Sisarrakkaus rehottaa

 Kevättalven kuvia

 Suomen korkein tuulivoimala taivaanrannassa... etäisyys siihen reilu 10 km

Lällänlällän lää, mulla on hieno keppi! Tästä alkoi partojen sisarrakkauden kyllästämä vauhdikas nahistelu kepistä, joka lopuksi syötiin yhteistuumin.

 Matka jatkui rahallisissa merkeissä kohti Kantolanlahtea

Unski ja parta - ei tarvita kuin pään heilahdus niin parta hulmuaa

 Melkein rotumääritelmän täyttävä snautseri

Kävin eilen partojen kanssa Hiastinhaarassa ja kierreltiin Saikanväylillä rauhallisella kävelylenkillä. Otin kameran mukaan ja keskityin aika ajoin kuvaamaan. Koirat keskittyivät kuulostelemaan kuuluisiko moottorikelkan ääniä – ei kuulunut koko lenkin aikana. Hiljaisuus ja rauha oli laskeutunut vilkkaan viikonlopun jälkeen jäälle. Rauha loppui siihen, kun Unski löysi pienen kepinpalasen. Parrat ottivat kaiken irti kepistä nahistellessa ja aikansa nahisteltuaan mutustelivat kepin poskeensa tyytyväisinä. Sää oli aurinkoinen, mutta hyytävä tuulinen niin ettei hiki ennättänyt yllättää reippaasta kävelystä huolimatta. Yöpakkasia on ollut jo muutamana yönä reilu -20 astetta. Aurinko lämmittää jo päivällä niin, että mittarilukemat näyttävät alle -10 astetta, mutta toi pohjoinen ilmavirtaus pitää auringossakin otteessaan ja nipistelee poskipäitä.
Pekka lähti meidän jälkeen hiihtämään ja vaikka ei osuttu samoille väylille huomasin parroista, että ovat vainunneet Pekan liikkeet pienien saarekkeiden toisella puolen.
Kuten taas kuvista näkee, Unski parta jäi viimeisessä trimmauksessa siistimättä. On vaikea välillä käsittää millainen partapehko snakulla voi olla, siitä riittäisi partaa useammalle harvapartaiselle.
Tänään pitäisi käydä jonkinlainen lenkki, huomiselle olemme Martan kanssa suunnitelleet muuta ohjelmaa ja parroilla tiedossa ehkä ansaittu lepopäivä.