”Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin
Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle
tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen.” Näin
kertoo Wikipedia.
Valoa kohti ollaan siis menossa! Vaikka aamuvarhaisella ulkomittari on näyttänyt -15
pakkasastetta, pakkaslukemat saavat nopeasti kyytiä auringon noustessa.
Olemme jatkaneet päivittäin nuotioimista ja makkaranpaistoa
Saikanväylällä, nyt kun siihen tuli säiden puolesta hyvä mahdollisuus. Aiempiin
vuosiin verrattuna, jäällä liikkujia on ollut todella vähän. Nuotion yhteydessä
nautitut ylimääräiset herkkupalat näyttävän kertyvän niin ihmisten, kuin
partojen vyötärölle. Varsinkin Unski näyttää peräkammarin paksulta pertiltä.
Laitan toivoni seuraavaan konetrimmiin ja pitkiin lenkkeihin. Unskista
paljastuu vielä komea, lihaksikas ja tiivisroppainen koiruus, jolta löytyy
tunnustellessa nyt piilossa olevat kylkiluut nahan alta.
Yhtenä päivänä menin Unskin kanssa potkurilla jäitä pitkin
nuotiopaikalle. Ihqu sai kyydin Pekan kanssa auton kyydissä. Koska jääreitti
oli hyvä kulkea, palasin molempien partojen kanssa jäitä pitkin kotiin. Kotoa
rantaan, jouduin kantamaan mennen tullen potkuria, koska tie oli jo sula
lumesta.
Ihqun kannalta siunaus, ettei olla törmätty moottorikelkkailijoihin.
Voisi olla risoille ristisiteille liian kovaa kyytiä jahdata melkein
lumettomalla ja epätasaisella jäällä kelkkoja.
Piksu kävi eilen ja kysyi Ihqun vointia. Sanoin, että ihan
pelottaa sanoa, että Ihqu on voinut erittäin hyvin, käyttää jalkaansa eikä
näytä kipuilevan sitä.
Eilen meillä oli vapaapäivä nuotioimisreissusta, vaikka sää
oli lämmin ja aurinkoinen. Sain tehtyä loppuun linnunpönttöjen huoltohommat.
Nyt ei tarvitse kuin seurata pesinnän alkamista ja odotella kirjosieppojen saapumista,
jotka varmasti taas valtaavat hömötiaisilta pesintäpönttöjä.
Tänään lähdemme taas nuotioimaan, sillä sääennuste lupaa
iltapäivästä alkaen sakeaa lumisadetta, jonka pitäisi kestää huomiseen asti –
kevät keikkuen tulevi.
Mustavalkoinen pehmeä herätyskello on parantanut tapansa,
ilman makkarista häätöä. Liekö syynä pakkasyöt, että sillä ei ole ollut kiire
aamuvarhaisella ulos ja olen saanut heräillä ihan omia aikojani.
Viikonlopulla meiltä viedään taas yksi tunti ja kellot pitää
siirtää kesäaikaan – keskellä kevättalvea - epistä.
Partojen tuhistessa ruokalevolla, toivottelen aurinkoisia päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti