Mielenkiintoinen viikko takana. Soma ja Trilli palasivat eilen omaan kotiin ja illalla tuntui huusholli tosi tyhjältä, oman lauman totutellessa normaaliin rytmiin. Unski ja Ihqu tuijotteli aluksi toisiaan huuli pyöreenä ja kävivät tarkastamassa joka nurkan pihalla ja sisällä - eikö tosiaan Soma ja Trilli löydy mistään.
Kyllä koirat on sitten tosi epeleitä. Jos vähän analysoisi kulunutta viikkoa. Omat koirat joutuivat sopeutumaan sisällä ollessa olemaan Tomin huoneessa esteen takana, kissat entiseen saunaan ja kulkemaan sen ikkunasta sisään ja ulos, konnat eivät päässeet montaa kertaa lämmittelemään lampun alle. En silti usko että kellekkään jäi traumoja tilapäisistä muutoksista, elämään kuuluu myös vaihtuvat olosuhteet.
Oli mielenkiintoista seurata Soman ja Trillin käytöstä päivien edetessä. Ensimmäiset päivät mielenkiinnon vei huusholliin ja pihaan tutustuminen ja minä olin niille tärkein kaksijalkainen makupalapusseineni. Hihnalenkit lähiympäristöön olivat yhtä nuuskuttelua ja ne oppivat tietämään missä talossa on koira - missä ei. Seuraavassa vaiheessa Soma ja Trilli oli sitä mieltä että minä olen niitä varten ja ne voi päättää mitä milloinki haluavat tehdä. Soma herätti keskellä yötä, ei siksi että olisi tarve päästä ulos tarpeille, vaan se päätti että nyt olisi saatava ruokaa. Soma oli myös sitä mieltä että Ihqu ei kuulu laumaan - jostain syystä Unski kuului ja oli Soman suosiossa. Trilli päätti että minua voi purra ja rienata ja kiellettyihin tiloihin (makuuhuone, pesutila) on pakko päästä. Ja kun päivällä kävin ne ulkoiluttamassa ruokatunnilla, olivat aiemmin jääneet sopuisasti ja suosiolla etsimään keittiön lattialle nakkaamiani makupaloja minun lähtiessä takaisin töihin - nyt ne yritti työntyä samassa oven avauksessa mukaan. Viimeinen vaihe oli että ne asettuivat taloon ja sopeutuivat laumaan, eivät yrittäneet päästä mukaan joka ovenavauksella, vaan jäivät istumaan eteiseen minun annettua makupalat, eivät pyrkineet "kiellettyihin tiloihin", ei yöherätyksiä, ei rienaamista tai kokeilua mitä saa tehdä/mitä ei ja nyt tuli myös se vaihe että pihalla ollessa niitä alkoi kiinnostaa myös naapureista kuuluvat äänet. Kun Pekka tuli torstai-iltana kotiin, aluksi vierailevat tähdet oli sitä mieltä että se ei kuulu joukkoon ja sille pitää haukkua joka kerta kun se tulee sisälle.
Minulle nousi tiistaina kuume ja keskiviikon lenkit tein huonossa kunnossa, tuulessa ja vesisateessa. Ajattelin, että kun jaksan lenkittää koirat pääsen vähemmällä sisällä ollessamme, kun koirat rauhoittuvat tyytyväisenä lenkin jälkeen. Pysyin pystyssä ja kävin töissä särkylääkkeen avulla ja tein vain välttämättömät lauman vaatimat hommat. Torstaina piti hakea Pekka Oulusta ja ennen sitä oltiin Unskin, Soman ja Trillin kanssa pihalla. Unskilla ja Trillillä kävi leikit yhteen. Unski "pyysi" Trilliä leikkiin ja lähti viilettämään ympäri pihaa Trillin lähtiessä takaa-ajoon. Soma hyväksyi mukisematta Unskin ja Trillin kirmailun - se ei oikein minulle valjennut miksi Unski oli Soman suosiossa, mutta Ihqu ei. Unski sai Trillissä vertaisensa kirmaajan - Ihqu innostuu enään harvoin Unskin takaa-ajoon - joka näyttää harmittavan Unskia suuresti. Näitä poikkeustapauksia ja pidempiä kunnon metsälenkkejä lukuunottamatta pidin omat koirat erillään Somasta ja Trillistä, myös hihanalenkit tehtiin erikseen. Koirilla oli myös luunsyönti ilta, jolloin minä sain hieman hengähtää.
Vaikka viikko meni veksaltessa ja poikkeusjärjestelyissä olen suunnattoman onnellinen, että Soma ja Trilli olivat loppujen lopuksi todella helppoja koiria niille vieraassa ympäristössä. Ei pidä unohtaa, että viikko oli myös niille tressaava. Minulla oli suurin huoli, että niille ei tapahdu mitään vahinkoa. Olin esim. välillä suuresti huolestunut Trillin mielenkiinnosta pureksia maahan pudonneita kuivia oksia ja käpyjä, vaikka omat koirat ovat tehneet sitä iät ja ajat. Mitään tuhoja Soma ja Trilli ei huushollissa tehny, oli ne sen verran fixuja otuksia.
Tursake aiheutti vakavimman tilanteen. Se oli jossain vaiheessa päässyt livahtamaan olohuoneeseen, kun olimme Soman ja Trillin kanssa ulkoilemassa. Kun tulimme sisälle, en huomannut Tursakkeen makaavan nojatuolissa, Soma ei millään tavalla noteerannut Tursaketta. Minä kellahdin sohvalle Trillin kanssa, hetken kuluttua Trilli nousi seisomaan ja hyppäs yht' äkkiä mun yli viereiseen nojatuoliin ja kauhukseni huomasin siinä makaavan Tursakkeen. Trilli nappas Tursakkeesta kiinni - Tursake ei millään tavalla puolustautunut, onneksi Trillillä oli panta kaulasta josta sain otteen ja sain irroitettua Tursakkeen Trillin otteesta. Tursake pakeni jonnekki ja minä istuin täysin lamaantuneena sohvan reunalla pitäen kiinni Trillin pannasta, Trillin ollessa erittäin kiihtynyt, pääsihän saalis pakoon. Silitin Trilliä rintakehästä rauhallisesti jutellen, kunnes Trilli oli täysin rauhallinen jolloin päästin sen irti. Trilli kävi rauhallisesti tutkimassa löytyykö Tursaketta ja unohti saman tien koko kissan. Soma ei yhtynyt kissajahtiin, vaan kävi hakemassa meidän yhteisen leikkimisrätin ja tarjos sitä Trillille rauhoittavana eleenä - mikä minua suuresti huvitti jälkeenpäin, kun tilanne oli lauennut.
Kävin tutkailemassa minne Tursake oli paennut, löysin sen entisestä saunasta omalta pediltä ja sen ilme oli sen näköinen että siihen ei ollut koskemista. Seurasin illan aikana maistuuko sille ruoka, enkä huomannut muuta poikkeavaa kuin Tursakkeen mökötyksen. Seuraavana aamuna Tursakkeen ollessa suopeampi tutkin sen, mutta en löytänyt silmin ja sormin havaittavia vammoja. Tursake mökötti pari päivää ja päätti sen jälkeen taas, että sen on päästävä kulkemaan huushollissa vapaana. Kiukkuiset oveenraapimiset loppuivat, kun raotin ovea jonka toisella puolella Trilli ja Soma tuijotti Tursaketta. Tursake ymmärsi taas vähäksi aikaa, että karanteeni jatkuu. Eniten poikkeavat järjestelyt ehkä vaikuttivat Noitanokinenään, se ei käynyt kuin syömässä ja pyrki heti takaisin ulos ikkunasta.
Eilen illalla elon normalisoituessa Tursake otti takaisin korkojen kera kokemansa vääryyden. Sitä piti silittää ja kehua tuntikausia, sen makoillessa sylissä ja naukuessa kärkeviä kommentteja. Noitanokinenä ei suostunu vielä tulemaan sisälle ulko-ovesta vaan ikkunasta, mutta oli sentään sisällä yön ja livahti aamulla ulos ovesta. Tursake on edelleen koko aamun vaatinut erityishuomiota. Eilen illalla minun käydessä saunassa, Unski valtas mun paikan sohvan nurkassa ja nukkui siinä koko illan ruhtinaallisesti kuorsaten. Ihqu nautti nukkuen välillä sohvalla, välillä nojatuolissa ja kävi tietenki Pekan kanssa saunassa kunnon löylyissä.
Akvaariorutiinit on tekemättä, joten ne on tänään edessä. Nyt on sopivasti hyvää aikaa palautua pikkuhiljaa kuumeesta ja poikkeusjärjestelyistä kun seuraava työpäivä on vasta keskiviikkona.
Töissä päivät on menny mukavasti ja nopeasti, koska töitä riittää. Parin viikon kuluttua sekin ilo loppuu.
Joulun suunnitelmat ovat varmistumassa, vietämme sen Konalassa Pirjon luona. Koiruudet pääsee mukaan, kissat jää kotiin ja "kotimies" konnien veden vaihtoon on varmistettu.
Kuluneella viikolla on koettu -10 asteen pakkasista +5 lämpöaaltoon (vuodenaika huomioiden), sadetta ja myrskyisää tuulta. Välillä maassa on ollu puolen sentin lumikuurakerros - enimmäkseen maa lilluu vedessä. Aika masentavaa vuodenaikaa, kaksi pimeää vastakkain ja kuralätäköissä riittää. Ennen sanottiin että kolmas syysmyrksy tuo talven, nyt siihen tarvitaan ilmeisesti 30 myrskyä.
Tähän lopuksi vielä huomio kuluneelta viikolta; kun Soma syö isoa potkaluuta kuulostaa kuin huushollia remontoitas lekan kanssa, kun Trilli syö potkaluuta kuulostaa kuin vasaralla naulaa naputettais :).
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää ja nauttikaa Itsenäisyyspäivän tuomasta vapaapäivästä, jos sellainen osuu kohdalle - unohtamatta sotiemme veteraaneja ja sitä mitä itsenäisyys tarkoittaa... huolimatta helkkarin EU:sta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti