Aurinkoa, marjassa, sarvia ja lopussa...

 Ihqu vartiossa.

 Ihqu ja itikat.

 Ihqu ja pienet mustikat.

 Unski tarkkana.

Kypsä hilla.

 Marjasaalis.

 NAM!

Torstai aamu on valjennut aurinkoisena ja lämpimänä. Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta olen kahvitellut ulkona rauhallisesti auringon lämmössä ja lintuja seuraten partojen kanssa.
Minulla oli tosi hyvä onni sään suhteen, sain kaikki matot kuivaksi. Eilen illalla satoi kaatamalla Haukiputaalla, kotiin ajellessa kosteus nousi maasta ja aurinko paistoi... oli kyllä hienon näköistä. Meillä ei ollut satanut juuri ollenkaan, vain pari senttiä oli vettä tullut räystäänalus astioihin.
Eilen käytiin koirien kanssa kartoittamassa mustikkatilannetta, aurinkoisessa ja kovassa puuskittaisessa tuulessa. Tuuli piti itikat jonkin verran kurissa, mutta ilman itikoiden pistoja ei säästytty. Ihqu ja Unski pyörivät välillä mättäiden välissä karkottaakseen pörrääjät tai yrittivät pyydystää ympärillä pörrääviä kiusalaisia.
Huonolta näytti mustikkatilanne. Minulla oli vain pieni muovipussi mukana, sillä en uskonut että mustikat olisi vielä edes kypsiä. Tutulta vanhalta hakkuaukealta, jonka ympärillä on kosteita lääsekköitä oli jonkin verran pieniä mustikoita. Aiempina parempina mustikkavuosina, en olisi edes sen kokoisia kerännyt – nyt kelpasi. Samalta alueelta löytyi hilloja yllättävän paljon. Samalla alueella melkein törmäsimme maastopukuiseen marjastajaan, edes koirat eivät huomanneet häntä ennen kuin olimme vain muutaman metrin päässä. Kytkin koirat hihnaan, mutta annoin olla niiden muuten irti ja jonkin aikaa poimimme marjoja ihan muutaman metrin välimatkan päässä. Marjastajalla oli verkkohattu päässä enkä päässyt minkäänlaiseen käsitykseen onko paikkakuntalainen vai ei. Myös parrat näytti olevan ihmeissään ja kuono pitkällä yrittivät saada poimijasta hajuja. Marjastajan siirtyessä toiselle mättäälle, hän kaatui ämpäreineen pitkin pituutta mättäiden väliin, toivottavasti ämpäriin poimitut marjat pysyivät ämpärissä. Jonkin ajan kuluttua kiersin marjastajan ja jatkoin mustikoiden ja hillojen poimimista ja etupäässä syömistä partojen vahtiessa marjastajaa. Hetken kuluttua en saanut marjastajasta mitään havaintoa ja koiratkin syventyi itikoiden jahtaamiseen ja marjojen syömiseen. Parrat käyttäytyi tosi fiksusti marjastan lähellä, eivät haukkuneet muulloin kuin silloin kun havaitsivat ensimmäisen kerran marjastajan.
Syötyäni marjoista itseni ähkyyn, poimin niitä myös jonkin verran pussiin ennekuin lähdimme autolle. Pitää päästä kartoittamaan mustikoiden tilanne useammalta paikalta lähialueella... ensivaikutelma tosi masentava ja voi olla että joutuu lähtemään kauemmas mustikkaan. Mustikoita on ”pakko” saada, eihän sitä kestä talvea ilman niitä. Eiliseltä paikalta kerätyille marjoille ei kannata laittaa vielä pakastinta päälle, puolet söin eilen ja tänään herkuttelen myös ennen töihin lähtöä hillamustikka maidolla.
Eräät pakkaa näinä päivinä matkalaukkujaan ja suuntaavat muutaman päivän kuluttua etelän aurinkoon. Toivon että lomamatkalla kaveri saa kerättyä paljon energiaa jotta jaksaisi syksyllä taas ahkeroida puolukoita keräten... toivotaan tietty ensin, että niitä tulisi enemmän kuin mustikoita! Toivottavasti tästä syksystä tulee yhtä kaunis kuin viime syksy oli.

Olen taas koneella ollessa kuunnellut Oulu radiota... aiheet ja musiikki ovat olleet tällä kertaa jotenkin niin masentavia, että olen yrittänyt epätoivoisesti miettiä jotain piristävää tähän loppuun. Tekisi mieli myös kirjoittaa muutama valittu sana halavatun päättäjistä... kyllä kele rahaa löytyy etelän pankkien ja maiden tukemiseen – vaikka ovat itse saaneet itsensä perikatoon. Rahaa ei sitten löydy kotomaassa edes vanhuksille lämpimän ruuan toimittamiseen, ulkoiluttamiseen ja saatikka inhimillisen hoidon järjestämiselle. Joo ja kun alkuun päästiin niin ulkomaiset kaivosyhtiöt saavat tuhota ja saastuttaa Suomen luontoa. Hävetkää päättäjät... pelkäänpä että ette osaa... raukkispaskat.

Tätä päivää ei pelasta enää kuin Sydämen asialla -sarjasta tutuksi tulleen Claude Jeremiah Greengrassin  Bill Maynard:n  esittämänä  Hey Liley, Liley, Lo  - ties monennenko kerran ja nyt paljon iloisemmalla mielellä konnalandian pesuun.