On se aika vuodesta jolloin aurinko pysyy piilossa pilviverhon takana - ainakin täällä. Ihan turha napsia kuvia pimeässä.
Olin taas toissa iltana nukahtanut sohvalle ja heräsin eilen aamulla siitä neljän aikaan - tietysti telkkari oli jäänyt auki. Ulkoilutin koirat ja koska ei väsyttänyt hain puut uuniin ja tuikkasin tulet.
Ennätimme metsään jo ennen yhdeksää. Kävin koirien kanssa ensin pikku lenkin ja siirryimme sitten jälkialueelle. Tein Unskille jäljen n. 200m pitkän, johon tein yhden kulman. Aiemmat jäljet oli lähteny heti polulta, mutta nyt loikkasin niin pitkälle metsään kuin pystyin hyppäämään - tarkoitus totuttaan Unskia pikkuhiljaa janaan. Jälki oli Unskin neljäs ja astelin vielä ihan töpöaskelin laittaen pienen lihapyörykkäpalasen aika tiheään ja keppien alle, kuten aiemminkin.
Kun sain Unskin jäljen tehtyä, otin Ihqun autosta hihnaan ja menimme polkua pitkin alueelle, johon olin päättänyt tehdä Ihqun jäljen. Laitoin Ihqun puuhun kiinni ja tein n. 10m janan, käännyin metsään kohtisuoraan Ihqun olinpaikkaan nähden - sen jäädessä protestoimaan. Jälki oli tänä vuonna Ihqun viides, kävelin normaali askelin ja pyörykkäpalasen laitoin vain joka toisen kepin alle. Tein jälkeen tien ylityksen ja yhden kulman ja jälki oli n. 300m pitkä.
Jäljen tehtyä hain Ihqun, joka istui kiltisti odottamassa, laitoin sen autoon Unskin kaveriksi ja kävin kävelemässä tien toisella puolen epämääräisen lenkin, pudottaen pari esinettä metsään. Esineet oli nahkalompsa ja käsinekäärö. Koirat näki minun metsään menon, mutta eivät nähneet missä asti kävin.
Ajoin ensin Unskin kanssa jäljen ja se meni tosi loistavasti. Unski eteni nokka maassa viidennelle kepille ja vasta lähestyessämme tietä nosti muutaman kerran päätä tarkistaakseen ympäristöä, mutta ajoi loppuun asti tosi hyvin. Kun Unski pyörittää keppiä jotta saisi sen alta makupalan - kehun, mutta en ole vielä vaatinut tuomaan keppiä minulle. Kerään kepit taskuun ja annan Unskin keskittyä jäljestämiseen. Kun olemme viimeisellä kepillä kehun, riisun valjaat ja heittelen viimmeistä keppiä koko matkan autolle mentäessä tietenkin ylenpalttisesti kehuen ja vaihtaen tuotua keppiä makupaloihin. Unskin eteneminen jäljellä on jo sen verran varmaa, että seuraavaan jälkeen pidennän askelta ja vähennän makupaloja. Jospa meille sattuisi niin hyvä tuuri, että jälkireenialueella ei kirmaisi poroja tai hirviä ja Unski unohtaisi ne.
Kun lähdin Ihqun kanssa jäljelle, pikkusen jännitti miten Ihqu suoriutuu ensimmäisestä janasta - ymmärsikö se asian tarkoituksen. Turhaa jännitin, Ihqu lähti vauhdilla ja nappas jäljen kuin vanhan tekijä, toi vauhdilla kepit, tien ylitys onnistui ja muutenki jäljesti hyvin. Nyt pidän pienen tauon jälkireeneistä, koirat saa sisäistää oppimiaan asioita. Toivottavasti ennätän vielä ennen lumen tuloa tehdä muutaman innostavan ja koirille motivoivan jälkireenin. Pitää vain itse pitää itsensä kurissa, etten enään vaikeuta tai muuten mokaa reenejä etenemällä liian nopeasti eteenpäin. Ihqun kanssa on edetty pienellä riskillä nopeasti, jotka se on kestänyt ja selvittänyt. Uusia asioita otetaan mukaan edelleen reeneihin ja välillä tehdään palauttava helppo reeni.
Jälkireenien jälkeen koirat pääsi vapaasti alueelle, jonne olin jättänyt esineet - huikkasin perään "etsi". Koirilla oli mielessä heti, missä olin käyny ja ne säntäs vauhdilla tien yli metsään. En ennättänyt itse edetä pitkälle, kun Ihqu toi käsinesutturan, jonka olin jättänyt kauemmas. Ihqu sai reilut kehut ja löytö vaihdettiin makupaloihin. Hetken kuluttua Unski löysi lompakon ja ei tarvinnut edes innostaa, kun toi sen minulle vaihdettavaksi makupaloihin. Koirat oli ihan täpinöissään ja jäivät tarkistamaan minun jälkiä, löytyisikö lisää vaihdettavia esineitä vaikka minä jatkoin syvemmälle metsään.
Täytyy kyllä olla tosi tyytyväinen koirien reeneihin ja taidan jatkaa metsälenkeillä noiden esineiden pudottelua ja vahvistaan etsimistä ja nokan käyttöä... ei kaikkien reenien tarvitse olla niin vakavia. Uskon, että noi vapaamuotoisemmat esineiden etsinnät vahvistavat koirien nenätyöskentelyä ja esineiden tuomista. Minulla on koirien esineruutuvaljaat vielä "hukassa", joten en tee varsinaista esineruutureeniä ilman valjaita. Raahessa saatiin Päiviltä valjaat lainaan esineruutuun. Minulla on pinttynyt tapa reenata aina asiaan kuuluvilla vermeillä -jäljellä jälkivaljaat ja esineruutuun omat valjaat. Ajattelen että koirat mieltää kulloisenki toiminnan tarkoituksen helpommin, asiaan kuuluvien vermeiden kera.
Nämä meidän harvakseltaan tehdyt reenit ovat rauhoittaneet koiria huomattavasti, aivotyöskentely rauhoittaa paremmin kuin kymmenen kilometrin lenkki... mutta molempia tarvitaan sopivassa suhteessa.
Tänään olisi tarkoitus käydä pitkällä lenkillä ja käydä asioilla, tuulee aika reippaasti ja aika ajoin taivaalla näkyy valoilmiö... kyl se aurinko on edelleen olemassa.
Sain trimmattua koirat, kylläkin vasta maanantaina... ja lihapyöryköitä on syöty muutama päivä. Jos en nyt lopeta tätä naputtelua, saan pistää uusiksi tämän päivän suunnitelmat... joten poistun koneelta takaoikealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti