lauantaina, tammikuuta 03, 2009

Myrskyn jälkeen...





Kuvat: Hiastin jäällä 1.1.2009
Kuva: Myrskyn jälkeen Laitakarissa. Kuva Aslak-lehti.
Kuva: Uusi tuulivoimala nousevan auringon valaisemana.
Kuva: Myrskyn kuvioimaa jäätä.
Minä haluan isona valokuvaajaksi... ehdottomasti. Nyt pitäis voittaa lotossa ja hankkia tehokkaampi kamera ja putki.
Tälläisiä ajatuksia lauantaiaamuna paukkuvassa pakkasessa. Kävin eilen kuvaamassa Laitakarissa myrskyn kasaamia jäämassoja ja olisin varmasti siellä päivän suumaillut... eihän se ollut mahdollista, kun Pekka oli mukana ja se piti lähteä viemään Ouluun. Pekan joululoma loppui ja arkinen aherrus alkoi.
Olin niin innoissani Laitakarissa, ettei haitannut jäätyvät näpit eikä pakkanen - innostus piti lämpimänä.
Vasta nouseva aurinko antoi vain vähän valoa ja kuvat ei ole laadultaan ainakaan minua tyydyttäviä. Pitäs olla niin sikahyvät välineet, että kuvien laatu pysyy hyvänä oli olosuhteet sitte millaiset tahansa.
No, noi jäämassat säilyy kyllä kevääseen asti, että valon lisääntyessä voi käydä uudella kuvausreissulla.
Kyllä noi vuodenajan vaihtelut ovat hienoja, luonnossa ja ilmassa on eri värisävyjä - se on hengenravintoa jos mikä.

Ulkona on siis raikas pakkassää, noin -11 pakkasta ja pohjoinen viima. Ihku ja Kikka on ulkotarhassa, ne yksinkertaisesti haluaa sinne aamuruuan jälkeen. Eivät juuri näytä nokkaansa kuin vasta iltapäivällä, jos ei olla lähdössä aikaisemmin mihinkään. Nukkuvat kuonoonsa koirahuoneen lämmössä.
Kissat ja Wilma pitävät minulle seuraa nukkumalla sisällä, kovaäänisistä tulee mun sekavaa suosikkimusiikkia. Yritin aamulla kuunnella Ouluradion toivemusiikki-ohjelmaa... mutta ei polla kestäny... toivottu musiikki oli niin mollivoittoista. On se kumma, suomalainen voi laulaa sanoiltaan hempeää ja kaunista mutta sävellaji on niiiin mollivoittoista että "narua kaulaan"-fiilis tulee vääjäämättä mieleen. Sitte mua ärsyttää ylikaiken viimme aikoina muotiin tulleet uusintalevytykset, jos jonkinlaista viritystä vanhoista hyvistä kipaleista. Joko nyt on tultu siihen pisteeseen, ettei uutta musiikkia enään synny vaan pitää pilata vanhoja kipaleita.

Ihan ensimmäiseksi aamulla aloitin tiskillä, eilisilta meni haahuillessa, pitkästä aikaa olin lemmikkilauman kanssa keskenään ja oli kieltämättä vähä orpo olo. Tähän kyllä taas tottuu nopeasti.

Anna ja Johanna tulivat hakemaan Wilmaa ja Ihkua luistelureissulle Hiastille. Laitettiin parroille huivit kaulaan ja valjaat, pitäs varmaan hankkia niille kevyet manttelit, jäällä vähän lumen ja pakkasen aikana on monin verroin kylmempää kuin suojaisessa metsässä. Kunnon vetovaljaat on myös hankintalistalla.
Lupasin tytöille, että paistan lettuja - kaikki pääsevät herkuttelemaan kun tulevat luistelemasta.

Ihkudaan ruokakupissa oli muutaman kerran vain jokunen nappula... nyt ruoka maistuu niin, että odottaa aamua iltaa milloin saa saapuskaa. Ei tulis mieleenkään aloittaa herkkujen lisäämistä tai ruokien vaihtelua, jos koiran ruokahalu vähenee siitä syystä että aktiviteetti ja ruuan määrä eivät ole tasapainossa - ne pitää tasapainottaa.
Koirien ns. syömättömyysongelmat ovat suurelta osin ihmisten aikaansaamia - jos siihen rumbaan lähtee saa katsoa peiliin. Olosuhteiden pakosta tai omasta laiskuudesta johtuen meillä koirat saavat välillä muutaman päivän ainoana liikuntana pihakäppäilyn ja se ei todellakaan riitä koiralle ainoana liikuntana vaikka kuinka painisivat ja peuhaisivat keskenään.
Onneksi kevättä kohti ollaan menossa, päivät pitenee ja pidetään peukkua, että Hiastilla säilyy kunnon jää pitkälle kevääseen. Ei mikään voita kaunista kevätpäivää Hiastilla retkeillen, nuotioiden ja saaria kierrellen.

Nyt niitä lettuja paistaan... pitää varmaan ensin imuroida - Kissat ja koiruudet piti viimme yönä melkoista rallia keskenään. Noitanokinenä nauttii suunnattomasti, kun on jälleen oivaltanut sisäkissanaolon ihanuuden.

Aurinkoista pakkaspäivää - Oulun korkeudella päivän pituus on jo 4h 2 min. Helsingissä 6h 4 min.



Ei kommentteja: