Wilma Wimpula

Extempore lähtö Helsinkiin. Vuokrattiin matkailuauto ja ei ku matkaan. Mukaan pääsi tällä kertaa kaikki koirat. Parkeerasimme auton talon eteen, jossa Pirjo asuu. Pirjo olisi halunnu että viemme kaikki koirat sisälle, mutta päädyin ottamaan vain Wilman... se sai nauttia ruhtinaallisista herkkupaloista viimeisellä Hesan reissulla. Ihqu ja Unski vartioi autoa, päästen usein lenkille ja tietty me kaikki yövyimme autossa. Oli aika raskas reissu, noin monen koiran kanssa. Sai lenkkeillä lukemattomia kertoja päivässä, kävimme myös usein viereisessä koirapuistossa jossa ei juuri muita koiria näkynyt.
 Kuvat Konalan kuonavuorelta 20.9.2011

Kävimme Päivin ja Sarin kanssa Virpparin kentällä. Wilma ja Ihqu pääsi muisteleen tottisliikkeitä nakituksen kanssa. Wilman kanssa otettiin tosi rennosti touhuilu ja Wilma oli innoissaan. Minulla oli tunne että tämä on nyt sitten viimeinen kerta Wilman kanssa, mut ei me surtu.
Kuvat Virpparin kentältä 6.10.2011

Mennyt kuukausi on ollut yhtä helvettiä, epätietoisuudessa ylä- ja alamäkeä. Tilannetta pahensi hoitavan el.lääkärin kiire ja mm. autoon väärän polttoaineen tankkaus, jonka vuoksi koepalan otto viivästyi. Minulle luvattiin että uusi aika soitetaan parin päivän sisällä, mutta vasta muutaman päivän kuluttua sain sitkeällä puhelimen soitolla uuden ajan. Hermot oli tosi kireellä ja siinä tuli kirottua yks sun toinenki alimpaan kerrokseen.
Palataan ajassa taaksepäin. Kun Wilma oli saanut reilun viikon Kefavettia huomasin, että lääke ei ensimmäisen hyvän vaikutelman jälkeen enään tehonnut. Soitto el.lääkärille joka vaihtoi lääkkeen Antirobeen (25mg+75mg), plus kortisoonia Prednisolon 5mg. Lääkäri sanoi että paiseen ei nyt sitten ehkä aiheuttanut vierasesine vaan kasvain koska antibiootti ei pure ja samalla sovimme koepalan otosta ja sain siihen ajan loppuviikolle. Antiroben ja kortisoonin anto kyllä muutti tilannetta paremmaksi, mutta kipeä alue ei parantunut. Kävimme tässä välissä Helsingin reissun ja toiveikkaina menimme koepalan ottoon.... joka sitten peruuntui el.lääkärin tankkaaman väärän polttoaineen vuoksi. Sain oman sinnikkyyden ja usean puhelinsoiton jälkeen vihdoin uuden ajan koepalan ottoon, joita sitten kairattiin kolme kappaletta. El.lääkäri lupasi että tulos tulee parissa päivässä jos posti kulkee, miten sen pitäisi kulkea. Muuten, kun Wilma kuuli hoitavan el.lääkärin äänen se alkoi välittömästi täriseen ja pyrkiä ulko-ovea kohti... sen muistissa oli paiseen kivulias puhdistus. Wilma nukutettiin koepalojen oton ajaksi. Antirobekuuri oli jo siinä vaiheessa loppu ja el.lääkäri meinas että ei määrätäkkään lisää lääkettä vaan katsotaan millaiseksi tilanne menee. No ei se ainakaan parantunut koepalojen oton jälkeen - päinvastoin. Jälleen muutama hermoja raastava päivä ennenkuin sain hoitavan el.lääkäriin yhteyden ja lääkeresepti uusittiin, koska koepalatuloksia ei ollu tullu ja Antirobesta oli kuitenki ollu parannusta. Reseptiin oli laitettu myös Diapamia, jota en ottanut. Ensinnäki Wilma ei ole niin keipeä ja toiseksi ennemmin käytän koiran lopetuspiikillä kuin alan syöttään Diapamia... jospa el.lääkäri ajatteli minun tarvitsevan sitä :).
Näinä viikkoina Wilma oli selvästi kipeä ja alue alkoi taas tihkumaan vasta siinä vaiheessa kun Antirobe kuuri oli jo loppunut koepalojen oton jälkeen. Kipuun annoin Rimadylliä. Yleisesti Wilma on ollut koko ajan pirteä ja ympäristöä tarkasti seuraava, ruokahalu on ollut erittäin hyvä, kerjääminen ja markkojen teko ovat olleet päivittäistä ja vain ajoittain lievää ontumista havaittavissa. Olemme lenkkeilleet normaalisti, jopa metsälenkillä on käyty sellaisessa maastossa jossa ei ole risuja jossa Wilma Wimpula on loikkinut onnesta soikeena. Siteen vaihdot menee jo rutiinilla.
Tänään kaivammme Pekan kanssa haudan valmiiksi, olen "valmis" lopettamaan Wilman vaiheessa, jossa se on vielä entisensä. Wilma saa lähteä seisovilta jaloilta ja lupaan että tapahtui lopetus missä tahansa Wilma kuulee loppuun asti että "lähdetään kotiin", silloin Wilma on luottavaisella ja rauhallisella mielellä.
Olen kovasti miettinyt että miten viimeinen matka tehdään. Selvää on että hoitava el.lääkäri ei voi tehdä Wilmalle viimeistä palvelusta koska Wilmalla on hänestä "huonot muistot". Tapahtuuko se sitten kotona, el.lääkärin vastaanoton pihalla autoon... en ole vielä päättänyt, mutta toivon tekeväni tilanteen Wilmalle mahdollisimman "huomaamattomaksi" - ei ressaavaksi - kuin mahdollista.
On tämä minulle kova paikka ja eräs aikakausi päättyy jälleen elämässä. Wilma on ollut - ja on - niin tärkeä minulle että on vaikea kuvitellä elämää ilman Wilmaa. Meillä on niin vahva side ja Wilma on.... niin se vaan on niin viisas ja tärkeä... SE ON WILMA!