Lumisateisessa hämärässä

Ii: Auringonnousu tänään 10:33. Auringonlasku tänään 14:11. Päivän pituus on 3 h 38 min.
Vuoden viimeisen päivän kunniaksi Soneran kotisivupalvelimet ei toimi... en tiedä kuinka kauan palvelimet on ollu nurin... nyt kuitenkin niin on... valitettavasti.

Todella rauhallinen ja ylensyömisen joulunaika takana, kannattaa sairastua ennen joulua – ei tarvi juosta kaupoissa ja hössöttää.
Pakkasten lauhduttua kävimme Sarin & Iran sekä Pirjon ja Iken kanssa yhteislenkillä... päivistä menee niin sekaisin näin pyhien aikana, että pitää miettiä mikä päivä se olikaan... olisiko ollut torstaina 27.12. Koirat (ja Sari) sai kuitenkin melkoista haipakkaa, kun Sari kahlasi välillä metsätien sivussa ja risteilytimme koiria. Lauma jaksoi hyvin ja vauhdilla risteillä useita kertoja. Koko lenkin ajan satoi lunta, sade oli alkanut jo edellisenä yönä. Lumessa kahlaaminen oli meille kaikille raskasta, mutta kunnon lenkki tuli tehtyä. Pakkasta oli vielä silloin kymmenisen astetta ja minä keskityin suojaamaan hengitystäni, etten taas kellahtaisi sairasvuoteelle.
Partojen, varsinkin Unskin tassukarvoihin kerääntyi jäisiä lumipaakkuja ja niitä sai jatkuvasti puhdistaa. Perjantaina tein sitten partojen jalkakarvoille perusteellisen trimmauksen, IhQun kinttujen siistiminen tapahtui puolessa tunnissa, Unskin kinttujen kynimiseen (ja hännän) meni useita tunteja ja karvaa lähti saman verran kuin normikarvaisen snautserin koneajossa. Pekka tuumas Unskin nähtyään, että nyt se muistuttaa lammasta – pillikintut roppaan verrattuna. Jospa saisin lähipäivinä tehtyä Unskille koneajon koko roppaan, saataisiin näkyviin uljas musta snaku... lampaan sijasta. Trimmauspäivän päätteeksi kävimme myöhään Illalla pyörätielenkki. Parroille mukavaa vaihtelua, pääsivät haistelemaan lähitienoon koirien merkkauksia. Olimme niin myöhään lenkillä, että pystyimme pitämään partoja enimmäkseen irti.
Eilen sunnuntaina kävimme Anun ja Jolin kanssa lenkillä. Ihqu sai jäädä kotiin, kun sillä juoksu lähestyy ja se on aika kiukkuinen vanhapiika. Joli ja Unski ei juuri innostuneet formuloimaan, liekö Unskia pidätellyt metsässä olevan lumen määrä vai Jolin juuri alkanut juoksu. Kunnon lenkki kuitenkin kahlattiin metsäteillä, vaikka alku tuntui hankalalta, kun ei meinattu löytää autolle turvallista parkkipaikkaa auraamattomien metsäteiden varrelta. Puhumattakaan, kun olin lähdössä kotoa... auton ikkunat oli ”ikijäässä”, oli muutama aste pakkasta, tuuli ja satoi alijäähtynyttä ja ihan silkkaa vettä. Piti tovin käyttää autoa tyhjäkäynnillä ja odotella, että jää edes hieman sulaisi... jääkrapalla ei saanut aluksi edes naarmua jään pintaan.
Vaikka sään lauhtuminen on tervetullut, se on kyllä tehnyt teillä liikkumisesta todella haastavaa. Ajelkaa nyt varovaisesti siellä tienpäällä!
Jaahas... vuoden viimeinen päivä – lumisateinen, hämärä ja lauha. Jälleen yksi vuosi lopuillaan... en tiedä tekeekö muisti tepposet mutta tuntuu että viime vuodet on vaihtuneet kovissa pakkasissa. Tänään ainakin on lauhaa ja nyt voisi lähteä illalla partojen kanssa katsomaan ilotulituksia kylän pintaan. Ei olla vielä illan suunnitelmia lyöty lukkoon, mitä nyt vähän ruokia suunniteltu. Minä haluan tehdä ainakin kanttarellikeittoa... saas nähdä mitä tuleman pitää.
Parast’ aikaa Radio Suomessa muistellaan kulunutta vuotta, minä en jaksa niin tehdä, enkä aio tehdä uuden vuoden lupauksia. Odotan vain päivien pitenemistä ja aurinkoisia säitä, tulee hulluksi tässä pimeässä hämärässä.
Pekka teki eilen lumityöt ja minä varasin tämän päivän lumityöt itselleni... nyt jatkan päivää lumikolan kanssa – hyötyliikuntaa kadonneen vyötärön metsästyksessä. En muuten millään voi tajuta, kuinka nopeasti vyötärön saa katoamaan tässä iässä... ei tarvi kuin makoilla muutama päivä... JA SYÖDÄ! Kaikki löytyy takuu varmasti keskivartalosta, peffasta ja reisistä – ON SE NIIN VÄÄRIN! EPISTÄ!

Kaikesta huolimatta Oikein Mukavaa ja Antoisaa Uutta Vuotta 2013!

P.S
Tarjalle kiitoksia makoisasta postipaketista - kaikki on jo syöty :)!
 sama