Jääpuikot räystäällä... kevättä
Ihqu
Ihqu risun takaa
Ihqu jäi parsimaan makupalojen etsintää, kun me muut poistuimme paikalta
Kunnon nuotiointia... vihdoinkin
Etsi Unski kuvasta
Unski se on niiiin "valokuvauksellinen"
Lauantaina lenkillä; Ihqu ja naapurin koira... nimeä en muista, mutta seropiuroksesta kyse
Välillä ihmetellään, mitä Unski protestoi hihnan päässä
Perjantaina Oulu reissun jälkeen lähdimme Sarin ja Iran kanssa sovitulle lenkille potkurin ja suksien kera. Sää oli hieman epävakainen, mutta auringon paisteessa lenkki päästiin aloittamaan. Kuin taikasauvan huitaisusta sää muuttui kertaheitolla, kun pääsimme jäälle. Taivas peittyi tummiin pilviin, tuuli voimistui ja pyöritti lunta, niin ettei eteen meinannut nähdä. Kauheasta pyräkästä ei ole kuin muistikuvia, vaikka kamera oli mukana se pysyi tiukasti laukussa, kun henkihieverissä potkuttelin vastatuuleen... tai yritin potkutella. Jossain vaiheessa katsoin taakseni ja näin hämärästi Sarin ja Iran tulevan sakean lumipyräkän keskellä. Alkumatkan jouduimme puskemaan vastatuuleen, ennen kuin pääsimme saarien suojaan. Puolimatkassa löysimme suojaisen taukopaikan, jossa tankkasimme mehua ja suklaata. Taukopaikalle näyttäytyi myös aurinko hetkittäin, kuvittelimme että pahin on nyt takana. Jatkoimme lenkkiä Kantolanlahden suuntaan, tarkoituksena lähteä paluumatkalle sitä kautta. Suunnitelmiin tuli muutos, kun näimme tuulen pöllyttävän lunta niin, että Kantolanlahti peittyi ajoittain valkoiseen lumipilveen. Sanoin Sarille, että nyt takaisin saarekkeiden suojiin, etten lähde kirveelläkään uhaten pyräkkää päin. Vaikka saimme paluumatkalla nauttia myötätuulesta, eteneminen pöperölumessa oli sen verran raskasta, että molempien naamat oli punaisina pihalle päästyämme.
Kevät sää on kuin lapsen pylly... ei koskaan tiedä mitä tulee. Mulla meni pari päivää toipuessa lenkin rasituksista, kävin vain lyhyillä lenkeillä jäällä. Pekka jatkoi partojen kanssa lenkkiä, minun palatessa kotiin. Tapasimme lauantaina lenkillä naapurin koiransa kanssa ja minua huomattavasti nuorempi urheilullinen kaveri manas, kun oli lähtenyt lenkille Kantolanlahden kautta. Edellisen päivän lumipyräkän jälkeen jäällä oli ollut hänellekin tosi raskasta taivaltaa pöperöisessä lumessa. Hänen manailunsa lohdutti kummasti, jos keli oli hänelle raskas, ei ihme että se oli sitä myös mulle.
Sunnuntaina sää oli niin lupaavan lämmin ja aurinkoinen että lähdimme nuotioimaan. Tällä kertaa menimme tutulle – jo 30 vuoden aikana hyväksi koetulle paikalle. Paikalla oli pyörähdetty moottorikelkalla, joten meillä oli sinne hyvät reitit valmiina. Kuivia puita saatiin katkottua sen verran, että vihdoin saimme paistaa makkaraa ja nauttia kunnon nuotiosta. Parroille heiteltiin välillä keppiä ja ripottelin kelkan jäljille pieniä ruokanappuloita etsittäväksi ja ajankuluksi. Ihqu malttoi etsiä nappuloita pisimpään, Unskin palatessa nuotiolle keppi suussa melko pian.
Tämä viikko on aikataulutettu alustavasti. Tänään käyn ensin partojen kanssa lenkillä ja sen jälkeen siistin niiden karvat, huomenna olen lupautunut Marttaa auttelemaan, keskiviikkona lenkkeilemme Sarin ja Iran kanssa ja torstaina lähdemme pääsiäisen viettoon. Reissuun lähtö tietää pakkaamista, auton siivoamista ja hössöttämistä.
Oikein aurinkoista, rentouttavaa ja herkullista Pääsiäistä meidän kaikkien puolesta. Bloggailu jatkuu viimeistään pääsiäisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti