IHQ tuomari Frank Goldlust, Saksa.
Lauantaina olin jo koperassa kunnossa osallistumaan talkoolaisena lasten pesäpalloleirin järjestelyihin. Pekka teki talkoopäivän jo torstaina. Minulle oli alustavan suunnitelman mukaan talkootehtävänä kioskin myyntityö, mutta ruokalaan tarvittiin vapaaehtoista lisäapua, joten siirryin sinne. Hei hulinaa, keittiössä oli täys höyry päällä. Vaikka Lukion keittiöllä pyöri porukkaa kuin merenmutaa ei tekemisestä ollut puutetta, olihan ruokailijoita useita satoja. Osallistuin ensin selvittämään aamupalatiskeistä, sitten valmistelutöihin keittiöllä ja lounaan aikana jälleen tiskauspuolella. Astianpesukone sai hurista punaisena ja meillä oli täysi työ pysyä tahdissa. Likaisia astioita piti saada kiireesti pestyä ja saada puhtaita astioita ja ruokailuvälineitä takaisin tarjoilusaarekkeisiin. Viisi tuntia hurahti kuin siivillä.
Pekka ja parrat tulivat hakemaan minut työvuoroni päätyttyä, olimme soineet että käymme mökin rannassa katsomassa rannalta paennutta vettä. Olin jo aamulla varannut lämpimiä vaatteita ja kumisaappaat autoon. Mökille päästyämme, olin niin päivän ahkeroinnista tönkkönä, että piti hakemalla hakea ja koota tuntumaa jalkoihin ja käsiin... olihan ne vielä tallella.
Emme viihtyneet kauaa rannalla, koska sää oli todella kylmä ja kova tuulinen. Parrat ennättivät formuloida hetken hiekalla ja varsinkin Unski tykkäsi pulikoida vedessä. Pysyttelimme kaukana vedessä uivista linnuista.
Sunnuntaiaamuna oli aikainen herätys ja lähdimme siskon kanssa katsomaan Muurameen sakemannien pääerikoisnäyttelyä. Näyttely oli aloitettu jo perjantaina, mutta meille riitti päätöspäivän kehät. Yli 12kk normaalikarvaisten koirien arvostelut alkoivat vasta puolen päivän aikaan, joten ennätimme aivan suunnitellussa aikataulussa näyttelypaikalle. Sää oli aluksi aurinkoinen, tarkeni hyvin teepaidalla. Saksalaiset tuomarit tekivät tehokasta työtä ja siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun saivat kehät pyritettyä järjestykseen. Lähdimme käyttöluokkien urosten kehän valmistuttua kotimatkalle, emme jääneet katsomaan kasvattajaluokkia.
Yleisvaikutelmana esillä olevien koirien tyyppi oli yhtenäistynyt ja yli kulmautuneita koiria näkyi vähemmän kuin aiempina vuosina. Varsinkin alle 24 kk urosluokissa oli todella hyviä uroksia. Saksan tuontikoiria näkyi olevan runsaasti niin suomalais-, virolais- ja venäläisomistuksessa.
Kotiin palattiin väsyneinä loppuillasta, ajomatkat menivät ilman kommelluksia tai haavereita.
Parrat eivät päässeet reissuun, joten minua odotti kotona kahden yli-iloisen koiran vastaanottokomitea... ja hitsi, unohdin tuoda niille tuliasia... oli paha moka minulta. Noitanokinenä ei ollut minun poissa ollessa käynyt sisällä kuin syömässä, mutta kotiuduttuani tuli heti sisälle ja nukkui minun jalkopäässä tyytyväisenä.
Eilinen maanantai meni lorviessa ja palautuessa näyttelykuvia katsellessa. On se hyvä kun aina löytyy hyviä syitä olla tekemättä mitään. No ei nyt ihan lorviessa, kävin toki partojen kanssa metsälenkillä.
Nyt olisi taas lähdettävä päivän lenkille, parrat ovat jo hienovaraisesti asiasta. Sää on TOSI hyytävä, yöllä lämpötila oli käynyt lähellä nollaa. Kova tuuli jäädyttää sielun, vaikka aurinko ajoittain pilkistää paksujen pilvien välistä. Voi lintuparat, toivottavasti tuuli pian kääntyisi lämpimälle kantille, että poikasille löytyisi ruokaa. Ai niin, sitä unohtaa että luonnossa säälille ei ole tilaa.
Näillä mennään juhannusta kohti, onneksi ainakaan täällä Päkkilänkankaalla ei ole satanut räntää. Se olisi kyllä hyvää kosteutta ruskeaksi muuttuvalle nurmikolle.
Leppoisaa viikonjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti