggressiivisesti toisissaan kiinni, pitäisi molemmille koirille olla jalkoihin tarttujat. Muutenhan toinen pystyy jatkamaan tappelua.

Eläinlääkäri kysyi, että eikö hyökkäävä koira purrut minua, sanoin että ei ja jos olisi purrut, niin olisin nostanut sen roikkumaan pannasta ja hihnasta tukevaan oksaan roikkumaan.

Piti ihan jälkeenpäin tarkastaa Unskin leveästä pannasta, joka el.lääkärin mielestä ehkä pelasti sen hengen, onko siihen imeytynyt paljon verta. Ei ollut, ja minusta tuntuu edelleen uskomattomalta että purema rei’istä ei valunut verta.

Vaikka tapahtumasta selvittiin säikähdyksellä ja el.lääkärin laskulla, piti minun miettiä tapahtuma moneen kertaan pikku pämmyssäni olevilla muutamilla harmaasoluilla. Toisaalta oli hyvä, että lenkki jatkui ja molemmat koirat käyttäytyivät ns. normaalisti. Ei minkäänlaista pullistelua tai merkkejä kaunasta – tilanne ei siis jäänyt tappeluun.

Sitten mietin Martsan jatkoa meidän laumassa, sillä se luotto joka minulla Martsaan oli, se oli auttamattomasti pudonnut korkealta ja kovaa pyrstölleen. Se että Martsa sai jatkaa meidän laumassa, johtuu kai siitä että se ei osoita minua kohtaan aggressiota. On vain elettävä sen kanssa, että Martsa ei pidä toisista koirista ja sehän oli toki myös minulla tiedossa.

Vaikka olen panostanut siihen, että Martsa tarhakoirana saa mahdollisimman paljon minun kanssa yhteistä aikaa ja pääsee useita kertoja päivittäisten lenkkien lisäksi pihalle touhuamaan minun valvonnassa. Olen lisännyt sen kanssa kävelytielenkkejä eri vuorokauden aikoihin metsälenkkien lisäksi ja pihalla otetaan leikin lomassa tottis sulkeisia. Nyt kun vihdoin ovat säät suosineet, olemme päässeet kunnon lenkeille myös jäälle.

Unski toipui tapahtumasta ainakin sitä seuranneena, tosi hyvin, vain lääketokkuran väsyttämänä.

Se ei menettänyt oman arvonsa tuntoa, häntä törröllään touhuaa pihalla. Viime sunnuntaina olimme yhteislenkillä, molemmat koiruudet hihnassa ja pidimme pientä välimatkaa koirien välillä. Molemmat koirat näyttivät olevan tietoisia toisistaan, mutta toisistaan välittämättä. Laavulla istuskellessamme, Martsa oli puuhun kytkettynä ja Unski sai tepastella vapaana.

Se mikä oli se haju, joka silloin lenkillä sai molemmat koirat terävöitymään on minulle arvoitus. Myöhemmin samalla alueella, jäljistä päätellen jokin iso koiraeläin oli saanut metsäkauriit liikkeelle. Jäljet lumessa oli todella vaikuttavat ja kauriiden rauha oli järkytetty perinpohjaisesti. Ne olivat hajaantuneet hiastin jäälle asti.
P.S
Martsa, Marsa, nykyisin myös "musta surma".
sama

Joulun lähestyessä, tekemisiä muistellen

Jestas, taas on vilahtanut muutama viikko viimeisestä bloggailusta. Bloggeriin on tullut uusia ”virityksiä”, joita piti ensin vähän ällistellä, mutta hyvin näyttää pelaavan.

Olemme elelleet ihan omalla porukalla viime viikot. Pimatsu haettiin omaan kotiin Oriveden suunnalle ja sen maailma avartui kertaheitolla. Maailma on niin suuri ja on myös suuria mustia koiria olemassa. Hyvin kuuluu Pimatsun kanssa menneen ja hienoja haasteita ja mukavaa yhteiselämää en lakkaa toivottelemasta – Pimatsu on niin hieno pakkaus.

Melkein samalla hetkellä kun Pimatsun hakijoiden auto kaarsi pihasta, tuli Noitanokinenä tarkastamaan, että joko huushollissa voi tepastella rauhassa ja omalla porukalla. Huushollin normaali rytmi palautui kuin luonnostaan, kissoja on kyllä saanut lällytellä ja rapsutella sylissä koko syksyn edestä. Vaikka Unski sieti pitkin hampain Pimatsua, niin kylläpä veti mustaparran hiljaiseksi tuijottelijaksi, kun sai ihan omassa rauhassa himputella huushollissa ja lenkillä.

Olen Pimatsulta vapautuneen ajan käyttänyt käsitöihin, koirien kanssa lenkkeillen ja joulusapuskoita valmistellen. Päivänvaloa on nyt niin vähän aikaa, että lähden Martsan kanssa lenkille metsään aamuhämärässä, Martsalla on kaulassa yksi led lamppu ja minulla heiluu toinen lamppu kädessä. Hyvin on nähnyt metsäpoluilla tepastella. Käyn kotona vaihtamassa lenkkikaveriksi Unskin ja yleensä siinä vaiheessa on jo päivä sen verran valjennut, ettei lamppuja tarvitse. Lenkkeilen kummankin koiran kanssa erikseen, sen vuoksi että saavat ns. omaa aikaa minun kanssa ja voin heitellä niille keppiä tai järjestää muuta virikettä lenkkeilyn lomassa.

Säät ovat olleet todella vaihtelevat, mutta kun ei ole sokerista ja pukee vaatteet sään mukaan, niin ei ole montaa lenkkiä jäänyt tekemättä – korkeintaan kolme neljä lenkitöntä päivää kuukaudessa. 

Minulla on nyt vain murhe, kun lunta on hieman maassa, että en voi keväällä hankkimiani keinukenkiä pitää enää lenkillä. Kun minulle keväällä tarjottiin täysin käyttämättömiä keinukenkiä ostettavaksi (koko oli minulle sopiva), emmin ja aioin palata uudelleen asiaan, kun olen tutkinut netistä tietoa. Kysyin myyjältä voiko kenkien kanssa lenkkeillä metsässä ja maastossa, sain vastauksen että ei, koska kengät ovat valkoiset. Sanoin, että kenkien väri ei ole koskaan ollut esteenä, jos muuten ovat hyvät.

Nähtyäni ja kokeiltuani kengät, kaupat tehtiin. Heti ensikokeilulla ja ensimmäisillä lenkeillä kengät oli kuin tehty minulle. Minulla ei ollut esim. mitään ongelmia tasapainon kanssa, eikä tullut mitkään lihakset kipeiksi, kuten vähän varoteltiin netistä löytämissäni arvosteluissa. Voi luoja, että niillä kävely on vaivatonta, ei vaivannut lenkkeilyn jälkeen penikkatauti kinttuja, eikä ole ollut selkä kipeänä. Ja ovat soveltuneet mainiosti metsäpoluille säässä kuin säässä (kesä-syksy) ja asvalttitielenkkejä tuli niillä käveltyä normaalia useammin. Eiväthän ne tietenkään kaikille sovellu, mutta minusta saivat vankkumattoman käyttäjän. Nyt on todella hyvä syy odottaa lumien sulamista, että saisin vetäistä keinukengät jalkaan ja lähteä lenkille.

Tälläiset uutena Avia Motion...

..ja tälläiset ahkeran käytön jälkeen

Martsan kanssa lenkillä 1.11.2015

Heijastuksia lammikoissa

Hieman kurainen metsätie/viljelystie

Pitkänkarin tuulisella rannalla 1.11.2015

Unski ja Pimatsu 22.11.2015

Ikkunan läpi kuvattu auringonlasku...

...josta heijastui vastapäiseen ikkunaan hieno verhonkuvio.

Joulun läheisyys ei ole välttämättä näkynyt ikkunasta ulos katsellessa tai ajoittain riehuvan myrskyn rytinöitä kuunnellessa. Radiota on tullut kuunneltua tosi vähän, joten ei ole edes joululauluja tullut kuunneltua. Olen virkannut ”väkertänyt” 150 lumihiutaletta neljää erimallista, jotka silitin ja kovetin sitten sokerivedessä ja kuivatin uuninpäällä muutaman päivän. Kuivuneet hiutaleet yhdistin langalla 6-8kpl rimpsuksi. Hiutaleita tein valkoisesta, hopea- ja kultalangasta. Osa hiutalerimpsuista on päässyt jo omaan kotiin, loput roikkuvat vielä meidän ilona ikkunassa. Valmiina virkattuina ja silitettynä odottelee myös 150kpl isoäidin peitteen lappusta, ne odottavat sopivaa lankaa palojen yhdistämiseksi. Iissä ollut Kirjokas käsityöliike muutti Ouluun ja täältä ei nyt saa minkäänlaista sopivaa virkkauslankaa. Netin kautta lankoja voisi tilata, mutta mieluimmin haluaisin itse päästä lankoja hypistelemään. 

...sokerointi...

 ...kuivumassa

Viime viikolla Pekka rakensi listarimoista seinälle ”joulukuusen”, joka koristeltiin heti. Joten meillä on nyt joulupuu rakennettu, eikä ole pelkoa, että se varistaa havunneulasiaan.

Joulupuu on rakennettu

ulkona palava pensas

Unski kännykän kameran ikuistamana 16.12.

Viime yönä oli kunnon pakkasyö, lauhtuvaa luvattu vielä tälle päivälle ja koirat jo odottaa, että pääsisivät lenkille. Unski on trimmattu joten se on vähän kylmänarka vielä, onneksi on mantteli lämmikkeenä. Vaikka Unski ajoittain innostuu lenkillä formuloimaan, on se kovasti taantunut vauhdissa, nyt kun sillä ei ole kunnon formulointikaveria. 

Kiitos kaikille, joilta olemme saaneet joulukorttitervehdyksen, en itse ole lähettänyt ainuttakaan korttia, joululahjoja en myös osta kenellekään. Jää taas tänä jouluna markettihulina kokematta.

Toivottelemme kaikille oikein mukavaa joulun odottelua ja joulunaikaa.