Hienosti hiihtolenkki ja ohitukset sujuivat
Taas on melkein kokonainen viikko vilahtanut muistoihin, hyisten tuulten saattelemana.
Viime viikon perjantaina kävimme Pirjon ja Iken kanssa pitkällä yhteislenkillä Unskin ja Iken innostuessa välillä kunnon formulointiin. Ihqu on omissa maailmoissaan, haaveillen välillä ihan eri suuntaan kuin me muut... valeraskautta ihan selvästi ilmassa. Kiertelimme eri reittejä Kantolanlahdella, että koirat saisivat vaihtelua. Moottorikelkan jälkiä on jo paljon enemmän ja laajoilla alueilla, on valinnan varaa eri lenkkivaihtoehdoille. Yöpakkaset olivat viime viikolla kireitä ja vaikka päivällä paistoi aurinko, lumi on pysynyt kevyenä pakkaslumena jota on välillä tosi raskas kävellä.
Lauantaina käytiin partojen, Sarin ja Iran kanssa kiertämässä kävellen Ykspensaannokka. Kantolanlahdella pysähdyttiin hetkeksi katsomaan väylän ruoppaamista. Sää oli hyytävä tuulinen, mutta reipas eteneminen pehmeällä moottorikelkan jäljellä sai mukavasti hien pintaan. Pekka oli viritellyt Saikanväylälle nuotion ja pysähdyimme nuotiolle kahvittelemaan ja paistamaan makkaraa. Kuuma kahvi maistui hyvälle, mutta muuten meinas nuotioiminen mennä harmistuksen puolelle. Pekka oli joutunut virittelemään nuotion sellaiseen paikkaan, että tuuli pyöritti nuotiosavuja joka suuntaan... savua ei päässyt pakoon vaikka olisi vaihtanut istuinpaikkaa useaan kertaan. Pehmeää lunta oli ympärillä niin paljon, että kuivien risujen hakeminen polttopuuksi tuotti tuskaa ja risut oli vähissä. Minulla oli patit ottassa jo ennen nuotiopaikalle saapumista, kun Unski rökitti lenkillä Ihqua ihan aiheetta. Unski joutui kuuntelemaan minun madonlukuja hihnan jatkona ja oli myös nuotiopaikalla arestissa hihnaan kytkettynä.
Istuimme urheasti savuavan ja mustanpuhuvan nuotion ympärillä makkarat tikun nokassa. Siinä meinas vilu tulla hikisiin puseroihin, ennen kuin saimme makkarat kuumiksi. Makkarat syötyämme, koirat sai oman osansa, keräsimme kiireesti kimpsut ja jatkoimme matkaa. Yhteen ääneen tuumasimme, että ei ole ihan vielä paras aika nuotioimiselle – ei ainakaan paikassa mihin tuulee eikä kuivia puita löydy tulen syötiksi.
Sunnuntaista tiistaihin parrat vietti lepopäiviä, kun hyytävä tuuli piti minut tiukasti sisätiloissa. Ei tehnyt mieli pistää nokkaa ulos jos ei ollut pakko, leivinuuniin piti sentään hakea puita ja tietty koirat ulkoiluttaa. Onneksi noita Sarin tuomia kirjoja riittää edelleen luettaviksi ja ajankuluksi.
Keskiviikkona Sari tuli hyvin varustautuneena Iran kanssa lenkille, mukana tuli uudenaikainen potkukelkka sekä sukset varusteineen. Sää oli aurinkoinen ja vihdoinkin tuuli oli hieman tyyntynyt. Otin Ihqun ja kameran mukaan ja kannoin alkumatkan jäälle suksia, Sarin potkutellessa. Jäälle päästyämme Sari viiletti Iran vetämänä potkurilla, Ihqu oli mainio kirittäjä... varsinkin kun pääsi moottorikelkan perään... siinä vilahti myös Sari ja Ira näkymättömiin melkoisella vauhdilla. Navettaväylällä Sari vaihtoi hankiset monoihin Ihkun seuratessa vierestä ilme tuumivana. Minä pääsin kelkan sarviin ja jonkin matkaa totuteltuamme menopeleihin, Sari otti Iran vetovyöhön ja siirryimme upealle kahden ladun hiihtobaanalle, joka oli tehty jäälle. Ira nautti ihan selvästi vetonarun päässä ja Sari sai kunnon kyytiä suksilla, Ihqun toimiessa mallikkaasti kirittäjänä. Siinä tuli samalla kuin vaivihkaan myös ohitusharjoituksia Ihqulle ja Iralle. Välillä lepotaukoa pitäessämme, otin Irasta muutaman kuvan, jotka löytyy Iran kansiosta minun kuvat.fi osoitteesta. Sarin ja Iran hiihtokuvat olen antanut Sarin käyttöön.
Uusi potkurimalli oli minulle todella positiivinen yllätys. Se on huomattavasti kevyempi kuin vanhan mallinen potkuri, silti se on todella jämäkän oloinen epätasaisellakin alustalla. Olin meistä kuitenkin auttamattomasti hitain etenijä, vaikka pystyin pitämään hyvää vauhtia yllä. Kotipihalle päästyämme minulla loisti naama punaisena kuin jouluvalo, potkuttelu on aina potkuttelua ja sillä sai kunnon hien pintaan.
Olimme kaikki tosi tyytyväisiä reilun kolmen tunnin lenkkiin, eikä edes Unskin tarvinnu mököttää kotona – se oli päässyt Pekan kanssa lenkille.
Tänään otetaan samanlainen lenkki uusiksi Sarin ja Iran kanssa, kunhan ensin käyn Oulussa hammaslääkärillä.
Sain eiliselle hammaslääkäri reissulle mukaan Piksun ja Lisan. Paluumatkalla kävimme ostamassa Mustista ja Mirristä linnuille hirssintähkiä ja Lisalle herkkuja. Haukiputaalla poikkesimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Loppumatkasta kuului etupenkeiltä ähkyntää täysinäisten vatsojen vuoksi... kun pääsee buffettipöytään, silloinhan sitä syödään ylen määrin. Minulla ainakin on pysynyt nälkä pois ihan näihin asti, ei tarvinnut syödä edes iltapalaa ja tänään on riittänyt pelkkä aamukahvi.
Nyt aamuaskareisiin. Aurinkoista päivää!
P.S
Piksu! Oliko se niin, että nuori äiti oli liikkeellä murkkuikäisen tyttärensä kanssa :D?
sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti