Lunta... lunta... Noitanokinenä häiriköi

Noitanokinenä häiriköi mun koneella oloa.
Noitanokinenä on vähän läski ja on ollut jo pidemmän ajan dietillä. Diettiruokaan on ilmeisesti pyydystetty vahvistusta, sillä viikolla sillä oli suolitukos, oli turpea, vaisu eikä syöny. Kävin hakemassa apteekista parafiiniöljyä, jota ruutsin sille suuhun 5ml sekä hieroin sen vatsaa. Ei menny kauaa, kun kissa pyysi päästä ulos. Hetken kuluttua se tuli takaisin ja yhtään liioittelematta, tanssiaskelin.
Noitanokinenää joutuu lääkitsemään aina silloin tällöin, leikattuna kollina sillä on tappelun jälkiä naamassa tai jaloissa. Vaikka se on todella arka - luottaa ainoastaan vain minuun - ei ole ollut mikään ongelma antaa lääkettä,  niskanahasta tukeva ote ja lääkeruisku suuhun.

Jospa tänään sais otettua muutaman talvisen kuvan, toivossa on hyvä elää. Tarkoitus olisi, että käymme Piksun ja Lisan kanssa yhteislenkillä altaalla.
Nyt sitä lunta on sitten satanut ihan tuulen kera. Eilinen päivä meni lumitöitä tehdessä ja homma jatkuu myös tänään, sillä yön aikana on satanut lisää lunta. Vanhuus ei tule yksin, vai johtusko että edellisistä lumitöistä on aikaa, olin eilen illalla aivan sippi.

Olen nyt löytänyt piirtäjän, joka on lupautunut piirtämään kuvat Kikasta ja Wilmasta. Olihan kova paikka etsiä niistä sopivia kuvia. Wilmasta ei ole yhtään kunnon kuvaa - se ei ollut mikään linssilude - tuli päin kameraa lukemattomia kertoja. Tuli käytyä molempien koirien kuvahistoria läpi ja piti märistä pitkä tovi. Vielä ei olla sovittu millä tekniikalla kuvat tehdään. Haluan niistä pääkuvat ja kehystän ne tuohon näytön taakse, että voin niitä vaivatta katsella aina koneella ollessani.
Elämää pitäisi pitää suuressa arvossa, mutta minä olen itsekäs ja haluan jo sinne minne koirani ovat menneet. Tämä tietty kostautuu mulle ja joudun kitumaan dementiaosastolla paskavaipoissa vuosikausia ja sitten kun armelias kuolema vihdoin korjaa, joudun paikkaan jossa ei koiria ole - se olis yhtä helvettiä! No, eihän sitä tiedä vaikka kuolis siellä "hoivaosastolla" nopeastikki... henkilökunnalla ei välttämättä ole aikaa syöttää potilaita. Kustannuksia karsitaan aina vaan enemmän vanhusten hoidosta, joten toivossa on hyvä elää etten sais ruokaa ja kuolo korjais suht nopeasti. Joo, minä se osaan ton "hirtehishuumorin" itsestäni - se sisältää kyllä valitettavasti totuuden siemenen.
Wilman lopetuksen jälkeen tuli syötyä suruun ja nyt on kadonneen vyötärön metsästys meneillään. Viikonlopun ruokiin kuuluu tonnikalla ja raejuustoa sekä vispipuuroa. Kun oikein jaksaa touhuta niin eiköhän vyötärö palaudu. Tekemättömiä töitä on kyllä vaikka muille jakaa.
Perjantai-iltana käväs Päivi ja Aleksi Jukkis koiruuden kanssa. Paistoin ensimmäisen satsin piparkakkuja, niitä pitää vielä tehdä lisää. Matot pitäisi paiskata kartanolle ja siivota, akvaariorutiinit myös on tänään tehtävä ja vaikka ja mitä. Katotaan nyt mitä jaksaa kun on ensin käyny lenkillä ja kolannu lunta. Tyytyväiset koirat rauhoittaa, ne sai järsiä eilisen päivän luita kun tein lumitöitä ja ilta meni ihan rauhallisissa merkeissä.
Piksu ja Lisa pyörähti eilen tuliaisten kera kahvilla. Lisa on pirtsakkaassa kunnossa ja toivottavasti päästään 10v synttäreille tammikuussa.
Piksu vei mun edellisen viikon loton eilen tarkastettavaksi ja eiköhän siinä ollu pikkuvoittoja - minä sille sanoinki että se on onnettareni!
Piksulta tuli viesti, että ovat tulossa, joten nyt pitää lopettaa ja varustautua kameran kanssa lenkille. On kyllä niin pilvinen sää, mutta katotaan saadaanko yhtään siedettävää kuvaa aikaiseksi.
Mukavaa piparintuoksuista joulun odotusta.