maanantaina, elokuuta 04, 2008

Kuva: Lyyti ja Mysti rätin vedossa.
Kuva: Lyyti ja Mysti.
Eilen tuli Mysti trimmaukseen. Nypin ensin runkokarvan ja lopun siistimisen tein koneella ja saksilla. Välillä koiruudet sai formuloida ja leikkiä. Mysti ja Lyyti löysivät toisistaan tasavertaisen leikkikaverin, vaikka Lyyti meinas välillä että Mysti on tullut sen reviirille. Lisa ja Wilma olivat sitä mieltä että liikaa kakaroita ja joutuivatkin sisälle jäähylle.
Lopuksi yritettiin ottaa Mystistä seisontakuvaa ja se ei ollutkaan sitten helppoa. Tietysti just silloin, kun koira seisoi kuin patsas oikeassa asennossa, minä olin hakemassa hihnaa sisältä. Kunnon seisontakuvaa ei sitten saatukkaan. Kannattaa ehdottomasti opettaa jo pennusta myös seiso käsky, istu ja maahan opetus kyllä sujuu melkein automaattisesti, mutta seiso on myös tärkeä vaikka ei näyttelyyn aikoisikaan mennä.
Jos koiralle on opetettu jo istu ja maahan, pitää seisomisen opetteluun aloittaa ihan eri "ruumiin kielellä" ja makupalakäsi pitää olla eri korkeudella kuin maahan tai istu opetuksessa. Koiran on silloin helpompi ymmärtää mitä sen toivotaan tekevän.
Kaikista parasta olisi, jos aluksi opetetaan vapaana seisominen - sanotaan seiso ja palkitaan heti, tätä toistetaan ja vahvistetaan pelkkää seisomista. Reeniä jatketaan niin, että pidennetään pikkuhiljaa seisontaa ennenkuin makupala annetaan. Reenissä kannattaa välttää mahan alta nostamista, aluksi voidaan nätisti laittaa käsi rungon alle ettei koira istuisi, mutta se kannattaa jättää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pois. Koira köyristää helposti selkäänsä, jos mahasta nostetaan. Seisomisen opettelun voi aloittaa esim. pöydällä. Koiran on myös totuttava siihen, että sen jalkojen asentoja muutellaan. Suosittelen kaikessa totuttelussa ja reenissä makupalojen käyttöä ja kehua, harjoittelu on oltava koiralle mielekästä eikä vastenmielistä - eikä ohjaajan pinna saa katketa.
Jos koiruuden kanssa meinaa näyttelyyn mennä, silloin jatketaan seisomisen harjoittelua niin että harjoittelu vastaa näyttelyesittämistä. Näyttelykehässä koiran ja esittäjän on myös osattava liikkua "oikein". Koiran on osattava ravata halukkaasti, mutta tasaisesti esittäjän vierellä. Kuinkahan monen koiran arvosana on alentunut sen vuoksi, kun koira ei osaa liikkua tai esittäjä ei osaa esittää koiraa? Näyttelyitä ajatellen, koiran on myös siedettävä vieraan ihmisen tekemä hampaiden tarkastus. Sen voi myös opettaa - "istu", palkkio - "hampaat", palkkio.
Jos koira on erittäin perso makupalalle, ei se haittaa kun alussa palkinto annetaan heti seisonnasta. Pikkuhiljaa koira siedätetään odottamaan palkkiota ja se kyllä sen myös oppii. Vaikka ei koskaan aikoisi itse esittää koiraa näyttelyssä, on koiruudelle silti hyvä opettaa kehäkäyttäytyminen - eikä ajatella että katotaampa miten esittäjä pärjää duraselin tai pimpelipommin kanssa kehässä.
Lyyti on vielä saanut pitää karvansa, en ole ennättänyt tehdä sille mitään. Viimme yönä lämpötila laski jo pakkaselle, joten karva olisi ajeltava pikapuolin.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa... ja nyt on syksy sitten alkanut.

Ei kommentteja: