Kuva: Lisan pennut eka kerran ulkona 9.8.08.
Kuva: Naapurin tyttö (apua, en muista hänen nimeä)- koirien uusi kamu, leikkii partanaamojen kanssa.
Kuva: Maisemointipato Illinsuvannossa, kuvattu sillalta. Virtaava vesi viehättää.
Kuva: Kukkia ja pörriäisiä... kuinkas muuten.
Kuva: Kukkasia... kuvattu iltalenkillä.En enään ikinä syö aamupalaa ennen jakoa. Eilis aamu oli yhtä rautakangen vääntämistä ja väkisin yrittämistä. Ihan selvästi verenkierto keskittyi aamupalan sulatteluun, päässä ei tuntunut kiertävän mikään. Tähän asti jako on mennyt ilman lapsia liikenteessä, eilen oliki sitte lapsosia pilvin pimein kouluun menossa. Illinsaaresta lapset kuljetetaan kouluun taksilla ja siinä näyttäisi olevan sukkulointia edestakaisin... oli sen verran runsaasti lapsia odottamassa koulukyytiä. Kiinnostais älyttömästi kuinka paljon kunta maksaa koululaiskyydeistä. Näppituntuma on, että ei tule halvaksi. Pohjois-Iistä kuljetetaan eskarilaiset Haminaan jne..
Jaon aikana satoi välillä kaatamalla ja auton ikkunat menivät aika-ajoin huuruun, auton puhallin on odottanut rempaa eikä ole toiminut muutamaan viikkoon.
No, sain kuitenki jaon suoritettua ja hain kotoa polkupyörän auton perään... vihdoin ja viimein auto meni korjaamolle kolarin jälkien korjaukseen - olen nyt autoton. Pyöräilin toimitukseen palaveriin ja kun vihdoin pääsin kotiin oli jaon jälkeinen pääsärky täysillä päällä.
Alkuillasta oli pakko raahautua koirien kanssa metsälenkille, vaikka olo ei ollut mitenkään häävi. Sain raahauduttua kunnon lenkin - melkein kaksi tuntia ja ihan koirien vuoksi. Loppuillan sain makoilla rauhassa sohvalla.
Aamulla ristiselän ympärillä tuntui kuuma vanne ja olen rauhallisesti elpynyt ja venytellyt - ikä tuo vaikka mitä rempaa roppaan ja on vain elettävä sen mukaan.
Viikonlopulla tein akvaariorutiinit sillä poikkeuksella, että sain pyydytettyä ja harvennettua plätykannan minimiin. Hengissä selvinneet, haavia onnistuneesti vältelleet plätyt ovat poistolistalla edelleen. Muuten ovat mukavia, pirteitä ja värikkäitä kaloja, mutta niiden suvunjatkaminen on ihan huippua.
Konnat ovat jo sisällä ja en usko, että enään laitan niitä isoon altaaseen ulos. Jos lämpimiä aurinkoisia päiviä riittää, saavat tyytyä muovikaukaloihin pihalla. Aikaisin tulee syksy... missä lämpimät elokuun illat.
En sitte ennättänyt viikonloppuna siivota. Jos selkä vertyy, on tänään edessä huushollin perusteellinen siivous.
Odotan myös mielenkiinnolla, josko viemärin kaivajat tulisivat kaivamaan Paasorannantien loppupätkän, meidän ja naapurin välistä auki. Eilen Kantolantien reunassa oli 4 kaivuria töissä pikkupätkällä ja kaivurit näkyvät lähestyvän meitä, talossa käy pieni tärinä.
Koirat ovat jo tottuneet tontinreunalle pysäköityihin työmiesten ajoneuvoihin ja viemäriputkiin, joita on jätetty valmiiksi pitkin tien reunoja. Työmiehet saavat myös rauhassa liikkua... jos eivät tule ihan pihalle kävelemään.
Nyt kun auto ei ole käytössä, olisi hyvä mahdollisuus pistää omat ja Wilman linjat kuntoon. Me aletaan Wilman kanssa muistuttaan toisiamme... kylkiluita ei tunnustellessa tunne läskin alta (ja parta kasvaa molemmilla). Aina pitää olla jokin syy miksi näin on päässyt käymään, kelpaisko syyksi itikat - ei huvita metsässä möyriä, kävelytielenkkejä ei ole ennenkään tehty, kiire, ressi - pitää syödä herkkuja ja grilli- sekä pitzeriasapuskoita. Tosiasia on, ettei alle tunnin reippaalla lenkkeilyllä ole mitään parantavaa merkitystä kunnon kohennuksessa. Meillä on vähentynyt just ne parin tunnin metsälenkit ja marjastus on jäänyt nollaan. Mustikoita kyllä olis, mutta ne helkkarin itikat. Myrkkyjä en voi käyttää, joten pitäskö ostaa verkkohattu ja laittaa käsineet käteen.
Pitäähän niitä tavoitteita aina olla, eri asia saako otettua itseä niskasta kiinni.
Mukavaa viikon jatkoa ja toivottavasti aurinko pilkistää edes vähän.
No, sain kuitenki jaon suoritettua ja hain kotoa polkupyörän auton perään... vihdoin ja viimein auto meni korjaamolle kolarin jälkien korjaukseen - olen nyt autoton. Pyöräilin toimitukseen palaveriin ja kun vihdoin pääsin kotiin oli jaon jälkeinen pääsärky täysillä päällä.
Alkuillasta oli pakko raahautua koirien kanssa metsälenkille, vaikka olo ei ollut mitenkään häävi. Sain raahauduttua kunnon lenkin - melkein kaksi tuntia ja ihan koirien vuoksi. Loppuillan sain makoilla rauhassa sohvalla.
Aamulla ristiselän ympärillä tuntui kuuma vanne ja olen rauhallisesti elpynyt ja venytellyt - ikä tuo vaikka mitä rempaa roppaan ja on vain elettävä sen mukaan.
Viikonlopulla tein akvaariorutiinit sillä poikkeuksella, että sain pyydytettyä ja harvennettua plätykannan minimiin. Hengissä selvinneet, haavia onnistuneesti vältelleet plätyt ovat poistolistalla edelleen. Muuten ovat mukavia, pirteitä ja värikkäitä kaloja, mutta niiden suvunjatkaminen on ihan huippua.
Konnat ovat jo sisällä ja en usko, että enään laitan niitä isoon altaaseen ulos. Jos lämpimiä aurinkoisia päiviä riittää, saavat tyytyä muovikaukaloihin pihalla. Aikaisin tulee syksy... missä lämpimät elokuun illat.
En sitte ennättänyt viikonloppuna siivota. Jos selkä vertyy, on tänään edessä huushollin perusteellinen siivous.
Odotan myös mielenkiinnolla, josko viemärin kaivajat tulisivat kaivamaan Paasorannantien loppupätkän, meidän ja naapurin välistä auki. Eilen Kantolantien reunassa oli 4 kaivuria töissä pikkupätkällä ja kaivurit näkyvät lähestyvän meitä, talossa käy pieni tärinä.
Koirat ovat jo tottuneet tontinreunalle pysäköityihin työmiesten ajoneuvoihin ja viemäriputkiin, joita on jätetty valmiiksi pitkin tien reunoja. Työmiehet saavat myös rauhassa liikkua... jos eivät tule ihan pihalle kävelemään.
Nyt kun auto ei ole käytössä, olisi hyvä mahdollisuus pistää omat ja Wilman linjat kuntoon. Me aletaan Wilman kanssa muistuttaan toisiamme... kylkiluita ei tunnustellessa tunne läskin alta (ja parta kasvaa molemmilla). Aina pitää olla jokin syy miksi näin on päässyt käymään, kelpaisko syyksi itikat - ei huvita metsässä möyriä, kävelytielenkkejä ei ole ennenkään tehty, kiire, ressi - pitää syödä herkkuja ja grilli- sekä pitzeriasapuskoita. Tosiasia on, ettei alle tunnin reippaalla lenkkeilyllä ole mitään parantavaa merkitystä kunnon kohennuksessa. Meillä on vähentynyt just ne parin tunnin metsälenkit ja marjastus on jäänyt nollaan. Mustikoita kyllä olis, mutta ne helkkarin itikat. Myrkkyjä en voi käyttää, joten pitäskö ostaa verkkohattu ja laittaa käsineet käteen.
Pitäähän niitä tavoitteita aina olla, eri asia saako otettua itseä niskasta kiinni.
Mukavaa viikon jatkoa ja toivottavasti aurinko pilkistää edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti