Kuva: Työpöytä näkymä kotona. Kaksin aina kaunihimpi.
Kuva: Lenkillä koiruudet etsivät donitin murusia. 
Kuva: Donitsia, donitsia... ja kuvassa on Piksun lisäksi Kikka ja Edi (sakemannit), Lisa, Wilma, Ihku ja Lyyti (snakut).
Kuva: Ihana, ihana Lyyti.
Kuva: Ihana, ihana Lyyti on kuoriutunut karvastaan - kuvanlaatu päin prinkkalaa, tais olla säädöt ihan väärät.Mistähän minä aloittaisin, no ekaksi... tunnustaudun viikkopöllöksi. Odotin Ediä ja Lyytiä viikkon etuajassa. Edi saapui viimme sunnuntaina ja Lyyti pimpelipom keskiviikkoaamuna.
Edi oli entisensä, vain tytöt ja ruoka mielessä, ei osaa liikkua paljaalla laminaattilattialla ja erittäin tottelevainen häslä. Kiinnitin heti eka iltana huomiota, kun Edi nuoli tassuaan - ennätin kirvata jo mielessä ettei vaan olis furukuloosia. No vaivaksi totesin, että Ediltä oli lähteny ranteessa oleva kynsi (en nyt keksi parempaa nimeä kyseiselle kynnelle) ja jäljelläoleva kynnenpaikka oli tulehtunut isoksi pallukaksi. Onneksi minulla on aina varalla muutama antibioottitabletti jemmassa ja annoin Edille heti pari tabua ja disinfioin tulehtuneen alueen. Se oli sen verran kipeä että en alkanu sitä tarkemmin tonkimaan. Sain käyttää kaiken auktoriteetin, että sain edes noi toimenpiteet tehdä.
Maanantaiaamuna soitin el.lääkärille ja hän määräs antibiotit apteekkiin. Pikkasen huolestuneena olen seurannut vaikuttaako antibiootti... ollaan jo puolessa välissä kuuria.
On ollut tosi mukava seurata toisilleen enemmän ja vähemmän tuttujen koirien sopeutumista laumaan. Wilma on koiralaumassa ehdoton pomo, Edi jättää sen suosiolla rauhaan - pinenikin yritys kuitataan tiukalla äänellä ja hampailla... ja niin Wilma saa liikkua aivan rauhassa ja ylväänä. Ihku on yllättäen Edin ja Kikan yhteisen pikkukiusaamisen kohteena!!!!! Ei Ihku jää toiseksi niille, kiukkuisia vastaiskuja saa molemmat ja enimmäkseen formuloidaan sulassa sovussa ympäri pihaa. Olen miettinyt johtuuko noiden sakemannien yhteishyökkäys Ihkuun siitä, että Ihkulla on ärsyttävä tyyli kiusata niitä takajalkoihin purren aina kun on mahdollisuus.
Sitten Lyyti sekoitti pakan ja Edi rakastua räpsähti - niin että sain paukuttaa Edin kalloon useamman kerran fixuja käytöstapoja tyttöjä kohtaan. Ei mennyt kauaa kun Lyyti piti puoliaan komiasti. Koska minun pitää tämän vierailevan lauman kanssa pitää kauhun tasapainoa yllä kissojen ja keskinäisen sovun suhteen, sovimme että Lyyti menee Piksun ja Lisan luo yöksi - Edi ei olisi varmasti rauhottunut nukkumaan, jos Lyyti olisi ollut talossa.
Päivällä Ihku ja Lyyti leikkivat ja painivat ihan loputtomasti, jos saivat olla kahdestaan pihalla. Ne tulivat tosi hyvin juttuun.
Lyyti sopeutu molempiin paikkoihin hienosti ja ei ollut moksiskaan. Siinä on sitte ihana persoona, oikein positiivisuuden mallikappale... aina iloisella tuulella - huoleton huithapeli. Piksu, Lisa ja Lyyti kävivät illalla kylällä kävelemässä ja Lyyti oli ollut ihmeissään, mutta reipaasti välillä iloisesti pomppien ottanut uudet kokemukset vastaan.
Lyyti sopeutu molempiin paikkoihin hienosti ja ei ollut moksiskaan. Siinä on sitte ihana persoona, oikein positiivisuuden mallikappale... aina iloisella tuulella - huoleton huithapeli. Piksu, Lisa ja Lyyti kävivät illalla kylällä kävelemässä ja Lyyti oli ollut ihmeissään, mutta reipaasti välillä iloisesti pomppien ottanut uudet kokemukset vastaan.
Ainoa joka ei Piksun luona menettänyt sydäntään Lyytille oli mustasukkainen Lisa - "ei kai tuo jää tänne" - tyyliin.
Eilen perjantaina kävimme porukalla pitkällä lenkillä (yli 3h) - ja siitä tulikin melkoinen harakiri. Lähtökiireessä laitoin mitään ajattelematta todella väärät kengät jalkaan. Kävelimme metsäteitä pitkin reippaasti yli 10 km. Teitä ei oltu aurattu, mutta ajettu autoilla, joten ei tarvinnut kahlata lumessa tällä kertaa. Pisku oli keittänyt kahvin termariin mukaan ja minulla oli mukana donitseja ja suklaapatukat.
Koiruudet jaksoivat koko lenkin ajan himputella, loikkia lumisessa metsässä, painia ja nahista isommalla porukalla. Ainoat jotka tais väsähtää minun ja Piksun lisäksi oli Wilma ja Lisa... niille maistui uni lenkin jälkeen. Kaikki muut oli, kuin eivät olisi lenkillä käyneetkään. Ilmeisesti Lisalla on juoksu aika lähellä, koska Edi unohti täysin Lyytin hellustelut ja osoitti kaiken huomion Lisaan... Lyyti oli vähä mustasukkainen.
Olin edellisenä päivänä ostanut savustettuja luita (ei koirille tarkoitettuja) ja sovimme Martan kanssa, että hän keittää "luusopan" niinkuin täälläpäin sanotaan. Lenkin jälkeen höyryävänä äkkiä suihkuun ja Martan luo syömään. Ja sen jälkeen ansaituille iltapäivätirsoille.
Kello viiden aikaan aloitin Lyytin kamppamisen tarkoituksena tehdä sille myös pään ja peräpeilin siistimisen. Tunti meni kampaamisessa ja kun iskin trimmauskoneen siihen, totesin ettei pelkkä pikkusiistiminen riitä - oli pakko ajella koko koira. Karvan määrä oli tosi hurja. Kun jäljellä oli enään jalkojen siistiminen jouduin soittamaan Piksun apuun ja niin minä kynin Lyytin karvoista ja hups kun lopetin kello oli jo puoli yhdeksän. Tuhannesti kiitoksia Piksulle!!!! Jälki ei ollut mitenkään kaunista, mutta päätimme että seuraava siistiminen tehdään oli vuoden aika mikä tahansa - hyvissä ajoin. Annoin manttelin Lyytille lainaa, mantteli on ollut meillä käytössä vain Wilman kantoaikana.
Lyyti otti kaikki käsittelyn vastaan iloisin mielin ja paini heti tilaisuuden tullen Lisan kanssa sielunsa kyllyydestä. Vaikka Lyytillä on todella snautserille epätyypillinen pehmeä karva (karkeaa karvaa löytyy myös) sen korvaa sen uskomattoman ihana luonne.
Eilen perjantaina kävimme porukalla pitkällä lenkillä (yli 3h) - ja siitä tulikin melkoinen harakiri. Lähtökiireessä laitoin mitään ajattelematta todella väärät kengät jalkaan. Kävelimme metsäteitä pitkin reippaasti yli 10 km. Teitä ei oltu aurattu, mutta ajettu autoilla, joten ei tarvinnut kahlata lumessa tällä kertaa. Pisku oli keittänyt kahvin termariin mukaan ja minulla oli mukana donitseja ja suklaapatukat.
Koiruudet jaksoivat koko lenkin ajan himputella, loikkia lumisessa metsässä, painia ja nahista isommalla porukalla. Ainoat jotka tais väsähtää minun ja Piksun lisäksi oli Wilma ja Lisa... niille maistui uni lenkin jälkeen. Kaikki muut oli, kuin eivät olisi lenkillä käyneetkään. Ilmeisesti Lisalla on juoksu aika lähellä, koska Edi unohti täysin Lyytin hellustelut ja osoitti kaiken huomion Lisaan... Lyyti oli vähä mustasukkainen.
Olin edellisenä päivänä ostanut savustettuja luita (ei koirille tarkoitettuja) ja sovimme Martan kanssa, että hän keittää "luusopan" niinkuin täälläpäin sanotaan. Lenkin jälkeen höyryävänä äkkiä suihkuun ja Martan luo syömään. Ja sen jälkeen ansaituille iltapäivätirsoille.
Kello viiden aikaan aloitin Lyytin kamppamisen tarkoituksena tehdä sille myös pään ja peräpeilin siistimisen. Tunti meni kampaamisessa ja kun iskin trimmauskoneen siihen, totesin ettei pelkkä pikkusiistiminen riitä - oli pakko ajella koko koira. Karvan määrä oli tosi hurja. Kun jäljellä oli enään jalkojen siistiminen jouduin soittamaan Piksun apuun ja niin minä kynin Lyytin karvoista ja hups kun lopetin kello oli jo puoli yhdeksän. Tuhannesti kiitoksia Piksulle!!!! Jälki ei ollut mitenkään kaunista, mutta päätimme että seuraava siistiminen tehdään oli vuoden aika mikä tahansa - hyvissä ajoin. Annoin manttelin Lyytille lainaa, mantteli on ollut meillä käytössä vain Wilman kantoaikana.
Lyyti otti kaikki käsittelyn vastaan iloisin mielin ja paini heti tilaisuuden tullen Lisan kanssa sielunsa kyllyydestä. Vaikka Lyytillä on todella snautserille epätyypillinen pehmeä karva (karkeaa karvaa löytyy myös) sen korvaa sen uskomattoman ihana luonne.
Lyytin perhe on kasvanut tyttövauvalla ja nähtäväksi jää kuinka Lyyti ottaa uuden perheenjäsenen vastaan.
Minulla on nyt sitte myös läppäri - asensin siihen kaikki työhommissa tarvittavat ohjelmat ja tiedostot toissa yönä. Aloitan vuoden alusta toimituksen päivystykset ja oma kone on ehdottoman tärkeä. Tiistaisin teen edelleen lehden jaon.
Ja tähän aamuun. Tosi pitkän yöunen jälkeen heräsin tokkuraisena ja kipeänä. Selkä oli taas helkkarin krampissa. Jouduin hiissaamaan jalkoja vaivalloisesti polvet koukussa ja selkä takakenossa, käsillä seinistä tukea hakien. Pakko oli hieman liikkua ja yrittää versyttää, että pystyin antamaan koirille jotenki ruokakupit lattialle. Onneksi Wilma keräs kaikkien tyhjät kupit ja antoi ne minulle käteen. Tänään en liiku kuin välttämättömän ja pitää versytellä joka välissä.
Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja pitäisi raivata huushollia. Edi haetaan maanantaina - tarkoitus oli pestä se, mutta nyt se taitaa jäädä tekemättä.
Koska minun koirilla ei ole ollut korvissa tulehduksia tai muutenkaan vaatineet mitenkä puhdistustoimenpiteitä, en omista korvien puhdistusaineita. Edin korvissa oli mustaa mönjää ja puhdistin ne lämpimään veteen kostutetulla pumpulilla (Johannan ja Annan yökkäillessä vieressä). Pitää vain toivoa, että se toimenpide riittää - ei se ainakaan ole enään rapannut korviaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että ei urosta meidän huusholliin, silti Edissä kuten muissaki mulla hoidossa olleilla uroksilla on omia positiivisia ominaisuuksia. Edi on vähän jästipää ja sitä saa toistuvasti kieltää narttujen häirinnästä, silti se tulee luo ja katsoo kauniilla silmillään... enhän minä mitää tarkoita... mutta pyörähtää heti sen jälkeen seuraavaa hännystelemään. Kun yhtenä iltana käytiin koirien ja Annan ja Johannan kanssa metsälenkillä, huomasin että Edi on unohtanu viimmekerran jälkeen kuinka hihnassa kuljetaan vetämättä. Nopean ja lyhyen tehokkaan tehokoulutuksen jälkeen Edi seuras vetämättä sivulla, jos vaadin sitä. Ei se mikään tyhmä ole ja sen päässä näyttää liikkuvan muutakin kuin kuvia narttuista.
Minä käytän just sen verran kovia ja nopeita koulutusmenetelmiä mitä koira vaatii. Mun hermoilla ei harrasteta lällynlälly koulutusmenetelmiä puhumattakaan, että antaisin koiran vetää hihnassa. Silti Edi ei madellut kusta valuen pieksetyn näkösenä mun sivulla vaikka sai teho-opetuksen. Ja jos minä komennan veret seisoittavalla äänellä ja räpsäytän remmillä, annan myös kehun välittömästi ja se näyttää tepsivän koiraan kuin koiraan.
Sitten lopuksi vielä viikon kohokohta. Olin maanantaina kuvaamassa kehitysvammaisten joulujuhlaa, tunnelma oli tosi mahtava ja entisajan Joulujuhlan tuntu oli käsinkosketeltava. Juhlassa esiintyi kirkon lapsikuoro ja heidän laulu sai koko juhlaväen hiljaisena kuuntelemaan kaunista esitystä. Täytyy sanoa, että se pysäytti myös minut. Voiko maailmassa olla kauniimpaa, puhtaampaa ja heleämpää, viattominta kuin lasten lauluääni - minusta ei. Laulu soi todella kauniisti ja ... minulta loppuu laatusanat.
En kuulu kirkkoon - olen sitä mieltä että Jumalaan voi uskoa ilman kirkkoakin ja kuinka monen sodan ja vainon takana kirkko on ollut ja on edelleen?
Minulla on nyt sitte myös läppäri - asensin siihen kaikki työhommissa tarvittavat ohjelmat ja tiedostot toissa yönä. Aloitan vuoden alusta toimituksen päivystykset ja oma kone on ehdottoman tärkeä. Tiistaisin teen edelleen lehden jaon.
Ja tähän aamuun. Tosi pitkän yöunen jälkeen heräsin tokkuraisena ja kipeänä. Selkä oli taas helkkarin krampissa. Jouduin hiissaamaan jalkoja vaivalloisesti polvet koukussa ja selkä takakenossa, käsillä seinistä tukea hakien. Pakko oli hieman liikkua ja yrittää versyttää, että pystyin antamaan koirille jotenki ruokakupit lattialle. Onneksi Wilma keräs kaikkien tyhjät kupit ja antoi ne minulle käteen. Tänään en liiku kuin välttämättömän ja pitää versytellä joka välissä.
Joulu lähestyy hurjaa vauhtia ja pitäisi raivata huushollia. Edi haetaan maanantaina - tarkoitus oli pestä se, mutta nyt se taitaa jäädä tekemättä.
Koska minun koirilla ei ole ollut korvissa tulehduksia tai muutenkaan vaatineet mitenkä puhdistustoimenpiteitä, en omista korvien puhdistusaineita. Edin korvissa oli mustaa mönjää ja puhdistin ne lämpimään veteen kostutetulla pumpulilla (Johannan ja Annan yökkäillessä vieressä). Pitää vain toivoa, että se toimenpide riittää - ei se ainakaan ole enään rapannut korviaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että ei urosta meidän huusholliin, silti Edissä kuten muissaki mulla hoidossa olleilla uroksilla on omia positiivisia ominaisuuksia. Edi on vähän jästipää ja sitä saa toistuvasti kieltää narttujen häirinnästä, silti se tulee luo ja katsoo kauniilla silmillään... enhän minä mitää tarkoita... mutta pyörähtää heti sen jälkeen seuraavaa hännystelemään. Kun yhtenä iltana käytiin koirien ja Annan ja Johannan kanssa metsälenkillä, huomasin että Edi on unohtanu viimmekerran jälkeen kuinka hihnassa kuljetaan vetämättä. Nopean ja lyhyen tehokkaan tehokoulutuksen jälkeen Edi seuras vetämättä sivulla, jos vaadin sitä. Ei se mikään tyhmä ole ja sen päässä näyttää liikkuvan muutakin kuin kuvia narttuista.
Minä käytän just sen verran kovia ja nopeita koulutusmenetelmiä mitä koira vaatii. Mun hermoilla ei harrasteta lällynlälly koulutusmenetelmiä puhumattakaan, että antaisin koiran vetää hihnassa. Silti Edi ei madellut kusta valuen pieksetyn näkösenä mun sivulla vaikka sai teho-opetuksen. Ja jos minä komennan veret seisoittavalla äänellä ja räpsäytän remmillä, annan myös kehun välittömästi ja se näyttää tepsivän koiraan kuin koiraan.
Sitten lopuksi vielä viikon kohokohta. Olin maanantaina kuvaamassa kehitysvammaisten joulujuhlaa, tunnelma oli tosi mahtava ja entisajan Joulujuhlan tuntu oli käsinkosketeltava. Juhlassa esiintyi kirkon lapsikuoro ja heidän laulu sai koko juhlaväen hiljaisena kuuntelemaan kaunista esitystä. Täytyy sanoa, että se pysäytti myös minut. Voiko maailmassa olla kauniimpaa, puhtaampaa ja heleämpää, viattominta kuin lasten lauluääni - minusta ei. Laulu soi todella kauniisti ja ... minulta loppuu laatusanat.
En kuulu kirkkoon - olen sitä mieltä että Jumalaan voi uskoa ilman kirkkoakin ja kuinka monen sodan ja vainon takana kirkko on ollut ja on edelleen?
Lisäksi olen allerginen kaikelle kaupalliselle jouluhössötykselle ja se saa minut suhtautumaan jouluun todella negatiivisesti ja se on vääristänyt asenteeni jouluun ja joulun valmisteluun. Vaihtoehtoisena ei joulua, voisi valita joulutunnelmia kuuntelemalla kauniita joululauluja ja ottamalla osaa vain ei kaupalliseen joulutunnelmaan ja valmisteluun. Ei ole pakko viettää kaupallista joulua vaan voi luoda itse omalla asenteellaan ja valinnoillaan rauhallisen, rentouttavan ja lämpimän joulutunnelman.
Summarum; toivottavasti tästä päivästä tulee hyvä päivä.
Summarum; toivottavasti tästä päivästä tulee hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti