Suht’ säännöllisesti olemme lenkkeilleet, välillä Sarin & Iran sekä Pirjon & Iken kanssa niin metsäautotiellä kuin Hiastin jäällä. Viime sunnuntaina lenkkeilimme Pirjon ja Iken kanssa metsäautotiellä ja pääsimme välillä himputtelemaan metsään myös kestäville moottorikelkan jäljille. Saattoi melkein kuvitella olevansa kestohangilla, koirat sai formula hepulin ja kyllä me kaksijalkaisetkin osattiin nauttia päästyämme poikkeamaan tieltä metsään. Pakkaspäiviä on ollut tasaisesti, mutta aurinko ei näyttäydy kuin hetken – jos ollenkaan.
Pekka on potenut kuumeilua nuhan ja yskän kera, ainakaan vielä lentsu ei ole saanut minusta kunnon otetta. Jos olo on ollut joku päivä väsynyt, olen lepäillyt, nukkunut ja lukenut – taitaa mennä vain laiskuuden piikkiin.
Minun kiusana on ollut mustuva ja helkkarin kipeä ukkovarpaan kynsi, onneksi Pirjo antoi vinkin että teippaisin varpaan - kipu katosi sen saman tien. Nyt varaudun teippiä vaihtaessani siihen, että jos kynsi irtoaa se lähtee teipin kanssa – aivan sama kun vain ei olisi enää kipeä. Itsepintainen vasemman korvan kipu on myös riivannut minua jo pari viikkoa – sen lannisti mitä ilmeisemmin antibiootti kuuri... hitto, lapsuus näyttää lähestyvän todenteolla uudelleen... potea nyt korvakipua vanhana korppuna... kaikki näyttää olevan mahdollista.
Minulla oli viime maanantaina ilmoittautuminen työkkäriin eli Pohjois-Pohjanmaan Haukiputaan TE-toimistoon. Viime viikolla sain kuitenkin sieltä puhelinsoiton. Virkailija kysyi että haluanko olla vielä työnhakijana, mitä suunnitelmia minulla on työllistymisen suhteen, olenko ajatellut eläkkeelle siirtymistä jne... ja kaikki kuulemma sen vuoksi, että kun toimistoa ollaan siirtämässä Haukiputaalta Ouluun, niin he käyvät ilmoittautumisvelvollisia läpi puhelimitse ja minun ilmoittautumisaikaa siirrettiin vuodella eli seuraavan kerran minun pitää ilmoittautua mitä ilmeisemmin Oulussa 04.03.2014. Sain tutun ohjeen että jos aloitan työt, käyn netin kautta päivittämässä omia tietoja. Onhan se tosi paska juttu, että Iistä on lopetettu jo useita palveluja, nyt myös Haukiputaalla olevia siirretään suureen Oulun cityyn.
Tässä iässä alkaa oleen aivan sama mitä päättäjät touhuaa, päivä päivältä lähestyy elämän vaihetta jolloin on yhteiskunnalle taakka, säästöjen ja pallottelun kohde – suorastaan loinen ja turha ihminen. Mun hiukset saa kuitenkin pystyyn ja kirosanat kirpoamaan, kun Katainen änkyttää ja sönköttää että työikiä pitää pidentää ja eläkkeelle pääsyä siirtää. Perkele olis edes töitä mitä tehdä ja eiköhän niitä työikiä olisi viisainta pidentää ensin alkupäästä kuin loppupäästä ja olis edes niitä ”oikeita” kokopäivä töitä, joilla tulis toimeen molemmissa ikäpäissä!! Kiroten tutkailin viimeistä sähkölaskua, josta selvisi että meidän sähkönkulutus on laskenut huomattavasti ja tasaisesti 09 vuoden jälkeen, mutta lasku silti tuplaantunut.
No, nyt kun pääsi sivuamaan vastenmielistä poliittista vehkeilyä ja järjettömiltä tuntuvia päätöksiä, jatketaan samoilla linjoilla. Kuuntelin koneella ollessa aamulla Ylen Suomen Radion Ajantasaohjelmaa ja kerrankin kuuntelin korvat onnesta soikeena Pertti Salolaisen kannanottoa susien laittomaan metsästykseen keinoja kaihtamatta. Täysin jähmettyneenä kuuntelin Perttiä ja ajattelin että voiko noin selväsanaista ja järkevää puhetta kuulla kokoomuksen kansanedustajalta!!! Oli ihan sisäinen pakko käydä jättämässä Pertille palautetta kuulemasta;
”Hei Pertti!
Kuuntelin hetki sitten Radio Suomen Ajantasa ohjelmaa, jossa käsiteltiin susien laitonta metsästystä. Harvoin kuulee politiikon suusta niin suoraa, asiallista ja joka sana totuudenmukaista puhetta, kuin sinun kommenttisi asiaan liittyen. On todella häpeällistä, että suojeltujen eläinten laiton tappaminen ja metsästys on arkipäivää ja mahdollista sivistysvaltiossa. Oma kantani on, että viranomaiset sulkee silmänsä asian suhteen, vai ovatko ne vain ns. kädettömiä... antaako laki riittävät mahdollisuudet puuttua asiaan.
Älä anna periksi, toivon että viet asiaa eteenpäin määrätietoisesti ja rohkeaksi. Ja suur kiitos jämäkästä kannanotostasi!
--
Tuula Lalli
Ii”
Olen selättänyt lukemalla jo monta kirjaa ja edellisen lopetettuani aloitan heti uuden. Lukeminen on vähentänyt telkkarin katselua huomattavasti ja sehän ei välttämättä ole huono asia.
Parrat odottelee lenkille lähtöä. Tänään pääsevät kävelylenkille Martan luo. Unski karva on jo kasvanut trimmauksen jälkeen sen verran, että uusi karva peittää pahimmat kolot ja karvapeite näyttää tasaiselta. Nyt kun Unski on tiptop, Ihqun karva alkaa näyttään hieman kukkivalta. Onneksi Ihqun karva on niin karkeaa, että se saisi olla siistimättä ainakin pari vuotta ennen kuin se alkaisi näyttämään Unskin neljässä kuukaudessa kasvaneelta karvapehkolta. Niin suuri ero karkean ja pehmeän karvan välillä on.
Ennen pääsiäistä on ”pakko” vähän siistiä Ihqun karvaa, että se on sitten tasavertaisen siistissä kunnossa Unskiin verrattuna. Eihän sitä voi lähteä lomareissulle epäsiistinä tursakkeena.
Partojen tassujen rasvaus on tähän aikaan joka iltainen ohjelma numero, jäällä kulkeminen kuivattaa anturat ja lähiviikkoina toivon mukaan vain lisääntyy jäillä lenkkeily. Onneksi pakkasta on ollut sen verran, että jäät ovat pysyneet vahvoina.
Nyt päästän parrat piinasta ja alan valmistautumaan liikkeelle lähtöön.
Aurinkoisia kevättalvi päiviä toivotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti