Luonnon helmassa

 

"Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt.

Luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt.
Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä,
Mut' minä nautin kesästä.

Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen.
Vain suvituulen
Minä kutsun kuulen.
Se ottaa mukaan mun uudelleen.

Viranomaiset saa mua turhaan etsiä.
Vielä riittää sentään jonkin verran metsiä.
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
Sen raatikaisen tuutista.

Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua,
Siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua.
Kahila ei laula, eikä höyry selosta.
Mä nautin hiljaiselosta.

Elämä tää on vain sattumalta saatua,
Mutta stressin uhrina ois synti kaatua.
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
Mä kiiltonahkakengissä.

Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia.

Käyn ahon laitaa
Minä ilman paitaa.
Ei estä kukaan kun matkaa teen."

Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja esittämä kappale vuodelta 1979. Käyn ahonlaitaa soi korvissani, kun eilen aamulla kuljimme auringon paistaessa ja lintujen laulaessa kesantopeltoja pitkin Pekan puunkaato paikalle.

Oli todella kaunis ja lämmin aamu, ei edes kylmä tuuli kiusannut, koska metsäpalsta on reilun kymmenen kilometrin päässä merenrannasta. Auto jätettiin pellonreunaan levikkeelle, josta jatkoimme pellon piennarta metsäpalstalle.
Jätimme Pekan puunkaatoon ja suunnistimme metsäkoneen jättämää uraa pitkin kohti Kotakangasta. Reitti oli meille uusi tuttavuus, onneksi Ihqu pystyi vaivattomasti etenemään uralla. Parrat olivat ihan selvästi hämmästyneitä, kun tulimme tutulle metsätielle aivan uudelta suunnalta. Koska sää oli lämmin, parrat pääsivät soramontulle pulikoimaan ja juomaan ennen kuin jatkoimme matkaa. Paluumatkalle lähdimme suunnistaen Kotakankaantien alkupäätä kohti, josta suunnistimme samaa reittiä kuin autolla tullessamme, kohti metsäpalstaa. Lenkille tuli mukavasti pituutta, rauhallisesti edeten kauniista säästä nauttien vierähti melkein pari tuntia. Pekka oli saanut hyvän hien pintaan itikoiden kiusatessa, joten koirat juotettuamme lähdimme paluumatkalle kotiin.
Koska sää näyttää joka toinen päivä pyllistävän ja joka toinen paistavan, käytimme lämpimän sään hyödyksi tekemällä pihahommia. Istutin kolmeen saaviin perunoita ja kärräsin uutta multaa pensaiden juurille. Parroilla oli pitkän lenkin jälkeen virtaa ja ne seurasivat innokkaina meidän touhuiluja koko loppupäivän. Alkuillasta alkoi vesisade ja lämpötila laski, joten saunanlämpöön oli hyvä päättää päivä.
Kesäkuun ensimmäinen päivä valkeni vahvasti pilvisenä, mittarissa vain +10 astetta ja hyytävä tuulisena. Tämä päivä on hyvä viettää vaikka C MORE PLAY ohjelmakirjastosta Komisario Lewis jaksoja, joita sinne on tullut kiitettävästi lisää. Samalla voin jatkaa virkkausta, kolmas kesäpusero on jo hyvällä alulla. Parrat pääsevät metsälenkille jossain vaiheessa päivää, ovat nyt ruokalevolla tyytyväisinä ja rauhallisina.
Lopuksi Piksulle ja Tomille SUPERSUUR KIITOKSET eilisestä! Täytekakunpalaset on jo syöty ja lohivoileivistä Pekka tekee selvää nopealla tahdilla.
Oikein mukavaa alkanutta kesäkuuta!
Jos aloitin Juha ”Watt” Vainiolla niin lopetan Stevie Wonderiin, alla linkki.