Keskiviikkona iltapäivällä oli lämmin sää ja päätin tyhjentää konnalandian lumensulamisvedestä. Vaikka olin tyhjentänyt altaan syksyllä ennen pakkasia, allas oli pahassa siivossa, kovat sateet ja tuulet olivat heitelleet altaaseen kaikenlaista roskaa. Altaan pesussa meni monta tuntia. Jätin altaan täyttämättä, koska päätin laittaa konnat altaaseen vasta kun sää on hieman lämpimämpi.
Torstaina satoi kaatamalla iltapäivään asti, sain kerättyä sadevettä monta isoa saavillista konnalandiaan. Kun ilma lämpeni, lisäsin altaaseen lämmintä vettä ja vein konnat altaaseen. Mukavaa vaihtelua konnille päästä ulos ja ne teki ensimmäiseksi allastarkastuksen – onko kaikki ennallaan vai löytyykö jotain uutta.
Sateiden tauottua lämpömittari näytti +20 ja me lähdettiin snakujen kanssa läheisille pelloille. Parrat formuloi ihan ensimmäiseksi kunnon formuloita pitkä tovin, joka loppui kuin seinään kun pellolle tuli nais ihminen vaalean ”moppikarvaisen” koiran kanssa, joka oli irti. Kutsuin parrat ja kytkin ne taluttimiin, mopin omistaja huuteli omalle koiralleen, mutta mopilla ei ilmeisesti ollut korvia koska se tuli meidän luo kimeästi haukkuen ja seurasi meitä. Sain karkotettua mopin jossain vaiheessa, kun siirryimme kesantopeltojen puolelle. Moppi omistajineen poistui pellolta ja me palasimme takaisin pelloille. Ei kele menny kauaa, kun metsänreunasta alkoi kuulua möreää haukkumista, ajattelin manaten että joku toinenkin koiranulkoiluttaja on liikkeellä, tällä kertaa ajattelin koiran olevan kookkaampi sen äänen perusteella. Mitä vielä, moppihan se tulla viiletti jälleen meitä kohti – sille oli ilmeisesti iskenyt äänen murros lyhyessä hetkessä. Moppi tuli kohti, palas takaisin vähän matkaa, tuli kohti, seuras ja seuras meitä... omistaja ei juuri enää huudellut sille. Pikkusen mua otti pattiin, snakujen ollessa täysin rauhallisia. Päätin suunnistaa nelostietä kohti, ajattelin että omistaja vihdoin herää kutsumaan koiransa pois. Pääsin aika lähelle tien reunaa, kun huomasin mopin viilettävän omistajansa luo. Yes... nyt voisimme palata pellolle, suunnistin peltoaukean takareunaa kohti – mahdollisimman kauas mopista ja sen omistajasta. Koska omistaja ei kytkenyt moppiaan, se kele tuli taas tuhatta ja sataa meitä kohti. Mulla oli jo sarvet otsalla ja karjaisin sille pahalla äänellä EI, kun se oli jo ihan meidän lähellä. Moppi sai kintut alleen ja pakeni omistajansa hoteisiin.
Kun vihdoin saatoin päästää parrat irti ja jatkaa kuvaamista, jossain taustalla jyrähteli jo ukkonen. Oli lämmintä, niin että hiki valui ja parrat läähätti. Oli kuitenkin mukava tunne, nyt vihdoin ja viimein tarkenee – tervetuloa kesä. Lähdimme kotia kohti ja eiköhän se helkkarin moppi lähtenyt räksyttäen meitä seuraamaan erään talon ulkoportailta... onneksi minulla ei ollu pyssyä. Moppi seurasi meitä muutaman sata metriä ja kun tunsin sen haistelevan kantapäiväni pyörähdin ja karjaisin rumasti. Niin pyörähti moppikin kimeästi räksyttäen ja lähti vauhdilla sinne mistä oli tullutkin. Snakut seurasivat jälleen tilannetta passiivisena, rauhallisina ja tosi fixusti... eipä niillä ollut muuta mahdollisuutta kun tajusivat minun olevan raivona.
Ennätimme kotiin juuri ennen sadetta ja ukkosilmaa. Ukkossää jatkui koko loppu illan, ei mitenkään kovana mutta kuitenkin. Oli pakko istuskella toistuvasti ulkona sateelta suojassa ja ihastella lämmintä säätä... saattoi kävellä avojaloin, ei takkia... tervetuloa kesä!
Allaolevat kuvat kuvattu 18.05.2012 samalla pellolla kuin ylläolevat kuvat, välissä reilu 12h.
Heräsin vähän ennen seitsemää. Ulkona paistoi aurinko, aamukahveella istuskellessa kattelin taivaalle ja näin että sinne muodostuu tummia pilviä. Hörppäsin kahvin nopeasti ja sanoin parroille että nyt lähdetään aamulenkille. Lämmintä oli n.+14 astetta ja näki kaikesta, että sade on vasta loppunut. Mennessämme pienen metsikön läpi, metsätie lainehti ja siellä oli usvaa ja paljon viileämpää kuin aavemmalla paikalla. Menimme samalle pellolle kuin eilenkin ja ei meinannut uskoa silmiä, kun pelto vihersi kauniisti. Lämpö sai todella ihmeitä aikaan! Källäilimme nautiskellen pelloilla tovin (parrat popsi pupun papanoita), ennekuin lähdimme kotia kohti. Tällä kertaa kiersimme kaukaa talon, jossa moppi oli kyläilemässä.
Ei mennyt kuin hetki, kun sää muuttui täysin. Ensin levisi sumu ja sitten alkoi satamaan ja tuulemaan... lämpömittarin lukema laski +5 asteen. Nyt sää on tutun syksyinen ja sataa, sataa. Epistä, epistä. Koleaksi muuttunut sää pakotti lämmittämään leivinuunia.
Nyt lähden kissanruuan ostoon Haukiputaalle, parrat pääsee ulkotarhaan jatkamaan uniaan. Ovat tyytyväisinä sulatelleet aamuruokaa nukkuen.
Oikein mukavaa viikonloppua... me saadaan huomenna ehkä Sari ja Päivi vierailulle.
