"Turhaa" lumenkolausta

Kuva sunnuntain lenkiltä... joo, lunta oli reilusti snakujen jalkojen korkeuden verran - tämä hyvänä muistutuksena. Kuluneesta viikosta muistona väsymys lumenkolaukseen - sitä on saanut tehdä ihan tarpeeksi - lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina. Maanantaina satoi märkää lunta 10cm ja illalla kello kahdeksan aikaan sain lumityöt tehtyä ja jääkaapissa odotti piparitaikina leipomista. Kun illalla kello puoli kymmenen oli piparit paistettu, peilistä katsoi vastaan väsymyksestä valkoinen naama - olin ihan sippi. Sen jälkeen olen elpynyt ja käynyt iltaisin koirien kanssa hihnalenkkejä lähitienoolla. Ollaan käyty kerran myös metsälenkillä, koirat pääsi formuloimaan pimeään metsään. Vettä on satanut muutaman päivän ja lumikasoista on huvenneet muistot, onneksi sentään maa on vielä valkoinen. Helkkarin turhaa työtä toi lumen kolaaminen (pukkaaminen, kuten täällä sanotaan). Sunnuntaina odotettavissa seuraava sadekuuro ja varmasti taas pääsen lumikolan kanssa töihin, kun Pekka palaa sunnuntaina rajanpintaan.
Tiedossa aktiivinen viikoloppu. Koirat pitää pestä ja siistiä Konalan joulunviettoon - eihän sitä tiedä vaikka loskapaskassa joudumme siellä lenkkeileen - jalkakarvat lyhyeksi. Huusholli pitää saada ojennukseen ennen reissua, lähdemme varhain torstaiaamuna reissuun.
Minulla on maanantain viimeinen työpäivä. Aloitin eilen suururakan töissä, en millään saa sitä valmiiksi, mutta tarkoitus olisi saada työ edes jonkin verran alkuun - se on kuitenkin eteenpäin. Olen saanut töissä useilta tahoilta hyvää palautetta - ovat tosi tyytyväisiä mun tekemään työhön. Olenki ollu tosi ahkera - olisko minun pitänyt joskus aikoinaan suuntautua toimistotyöhön, kun sen tekeminen on minulta onnistunut niin hienosti? Eipä ole aiemmin tullut mieleen.
Olen nyt vuoden aikana tehnyt kolmea eri työtä ja se on ollu toisaalta henkisesti aika raskasta kun on joutunut opetteleen uusia hommia ja sopeutuun eri työympäristöihin. Voin kyllä suositella kaikille, se on myös erittäin antoisaa ja olen saanut tutustua tosi mukaviin työkavereihin.
Nyt pistän koirat ja Pekan lähölle, että pääsen aloittamaan ihan rauhassa huushollin raivaamisen. Tänään pitää käydä vielä ostamassa ulkolinnuille ruokaa ja yksi ruokinta-automaatti lisää, että ruokaa riittää myös meidän reissun ajan. Meidän ruokintapaikalla käy sellainen 30-40 linnun parvi ja niille ei ihan pieni määrä sapuskaa riitä. Minulle kaikista suurin sopeutuminen on siihen, että Wilma ei ole konkreettisesti lähdössä mukaan. Wimpula on ensimmäisenä aamulla ja illalla viimeisenä mielessä.
Rauhallista valmistautumista jouluun, se tulee vaikka ei hirveästi hössötä.