Ihania kesäisiä päiviä

Jee, olemme saaneet nauttia ihanan lämpimistä kesäsäistä tiistaista asti, jo kaksi kokonaista päivää. Toki aurinko paistoi jo maanantaina, mutta helkkarin hyytävä tuuli piti pitkähihaiset vaatteet yllä. Varsinkin illat ovat olleet todella lämpimiä ja kauniita. En ole edes kameraa raskinu lähteä hakemaan sisältä kun olen nauttinut kauniista kesäillasta... kaunista kuvattavaa olisi kyllä löytynyt yllin kyllin kuvattavaksi.

 Maanantain jatkoin lämpimästi vaatetettuna mattojen pesua. Sillä aikaa kun matot likosivat hetken pesuainevedessä, aloitin varaston raivauksen. Olen jo miettinyt, että teen koko koirahuoneesta lämpimän varaston ja puran pois kaikki kolme koiratarhaa.

No, edetään yksi asia kerrallaan. Ensin on saatava heitettyä kaikki ylimääräisen rompe asianmukaisesti lajiteltuna roskiin. Aloitin erilaisista koira-aiheisista lehdistä. Vanhimmat Saksanpaimenkoiralehden vuosikerrat olivat vuodelta 1984. Minkähän vuoksi ihan oikeasti kaikki lehdet on pitänyt säilyttää? Koiramme lehdet olin jo aiemmin vienyt paperinkeräykseen, nyt sinne päätyi kaikki Saksanpaimenkoira-, Palveluskoira ja vuodesta 2000 Snautseri-Pinserilehdet. Tunnustan, tunnustan Snaku-Pinserilehdistä jätin vuoden 2011 ja siitä nuoremmat.

En hetkeäkään epäröinyt, kun päätin säilyttää kaikki Tomin kamat, Tomi saa itse päättää mitä säilyttää, mitä ei. Tämän talon ensimmäisten asukkaiden kouluaikaiset kirjat, aikakauslehdet ja tavarat haluan myös edelleen säilyttää. Netistä löytää tänä päivänä melkein millaista infoa vain, mutta on mielenkiintoisempaa lukea ja katsella 1930–1950 luvun julkaisuja.

Varaston raivaus on vielä kesken, kävin ostamassa tänään pari isoa kannellista säilytysmuovilaatikkoa ajatuksissani krokotiilin kyyneleitä valuttaen. Onko ihan pakko ostaa tavaroiden säilytystä varten säilytyslaatikoita ja pitää jossain kopperossa lämpöjä päällä talviaikoina, että siellä olevat tavarat säilyisivät. Jos minulle tuli kriisi, kun katselin Tomin kastekuvia (hitto, olenko minä ollut joskus noin nuori ja hoikka!!!), jonkinlainen kriisi ja elämänkatsomuksen tarkentamista vaatii myös se, että kuinka paljon ihminen tavaraa tarvitsee ja säilyttää ja onko se nyt sitte loppujenlopuksi ihan oikeasti tärkeää. Eihän maallista mammonaa saa täältä mukaansa, kun kupsahtaa. Ja jälkeen jääville ne, joita itse on pitänyt tärkeänä ja säilyttämisen arvoisena, ei välttämättä ole hölökäsenpöläyksen arvoa. Kuinkahan monta kriisiä vielä käyn läpi, kun jatkan raivausta? Ja tuleeko sittenkin nykyisestä koirahuoneesta fixattuna kylmä mattojensäilytyspaikka, saapas nähdä. Olen nyt sellaisessa mielenvireessä, että siinä on Pekallakin vielä ihmettelemistä.

Matot olen saanut pestyä ja kuivaksi, kiitos kesäisten säiden. Seuraavaa matonpesu on edessä, jos sää suosii, vasta loppukesästä kun pesen nyt käytössä olevat matot.

Parrat ovat nauttineet yhtä paljon lämpimistä säistä, kuin minäkin. Ovat makoilleet pitkin pituutta nurmikolla, välillä auringossa välillä vetäytyen varjoon. Lenkille ovat päässeet iltasella, kun on vähän viileämpää.

Vaikka parrat eivät enään pääse muiden koirien kanssa yhteislenkille, minulla oli eilen ilo päästä heti herättyäni (sananmukaisesti) aamusta Pirjon, Iken ja Tillin kanssa aamulenkille altaalle. Kierrettiin allas reippaalla vauhdilla, minä sauvakävelleen. Koirat nauttivat uimisesta koko 9 km matkan, pulahtaen vähä väliä uimaan, varsinkin Tilli. Eikä siinä kaikki, illalla lähdin Reetulle, Lurjukselle ja Kaapolle kaveriksi altaalle lenkille nauttimaan kauniista ja lämpimästä illasta. Siinä jutellessa ei tullut tarkemmin katsottua eteensä, mutta onneksi huomioin edessä askeleen päässä liikettä ja kyllä vanhakin vielä pääsee lujaa ja huudon kera. Olin astumassa pienehkön käärmeen päälle, onneksi se kokosi itsensä kerälle ja valmistautui puolustautumaan. Muuten en olisi kiinnittänyt käärmeeseen mitään huomiota. Enhän minä käärmeitä inhoa, mutta tilanne oli niin hiuskarvan päässä, että huuto pääsi. Meni hetki ennen kuin jatkoimme koirat kytkettyinä käärmeen ohi matkaa. Käärme oli jo oikaissut itsensä ja nautti ilta-auringon lämmöstä, vain päätä kääntäen seurasi meidän ohimenoa. Eihän se ole mukavaa, jos käärme pääsee koiraa puremaan, mutta pitäähän niitäkin luonnossa olla.

Pekka lähti aikaisin aamusta metsään ja minä huonosti nukutun yön jälkeen aloitin siivouksen ja kuivien mattojen rullaamisen pikkupuolelle. Yöllä unet katkaisi kipeä polvi, se vihoitteli eilisen päivän lenkkeilystä, mutta oli se sen väärti. Kipuunhan on olemassa voiteita, sidettä ja kipulääkettä, kyllä se siitä. Piksu piristi käymällä kahvilla ja tuomalla niin kahvileipää kuin parroille herkkuja.

Pekalla oli paljon rankempi päivä. Se kävi eilen traktorin omistavan kaverinsa kanssa katsastamassa reitit, miten kaadetut puut saadaan metsästä pois. Aamulla lähti metsään hyvissä ajoin ja kevyin eväin, homma piti olla suht hyvin hanskassa. Iltapäivällä Pekka soittaa, että ei ole menny ihan putkeen, moottorisaha oli sipannu, toinen haettu tilalle, traktori vajonnu ja jäänyt pari kertaa kiinni ja toisella kerralla sitä oli irrotettu 4h, juotava, eväät ja itikkamyrkky loppunut. Minä tein pikaisesti eväät, keitin kahvia ja kävin ostamassa itikkamyrkkyä ja kylmää juotavaa ja lähdin partojen kanssa niitä viemään. Sää oli todella kostea ja kuuma, kuin ukkosta olisi ilmassa.

Jätin tuomiset pellonreunalle ja lähdimme metsän keskelle kohti traktorin ääntä. Olisi ollut kameran paikka. Traktorin sompaimissa yltympäriinsä mutainen mustanaamainen, mutta hymyilevä kaveri lyhythiaisessa teepaidassa. Pekka istui yhtä mutaisena, mutta punaisempi naamaisena kannon nokassa pyyhkien hikeä. Molempien ympärillä pörräs musta mäkäräis ja itikkaparvi. Pekalla oli sentään kunnon työvaatteet päällä, mutta traktorikaverilla ei ollut mitään pitkähihaista suojaa itikoiden varalta. Näky oli kuin helvetistä ja tuntui varmaan myös siltä, mutta eipä ollu miehiltä hymy hyytynyt. Tuli kiire paeta paikalta ja parrat ei pistäny ollenkaan hanttiin, poikien jäädessä kuormaamaan loppuja puita miettien samalla ”miten helvetissä me saadaan tämä traktori kuorman kanssa pois metsästä”. Huikkasin lähtiessäni, että lämmitän saunan valmiiksi... ei tainnu yhtään lohduttaa.

Kun Pekka vihdoin tuli alkuillasta kotiin, nousi autosta todella hitaasti liikkuva, kauttaaltaan hikinen, likainen, väsynyt ja itikoiden kuppaama mies. Niin itikoiden kuppaamaa, punaista ja pateilla olevaa naamaa ei varmaan ole kuin sellaisella joka on sammunut rannalle aurinkoon päivällä ja herää vasta seuraavana aamuna ja itikat ovat saaneet herkutella koko yön naamavärkissä.

No, elämä on ja kyllä ne patit varmaan laskeutuu jossain vaiheessa ja lopettavat kutiamasta, kortisonivoide ja kipulääkkeet on nyt kova sana. Ei kuulemma ollu enään jaksanut loppupäivästä edes huitoa itikoita, kun piti pyyhkiä jatkuvasti hikeä. Toivottavasti punoitus vaihtuu vielä rusketukseksi... I hope.

Traktorikuski oli hurauttanut puiden kera suoraan kotiin, tuo puukuorman huomenna. Oli tuumannut että iso kylmä olut varmaan maistuu saunan jälkeen. Kaverilla oli alkanut kesäloma ja sitä oli juhlistettu eilen pitkälle aamuyöhön. Ei arvannut, että ei puidenhaku mene ihan kuin strömsössä.

Pekka oli ehdottanut kotiinlähtöä jossain vaiheessa päivää, kaveri oli sanonut että lähetään vasta kun puut on kyydissä ja kun traktori on saatu metsästä pellonreunaan, sitten hän huokaisee hartaasti.

Olen tässä kirjoittelun välissä käynyt ulkona kuuntelemassa yölintujen taidokasta kujertelua, jota häiritsee nelostieltä jatkuvana kuuluva liikenteen hurina. Jos on pystytty arvioimaan kuinka paljon ihminen eläissään keskimäärin nukkuu, syö, tiskaa, siivoaa jne. niin onkohan laskettu kuinka paljon kulutamme elämästämme aikaa autossa istuen?

Koska ei ole valokuvia nyt tekstin lisänä, skannasin löytämäni vuoden 1990 numero 13 Koululainen -lehden takasivulla olleen sarjakuvan Teemu ja Tassu - Vili & Bill (Wikipedia). Mainio sarjakuva ja minulla on tallessa näitä takasivuja useampia.

Kannattaa klikata kuva isommaksi ja lukea myös pieni präntti alaosasta.

Mustikkasato jää monin paikoin olemattomaksi ja bongasin netistä seuraavan tiedotteen joka on liitetty linkkiin.

Metsäntutkimuslaitos tiedottaa

Koska Mustikan varvut ovat kuivuneet ruskeiksi, kasvustoistaon tuhoutunut paikoin 20–50 prosenttia

Vanhempi tutkija Kauko Salo; Otan vastaan ilmoituksia mustikan ruskistuneista vaurioalueista eri puolilta Suomea. Ilmoita paikkakunta ja vaurioalueen laajuus neliömetreissä. Yhteystiedot; kauko.salo(a)metla.fi

No niin, nyt on pitkän päivän ilta vaihtunut pitkälle yöhön. Jospa kellahtaisi sänkyyn
toisen väsyneen viereen, unohtaisi miettiä mikä on tarpeellista säästettävää tavaraa tai liikenteen hurinan kuuluminen ja uinahtaisi levolliseen uneen.
Sleep well. Alla; The Tremeloes - Silence is Golden