Wilma Wimpula

Wilma makkarajäljellä Kotakankaalla 9.10.2011

Wimpula Pitkässäkarissa 8.10.2011

Wilman lääkityksenä aamuin illoin Antirobeen (25mg+75mg) + puolikas kortisoonitabletti aamuisin ja tarvittaessa Rimadyl (yleensä ennen lenkkeilyä). Näillä on menty päivästä toiseen. Wilman päiväohjelmaksi on muodostunut aamu ulkoilun jälkeen ruoka ja lääkkeet, jonka jälkeen Wilma yleensä nukkuu aamupäivän. Aktiivinen aika alkaa parranpuhdistuksella perinteisin rituaalein, markkoja tekemällä ja armottomalla kerjäämisellä ja vaihtokaupalla. Iltapäivä on mennyt jonkin aktiviteetin ja lenkkeilyn merkeissä. Wilma huolehtii edelleen että iltaruoka on laitettava ajoissa likoamaan ja ruoka-ajoista ei saa lipsua.
Lauantaina käytiin makkaran paistossa Pitkässäkarissa, eilen vietiin Pekka Ouluun ja paluumatkalla käytiin makkarajäljellä Kotakankaalla. Iltalenkillä käytiin puoli yhdentoista aikaan otsalampun valossa ja Wilma oli innoissaan. Ihqu ja Unski ei ole päässyt näille reissuille mukaan, mutta kyllä niillekkin on aktiviteettia järjestetty, niistä ihan oma sepustus myöhemmin. Lenkit ovat olleet maksimissaan n. 5km pituisia, joista Wilma on selviytynyt loistavasti. Seuraan tietenki koko ajan, että lenkit ovat Wilman kuntoon sopivia.
Wilmalla ei tarvitse pitää kauluria kuin silloin kun se joutuu jäämään yksin kotiin. Jalassa on kevyt side, joka vaihetaan kerran päivässä suihkutuksen kera.
Näillä mennään toivottavasti loppuun asti. Minun tunnelmat on laidasta laitaan. Wilman nukkuessa ajattelen, että se on kuin vanha väsynyt koira ja kun Wilma riekkuu ja touhuaa ajattelen että sehän on kuin nuori parhaassa iässä oleva koira ja kiroan kasvaimen alimpaan manalaan. Puran loppuun asti blogiin tuntoja ja kuulumisia... tämä on minulle hyväksi havaittua surutyötä... jos joku ei ymmärrä niin ei tarvi lukea, olen itsekäs ja yritän selvitä näistä surullisista elämään kuuluvista vaiheista ja tekemällä surutyötä... kerta minulle annetaan siihen mahdollisuus. Voisihan tilanne olla myös sellainen että Wilman lähtö olisi ollut yllättävä ja nopea, johon ei olisi millään tavalla voinut valmistautua. Surutyö on käytävä tavalla tai toisella kuitenkin läpi - kukin tavallaan.