Saimme nauttia kesälämmöstä peräti viisi päivää. Ei haittaa vaikka välillä sataa. Jatkoin viikolla varaston penkomista. Olen säilyttänyt kaikki aikoinaan saamani kirjeet. Ihmismieli on nykyisessä kännykkä ja nettimaailmassa unohtanut, kuinka paljon ennen tuli kirjoitettua kirjeitä. Kirjeet olivat se tärkein yhteydenpito kanava ja postinkantajat polki. Muistan, kun tähän mökkiin muutettiin, niin postia jakoi vanhemman puoleinen mieshenkilö. Postin saapumisaika riippui ihan siitä, kuinka monessa talossa hänelle tarjottiin kahvit.
Löysin todellisia aarteita kirjeiden joukosta, vuonna kuokka ja kirves (vajaa 40 vuotta sitten) olin samalla kurssilla kaksosten Maikun ja Arkin kanssa. Ystävystyimme, mutta yhteydenpito katkesi muutaman vuoden jälkeen. Lukiessani heiltä saamiani kirjeitä päätin tarkistaa ensin facebookista, josko löytäisin heidät sieltä. Ja kas kummaa molemmat löytyi ja asuivat samalla paikkakunnalla. Eilen heti aamusta selvitin heidän puhelinnumerot ja saatuani ne, vedin pitkää tikkua kummalle yritän ensin soittaa. Maikku sai pidemmän korren, mutta soittoyritykseeni ei vastattu. Laitoin hänelle tekstarin, jossa esittelin itseni, josko muistaisi. Hitsi, ei tarvinnut kauaa vastausviestiä odotella ja siitähän se ilo repesi. Sovimme, että iltasella otetaan yhteyttä ajan kanssa ja niin illalla vaihdoimme pitkän tovin kuulumisia ja ei varmaan ihan heti yhteys katkea enää. Facebook viestittelyä jatketaan ja toivottavasti pian tapaamme ihan naamakkain.
Kirjeitä selaillessa oli myös mukava virkistää siskon muistia, mitä on aikoinaan minulle kirjoitellut. Olen tallentanut kirjeiden lisäksi kaikki postikortit, joulukortit jne. Vuosien kuluessa muutama kortti on joutunut koiranpentujen hampaisiin, mutta isolla prosentilla niitä on minulla tallessa ja myös pidän tallessa. Pyhitin toisen ostamani säilytyslaatikon kirjeille ja korteille.
Eilen lauantaina lähdin Ihqun, Sarin&Ira ja Päivin ja Aleksin &Winni & Santi kanssa Kotakankaalle jälki- ja esineruututreeneihin. Päivä oli aurinkoinen ja lämmintä reilu kaksikymmentä astetta. Jäkäläkankaat olivat rutikuivia, mutta niin me vaan tehtiin kaikille koirille jäljet ja ajettiin ne koko porukalla yksi koira kerrallaan. Esineruutuun pääsi kaikki muut koirat paitsi Ihqu, se sai käydä ruudussa vapaana haistelemassa toisten hajuja ja vähän näön vuoksi hakea sormikasta, kun me kerättiin ruutureppejä pois. Ei Ihqusta ole työskentelemään maastossa, jossa on korkeampaa kasvillisuutta, taitaa olla Ihqun viimeinen kesä. Sari teki jäljen sille jäkäläkankaalle ja sen se ajoi mallikkaasti. Voi sanoa että kaikkien osalta reetit vietiin läpi onnistuneesti. Oli jo alkuilta, kun lähdimme metsästä pois. Loppuajasta sankka mäkäräis- ja itikkaparvi kiusasi sankkana pilvenä. Ajoittain kuulimme kaukaista ukkosenjyrinää, ei tullut ns. päälle.
Tästä päivästä tulee laiskottelupäivä, ollaan vain ja löhöillään.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti