maanantaina, heinäkuuta 28, 2014

IhQ Daa - nimensä veroinen - memoriam

Kuvat 15.07.2014 alkuillan veneilyreissulta merenlahden matalikolle.
Rantaheinä maistuu.


















Kuvat 21.07.2014 Pitkänkarin rantavesillä, Ihqun viimeisiksi jääneet formulat.
































Meidän Raahen reissu meni loistavasti, ajoittain helteinen sää, ukkosilma ja rankkasade rajoittivat aktiviteetin partojen kanssa vähiin, mutta niille oli tervetullutta vaihtelua käyskennellä saksanpaimenkoiralaumassa, odottaa grilliherkkuja, postihakureissut ja pisteenä iin päälle, saivat nukkua yöt minun kanssa samassa sängyssä.
Tuhannet kiitokset Hongan poppoolle meidän sietämisestä, hauskasta seurasta ja erityisesti Aleksille kiitokset ”kotibileistä” ja maukkaista grilliherkuista!!!

Päivää vaille viikko Ihqutonta elämää takana ja ihan pakko on tunnustaa, että olen astunut pitkän harppauksen lähemmäs vanhuutta ja vahditonta elämää.
Kun koirat ovat pennusta asti mukana huushollin elämässä, ne saavat osallistua kaikkiin päivittäisiin askareisiin, puhun ja juttelen niille paljon, vuorovaikutusta pidetään yllä, koirista tulee minulle ns. käteen sopiviksi. Nyt kun huushollin parraksi jäi Unski, joka ei ole tätä oppinut ja kokenut, Ihqun menetys on kouriintuntuva. Kukaan ei nyt pidä seuraa minulle aamukahvilla ulkona, ei valvo kissojen ruokintaa, nappuloiden likoamaan laittamista, tuo tyhjiä ruokakuppeja tiskiin, ei tuo puita tai käpyjä herkkupalan toivossa, ei hiero päätään kylkeeni, supata korvaani asioita pienin hampaiden nipistyksin, vaadi aktiviteettia pienin terävin haukahduksin, päivystä sohvan selkänojalta kylän tapahtumia ja ohikulkijoita, ei ole hakemassa postia laatikosta ja tarkistamassa tienreunaan jätettyjä hajuviestejä, ei huolehdi Tursakkeen pannan laittamista ja paljon paljon muuta.

Kävimme vielä viime maanantaina iltapäivällä mökillä vilvoittelemassa helteisessä säässä. Ihqudaa sai formuloida sydämensä kyllyydellä, siinä jäi taas Unski toiseksi. Vielä rantaan palatessamme, Ihqudaa innostui formuloimaan rantaheinikossa. Vaikka säät ovat olleet helteiset, parrat vaativat energian purkamista ja tekemistä, kestävät toimettomana luita kaluten korkeintaan yhden päivän verran. Energian purkamiseen rantaformulat ja uinti ovat mitä mainioin keino, vedenäärellä ei edes helle tunnu helteeltä.
Tiistaiaamuna tilasin Ihqulle lopetusajan, kävimme lähimetsässä lenkillä ja keräsin kesän ensimmäiset mustikat Ihqulle. Ihqu sai lenkillä myös hetken vaihtaa kuulumisia naapurin koirien kanssa.
Eläinlääkärin pistettyä rauhotuspiikin Ihqu sai muutaman herkkupalan ja lähdimme pienelle kävelylle ulos. Kiertelimme melkoisen tovin, ennen kuin Ihqussa alkoi näkyä uneliaisuutta. Ihqu sinnitteli pitkään ennen nukahtamista. Tulihan se uni vihdoin oman alusen päällä, jolla istuin Ihqun pää sylissä, silittäen ja jutellen koko ajan rauhoittavasti. Lääkäri laittoi kanyylin etujalkaan ja ruiskutti sitä kautta kuolettavat aineet Ihquun.
Toivon rakkaalle, itsepäiselle ja älykkäälle temppukoira Ihqudaalle sinne jonnekin riemukkaita formuloita parrakkaiden ja parrattomien kavereiden kanssa.

3 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Tuula, vaikka tätä tiesi kirjoitustesi perusteella odottaa, niin kyllä sydäntä riipaisi lukea tämä kaunis tekstisi ja hienot kuvat hienosta parrasta. Kyynel jos toinen vierähtää silmäkulmasta iloista IhQ Daata katsellessa.
Lämmin osanottoni.
Outi

Tarja Tervonen kirjoitti...

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Osanottoni ja voimia, näin se vaan menee... valitettavasti.

Tuula Lalli kirjoitti...

Kiitos Tarja ja Outi osanotosta. En voi kuin olla onnellinen Ihqun pitkästä yhteisestä ajasta ja himputtelusta jalkavamman toteamisen jälkeen.