sanan varsinaisessa merkityksessä... no ei ihan samassa tarkotuksessa mitä toi tarkoittaa nuorten sanomana.
Niinhän siinä kävi, että piti taas turvautua lekuriin, kun heräsin useana yönä siihen että henki ei kulkenut - äkkiä ylös ja yskimällä yrittää saada edes pientä reikää henkitorveen. Terveyskeskuksessa ensin lekurin luo, sain lääkkeet mutta en huolinut sairaslomaa ja sitten spiiralla hengittämään lääkettä.
Lääkettä hengittäessä sitten samalla mitattiin "jotain" sormesta ja huomattiin että hapensaanti on vähissä... tai jotain sinnepäin. Paikalle haettiin välittömästi lekuri ja määrättiin henkilökunnasta yksi henkilö istumaan mun viereen. Lekuri kävi useamman kerran kattomassa tilannetta ja samalla sovittiin, että jospa olisinki tän loppuviikon saikulla.
Siis huonossa hapessa ollaan ja sen on kyllä huomannut jo pitemmän aikaa - pelkkä puhuminen saa hengästymään, tulee ahistava tunne ettei saa happea ja on pakko kiirehtiä ulos ja avata ikkunoita, sitten on vaikea keskittyä, kärsimättömyyttä, pitää olla korkeat tyynyt että pystyy nukkumaan - matalalla tukehtuu yskään.
No miten tähän on tultu.. tietty ekaks on tupakanpoltto, vaatepölyaltistus töissä, työmatkat pakkasella (kävely/pyöräily) ja en minä muutenkaan ole päästänyt itteäni helpolla. Lisäksi lääkäri meinas, että olen allergisoitunut jollekki, mitenhän olis kissat tai koirat.. en halua tietää.
Ongelmana on jälleen, että menin liian myöhään lääkäriin ja keuhkoille on voinut tulla pysyviä vaurioita. Tilanne ei ole lääkkeistä huolimatta parantunut ollenkaan, yskin kipeitä keuhkoja yökaudet pihalle, selvästi hapesta vajetta jne..
Siitä huolimatta en ole mennyt uudestaan hengittämään lääkettä TK:n vaikka sieltä annettiin sellainen ohje, jos tilanne ei parane.
Ja miksikö on mene.. raivostuttavaa ja tyhmää, mutta ei huvita. Ja näin saan vähän lisäaikaa, ettei ainakaan Oys:iin määrätä. Viimmeksi siellä meni 9 vrk ja minut pumpattiin niin täyteen kortisoonia, että tulin siitä paljo kipeämmäksi.
Niin ja voi sanoa, että tupakanpoltto on jäänyt. Olen selvinnyt jopa aiemmin elintärkeästä aamun ekasta tupakanpoltosta - sitä ei ole tarvinnut polttaa. Voin edelleen juoda aamukahvini ulkona, mutta ilman tupakkaa - en olisi ikinä uskonut että onnistun siinä. Jos on oikein pahalta tuntunut, olen vetässy 1-2 kevyet savut ja tumpannu tupakan... ei ole tarvinnu montaa kertaa tehdä. En ole ollenkaan ylpeä, miksi ...keleessä se on pitänyt joskus aloittaa ja jopa toiseen kertaan 13 vuoden tupakattomuuden jälkeen... sitä saa mitä kerjää.
Jotenki haluan tuhlata mahdollisiman vähän yhteiskunnan varoja sairauteen, johon olen itse syypää.
Tänään on pakko lähteä asioille ja sää vaikuttaisi sen verran tuulettomalta, että voisin jaksaa jopa ottaa kuvia puiden ja pensaiden lehtisilmuista - hiirenkorvista. Konnat sai olla parina päivänä ulkoaltaassa ja pääsevät myös tänään, kunhan vähän lämpenee.
Koiruuksien kanssa touhuilu on jäänyt todella vähiin, välttämätön hoito annettu ja pienillä lenkeillä käyty. Eihän minun tarvi vauhtia pitää, kyllä koirat siitä huolen pitää itse. Voin välillä istahtaa kannon nokkaan ja yrittää saada happea yskimisen välissä.
Jospa se siitä.
Oikein hyvää viikonloppua ja pitäkää huoli itsestänne ja lemmikeistänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti