Päivät kuin unta...

Kuva: Lyyti katselee kaislikosta...
... ettei toi Turbokaan ole vielä uimamaisteri.
Kuva: Vesi lentää, Turbo, Kikka ja Lyyti.

Kuva: Ihku on bongannut katiskan kohon vedessä ja ui tutkimaan kummajaista.
Kuva: Koho on tutkittava....
... joka puolelta...
.. ja se pitäisi saada mukaan. Ei onneksi onnistunut vieraan katiskan kokeminen.


Kuvat. Pitkässäkarissa hiekkasärkällä riitti tiistaina iltapäivällä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun Wilma ja Ihku sai vahvistusta Turbosta ja kesälomalle tulleesta Lyytistä. Hiekkasärkkä on 50-60m pitkä ja sitä formuloitiin päästä päähän kymmeniä kertoja ihan snakupowerin siivittämänä pääsääntöisesti Turbon, Ihkun ja Lyytin voimin. Wilma ja Kikka yritti pysyä vauhtiveikkojen kyydissä, mutta ei oikein onnistunut.
Oli aivan uskomatonta katsoa, kun kolmikko vedätti edestakaisin ihan yhteisestä päätöksestä omien mielihalujensa vieminä.
Lyyti ei ole vielä oivaltanut veden ihanuutta ja kahluumatka särkälle ja takaisin kysyi sen luontoa. Periksi ei antanut vaan seuras muuta laumaa. Lyytin karva oli päivällä ajeltu koneella, joten aluksi merivesi saattoi tuntua vähemmän miellyttävältä, mutta kun vauhtiin pääsi niin mikään ei enään pysäyttänyt formuloita.

Kyllä toi Ihku on mainio, se bongas kesken kaiken katiskan kohon ja onneksi huomasin seurata sitä kameran linssin läpi, vaikka Ihku oli kaukana, kuvista saa selvää ja Ihkun tarkoitusperät ei jää epäselväksi. Onneksi katiska oli sen verran raskas, ettei sen kokemisesta tullut mitään.
Lyyti on kuin kotonaan, erittäin reipas ja iloinen pomppu-iita jolla on kyltymätön ruokahalu. Tuolla energialla ja vauhdilla tarvitaan sapuskaa... saivat iltapäivän kaluta potkaluita ja ruoka-annosta lisäsin hieman... meillä on tuota aktiivikaveria Lyytille, ei ole vapaa-ajan ongelmia. Lepotauot jää pelkästään yöajaksi... no tulivat just Ihkun kanssa sisälle kieli vyönalla roikkuen... leikkivät ja formuloivat öisellä pihalla.
Minulla jatkuu vielä eri projektit. Nyt on työnalla vanha vintiltä löytynyt jakkara, joka on tehty koulun puutyötunnilla ja appiukon tekemä keittiön porrasjakkara pitäisi vapauttaa lakkapinnasta ja maalata. Itseasiassa olen jo muutaman päivän rappaillut lakkapintaa käsivoimin, mutta hidasta ja työlästä oli edistyminen. Pekka hommas johonki sähkövempeeleeseen sellaisen pyörivän laikan ja kun ennätin eilen aamulla sitä testailla porrasjakkaraan, niin johan lakkapinta sai kyytiä... paikoin aika syvältä. Pitää varmaan vielä opetellä kojeen käyttöä ennekuin uskaltaudun kokeilemaan sitä vanhaan jakkaraan... muuten jakkaravanhuksesta ei jää mitään jäljelle.
Kaikkea uutta on joutunut tämän kesän aikana kokeilemaan ja tekemään. Tarkoitus olisi paakertaa vielä pari viikkoa ja jos malttais sitten viimmeisellä viikolla ennen koulun alkamista ottaa vähän rennommina ja keskittyä ulkoilemiseen ja valokuvaamiseen.
Sain Wilmalle tehtyä siistimistrimmauksen ja tarkoitus oli keskiviikkona ottaa Ihku käsittelyyn. Aamu valkeni sateisena ja sähköt oli pois monta tuntia, joten suunnitelmat meni uusiksi. Sain vähän siivottua, kävin kaupassa ja muuta pientä. Koirilla oli lepopäivä, formuloivat tiistaina siihen malliin että lepo tuli tarpeeseen.
Nyt pitäisi kömpiä kammariin nukkumaan, aamu pitäisi aloittaa metsälenkillä koiruuksien kanssa, jos sais itikoilta syötyä mustikoita aamupalaksi. Koirille pitää varmaa pyyhkäistä ruokaöljyä korviin ja mahanalle itikkakarkoitteeksi, olis niilläkin mukavempi napostella mustikoita.
Koiruudet ovat hakeutuneet jo omille paikoilleen nukkumaan. Lyyti on löytänyt hyvän nukkumapaikan Kikan vierestä.
Yöllinen puhelinsoitto säikäyttää aina... äsken soi puhelin ja näytössä näkyi outo numero... onneksi oli soitto väärään numeroon... ennätin ajatella vaikka mitä ennenkuin vastasin.

Oikein hyvää ja levollista yötä!