Minulla on jo useamman vuoden ajan ollut suuri epäluulo eineksiin, enkä ole luottanut suomalaisiin ruokataloihin/einesksien valmistajiin. Olin silti aika järkyttynyt kun uutisiin pompsahti kalan kierrätystä - se pyydetään jossain, lähetetään Thaimaahan tai Kiinaan ja palautuu takaisin eurooppaan loppujalostukseen. Aiheesta YLE.fi uutiset - asiasta lisää Pakastekala matkustaa lähikauppaan Thaimaan kautta. No jotta asia ei olisi oikein hyvin ymmärrettävä Findus tiedoittaa sivuillaan... joopa joo... toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee... ei Kiinassa... no entäs Thaimaassa?
Kalapakasteita olen ostanut vain kissoille, nyt menee tehotarkastukseen mistä kala on tullut. Voihan se olla ettei pakkauksista kyseistä tietoa löydy, mutta silloin voi siirtyä ostamaan tuoretta kalaa kalaliike Kuhalta. Minulla on jo boikotissa ns. kasvatettu Norjalainen lohi - olen kerran nähnyt dokumentin kalan kasvatuksesta Norjassa, kasvatusaltaisiin nakattiin lapiokaupalla salpietaria jotta kalanliha olisivat "punaista", loishäätöön kalat sai Ivomec:iä. Joo, vaihtoehdoksi on jäänyt kalansyönnissä luonnon kala, jota ei olla pyytämässä sukupuuttoon ja joka on saanut kasvaa ehkä vähemmän puhtaissa merivesissä... ei ole helppoa.
Toissa päivänä käytiin jälleen Martan kanssa asioilla ja törsäämässä 20 euron lahjakortti. Kalankierrätysuutisoinnista johtuen päädyimme tutkailemaan tarkemmin ostosten pakkausmerkintöjä. Martan ostoslistalla oli Amerikan pekoni ja Martta halus että se on valmistettu Suomessa, suomalaisesta lihasta. Vaikka pakkauksissa oli valmistajana suomalaisen ruokatalo, vasta kolmannessa pakkauksessa luki että valmistettu suomalaisesta lihasta ja Suomessa. Parissa pakkauksessa oli lihan alkuperäismaana Unkari ja Puola. Joo, pakkausten merkinnät ovat niin pienellä ettei niistä aina millään saa selvää. Onneksi hyvää Suomesta Joutsenlippumerkki on kohtuu helposti löydettävissä pakkauksista, vaikka sekään ei takaa kaikissa tuotteissa 100% kotimaisuutta - vähintään 75% raaka-aineista on suomalaisia. MTV3 esitti Ylen silminnäkijä ohjelman - jossa käsiteltiin lasten- ja koiranruokien lisäaineita, tiivistettynä ”Puolet ihmisten ruoassa käytetyistä lisäaineista kiellettyjä koiranruoassa”.
Minkä ihmeen takia meitä vedätetään, tehdään vaikeaksi tulkita tuoteselosteita, pakkausmerkintöjä ja myydään syötäväksi vaikka mitä mössöä?
No, ruokakaupasta jatkoimme matkaa Kärkkäiselle, ostin lankoja, hautakynttilöitä, tuolityynyjä ja nestemäistä pyykinpesuainetta. Martalla oli myös omat ostokset ja kassalle mennessämme Martan puhelin soi, joten laitoin ensin omat ostokset hihnalle. En ajatellut missä vaiheessa Martta lopetti puhelun, mutta selvisimme ilman ongelmia ostosten kanssa paluumatkalle. Vein ensin Martan kotiin ja järjestettiin kaikki ostokset ja juokastiin kahvit. Kun pääsin kotiin, Martan naapuri soitti että Martan puhelin on kadonnut. Ensin tarkastin auton ja soitin Martan numeroon, mutta kun ei sieltä löytynyt niin hyppäsin loistoon ja ajoin Kärkkäiselle. Suunnistin meitä palvelleen kassan luo ja kerroin että Martta kadotti puhelimensa täällä ollessamme. Kassa sanoi, että yks puhelin on löytänyt. Joku asiakas oli löytänyt puhelimen kassan vierestä lattialta. Helpotus oli suuri, kun puhelin oli Martan... minulla ennätti olla jo syyllinen olo, olinhan sanonut Martalle että mulla on asiaa Kärkkäiselle ja Martan oli vähä niinku "pakko" lähteä mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Toissapäivän kävästiin hoitoon tulevien koirien ja Marjan kanssa lähimetsälenkki alkuiltahämärässä ja vesitihkuisessa säässä yhteislenkillä otsalamppujen valossa. Kysyin luvan, että saan ottaa koiruuksista kuvia, kun ovat hoidossa ja päivittää blogiin, tietysti kuulumisien kera - sain luvan :). Vauhtia ei ilmeisestikkään tule puuttumaan, mutta onhan noista vauhtiveikoista kokemuksia, joten eiköhän me pärjätä. Suren Wilmaa vielä niin vahvasti, että kaikki arkirutiinin rikkova ja skarppina oleminen on tervetullutta.
Eilen kävästiin puolen päivän aikaan kuvauslenkillä läheisellä pellolla ja takametsässä. Koska sateen jälkeen oli pakastunut, kesantopelto oli tosi kaunis, sinne mihin aurinko paistoi kuura oli kultainen ja varjossa hopeinen. Koirat ovat saaneet tyytyä maastolenkkeihin, muuta en ole niiden kanssa ennättänyt touhuta. Olen pikkuhiljaa siivoillut ja järjestellyt kaappeja. Tänään pitää mennä tutustumaan mahdolliseen työpaikkaan. Olisi jälleen "uran vaihto" - toimistotyötä ja arkistointia - jos oikein ymmärsin. Kaikkea sitä on tullut tehtyä, mutta näköjään kaikenlaista on vielä tekemättä. Ihan kivalla mielellä ja asenteella - vanha koira oppii istumaan, toivon että saisin työn vaikka se ei ole pitkaikainen.
P.S
Maanantaina alkaa toimistotyöntekijän - toivottavasti menestyksekäs, mutta ilmeisen lyhyt ura... JEEE!!!!
sama
Lopuksi vielä linkki Keskon sivustoon merkeistä, joita käytetään eri tuotteiden yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti