... kellon viisarit ovat lipsahtaneet jo maanantain puolelle.
Raskas ja surullinen reissu takana, matka meni hyvin - kiitos Jukalle matkaseurasta ja kyydistä, niin ja Tomille yöpaikasta. Olin perjantai-iltana kotiin tullessa niin väsynyt, että kävin heti nukkumaan.
Lauantaiaamuna Anna tuli jo varhain sanomaan, että minun puhelin on matkannut Jukan mukana Rovaniemelle - en ollut edes huomannut että se puuttuu - no mistä Anna tiesi tulla kertomaan - Jukka oli laittanut viestiä Pekalle ja Pekka soitti Annan kotiin.
Jukka palautti puhelimen ohikulkumatkallaan sunnuntaina - ja samalla palautu mun rahapussi joka myös oli jäänyt Jukan autoon - rahapussin puuttumista en edes huomannu. Yhdet kengät on vielä jäänyt jonnekki, en vain jaksa vielä miettiä minne.
Hyvin huomaa, että en ole ihan vielä tässä päivässä - en varmaan enään koskaan, ikinä, never palaudu täysin entiselleni.
Kotimiehet oli pärjänneet hyvin - KIITOS - Ihku ei varmaan edes huomannu, että olen pois. Wilma oli tunnollisesti odottanut milloin palaan.
Koska kotihommat ei kiinnosta pätkääkään, sunnuntain värkkäilin snakujen terveystietoja KoiraNetistä - jotain tehdäkseni. En ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomion snakujen lonkkatuloksiin. Keskustelua on käyty lonkkavikaisten koirien käytöstä jalostukseen ja Nean koostama D-lonkkaisten vanhempien jälkeläisten lonkkatuloksista - ei ole hääppösiä tuloksia. Ensinnäki kuvausprosentti on luvattoman matala lonkkavikaisten jälkeläisillä, mutta suunta on aika selvä. P&S snakuilla tilanne on riistäytynyt jo käsistä - on minun mielipide - D- ja E-lonkkaisia snautsereita on jo sen verran, että haloo!!!
Mustilla ei tilanne ole vielä yhtä paha, mutta kyllä se saadaan samalle tasolle kuin pippureissa, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota.
Mielestäni on ihan puppua sanoa, ettei snautserin kokoisella koiralla lonkkavika haittaa. Takuulla vaikuttaa koiraan, jos lonkkanivelissä on vaikka luupiikkejä tai nivelrikkoa. Snautseria pienimmilläkin roduilla lonkkavian vuoksi joudutaan syöttämään kipu- ja muita elämää helpottavia lääkkeitä.
Minusta ei ole yhtään liikaa vaadittu, että kasvattaja joka ottaa tietoisen terveysriskin käyttämässään yhdistelmässä velvoitetaan tutkituttamaan kaikki riski-yhdistelmän jälkeläiset - pelkkä suositus tutkimuksiin ei näköjään riitä.
Lemmikkipalstalla snautseri-osiossa käytiin mielenkiintoista mielipiteen vaihtoa viimme viikolla snautserin terveydestä - en itse osallistunut keskusteluun, enkä tiedä minkä vuoksi keskustelu poistettiin.
On keskusteltu myös snautserin käyttöominaisuuksista ja mielipiteitä on monenlaisia - pitäisi saada lisää toimintakykyä, palvelualttiutta, kovuutta ja vaikka mitä ja suojeluakin haluaisi joku snakulla harrastaa.
Sen verran olen suojelureeneissä käyny ja niitä seurannu, että tiedän siihen tarvittavan todella hyvän maalimiehen - ja niitä ei välttämättä edes sadan kilometrin säteeltä löydy, reenejä pari kertaa viikossa, koirassa pitää olla kapasiteettia ja ohjaajassa myös, ei riitä että roikutaan hihnan päässä. Koira pitäisi olla jo ns. "käsissä" kun suojelureeneihin mennään. Jos maalimiehellä ja ohjaajalla ei ole koiran tuntemus hallussa - hukka perii.
Olen nähnyt myös sen verran suojelureeneissä niskarankaan vammautuneita koiria, että ei ihan ensimmäisenä tule mieleen - oli koiran rotu mikä tahansa - alkaa sillä enään reenaan suojelua. Lisäksi olen täysi tumpelo siinä hihnan toisessa päässä - oikea maalimiehen painajainen.
Toivottavasti snautseri säilyttää oman persoonallisen ja aika haastavan luonteensa jatkossakin - vaikka siitä ei olisikaan kisakoiraksi suojeluun - ei se ole sellaiseksi tarkoitettu. Kyllä snakuilla voi monipuolisesti harrastaa, jos omistajalla on siihen innostusta. Toimintaa aina valmis snaku tarvii, eikä omistajan hyvä huumorintaju ole pahitteeksi. Harmaita hiuksia voi tulla, mutta mieli nuortuu mustaparran elämäntoverina.
Kun tuota Wilman mahan kasvua ja ähinää seuraa - sitä tietenki toivoo että kaikki menis penikoinnissa hyvin, tulisi terveitä, reippaan luonteen omaavia ja snautserin näköisiä jälkeläisiä - tuossa järjestyksessä. Koska ihan oikeasti tiedän, että lopputulos ei ole kirkossa kuulutettu - vaikka kuinka toivois, voi ilmetä vaikka mitä ennalta arvaamatonta terveydessä, luonteessa ja ulkomuodossa - täydellistä koiraa ei ole olemassakaan.
Perjantaina otan Wilmasta kuvia ja järjestän "montako pentua ja mitä sukupuolta" - kilpailun. Palkintona ihan oikeaa koiratarviketta - siitä lisää kunhan pääsen naapurin varastolle penkojaisiin. Palkinnot myös toimitetaan mihin päin Suomea vaan - joten kisaan kannattaa osallistua kauempaakin. Palataan asiaan loppuviikosta, jolloin laitan osallistumisohjeen.
Nyt on rikottu muutaman päivän hiljaisuus ihan kunnolla. Wilma on käynyt vähä väliä hakemassa minua nukkumaan, joten täytyy valmistautua yöpuulle - jospa uni nyt tulis.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti