keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009

Saunakammari

Kuva: Itikkaverhon välistä.








Kuva: Kertomuksia lehti vuodelta -34 on päässyt kehyksiin kauniin kannen perusteella.

Kuva: Vanha kynäkotelo.
Kuva: Vuodelta -41 olevat Helsinginsanomat, Kaleva ja Yhteishyvä.
Pahoittelen kuvien huonoa laatua, otin ne myöhään toissa iltana ja ei jaksanu enään juuri säädellä. Kesäkammari alkaa oleen valmis... vielä pitää tehdä muutama taulu vanhoista lehdistä ja sitten ajattelin tehdä hetekkaseinälle patjanpalasesta pehmeän selkätuen... että voi nojailla seinään hetekalla istuessa, elle löydy vanhaa seinävaatetta ja vanhoja koristetyynyn päällisiä.
Kammarissa olevat liinat olen itse virkannut n. 25 vuotta sitten. Pitsinen valoverho on vain väliaikaisesti, virkkuukoukku viuhkuu jo vikkelään (aina kun istun sohvalle) uusien verhojen langassa. Peilin tein itse... ja sen huomaa... peilin kehykset ovat vielä kuivumassa. Maalasin sen toiseen kertaan vielä eilen illalla ja laitan kuvan siitä myöhemmin.
Kaikenlaiset ajatukset ja suunnitelmat vilisee pääkopassa edelleen... joten eihän sitä tiedä mitä tulee eteen.
Täytyy kyllä myöntää että olen väsynyt ja en oikein tiedä kuinka rentoutuisin. Huusholli on siinä kunnossa, että puuttuu vain postimerkki ja ameriikkaan lähetys. Ja vielä pitäisi kunnostaa parin nojatuolin käsinojat, jotka Wilma jyrsi pentuna - tuolit saa paikan saunan eteisestä, olohuoneen pöytä pitäisi hioa ja lakata, vanha puulaatikko, jonka Tomi ja Tiina hioi, pitäisi lakata - siitä tulee keittiöön kattilalaatikko, sisäsauna pitäisi kalustaa vaatehuoneeksi... ja sitten pitäisi alkaa tekemään ulkosaunaa. Saunakammari on myös vielä vailla klaffipöytää ja pientä vanhaa tilpehtööriä pitää sinne kerätä.
Pekka, Tomi ja Tiina lähtee tänä iltana Tukholmaa kohti. Siellä on tämän vuoden Pekan serkkutapaaminen. Minut oli myös kutsuttu sinne, mutta lemmikkilauman hoidon järjestäminen on niin suuritöinen, että jätän väliin. En muutenkaan ole sukujuhlien ystävä... en tunne oloani kotoisaksi suurissa sukujuhlissa. Meidän suvussa niitä ei ole järjestetty, enkä koskaan osallistu edes pienempiin kekkereihin.
Edi koiruus on ollut hoidossa ja minulla on hienoja kuvia Pitkästä karista, kun Ihku ja Edi formuloi rantavedessä... päivitän niitä myöhemmin. Eilinen päivä meni Pitkässäkarissa. Talutin ruohonleikkuria ainakin 10 km, leikkasin ruohon koko alueelta. Lopuksi kävimme soutelemassa ja saunassa.
Nyt pitäisi lähteä maksamaan saunakammarin remppalasku. Pekka otti "piikin" Eeron kauppaan ja loppusumma on vajaa 400 euroa. Summa sisältää kaikki tarvikkeet, joita tarvitsin saunakammarin remppaan. Eniten meni valkoista seinämaalia ja hiontapaperia.
Saunakammarin katosta puuttu vielä muutama pätkä kattolistaaq... mutta en jaksa nyt välittää siitä.

Vielä pitää kertoa lauantain tapahtumia. Kunnostimme kalusteita pihalla ja kun näytti siltä että tulee ukkosenilma, aloimme kantaa kiireesti kalusteita suojaan. Olimme Tomin kanssa laskemassa juuri raskasta kaappia varaston lattialle, kun rysähti niin että tuntui kuin aika ja sydän pysähtyy - tuli sellainen kuollut sekuntti. Juoksimme ulos kiireesti katsomaan mitä tapahtui. Tomi huomasi, että lähistöllä olevaan muuntajaan oli iskenyt salama ja pylväiden alla oleva ruohikko paloi. Tomilla on tosi nopea reagointi, se nappas kastelukannuun vettä ja juoksi paljain jaloin sammuttamaan tulipaloa. Minä hain puhelimen ja soitin hätänumeroon, samalla kurkkimaan aidan yli mitä tapahtuu. Näin Tomin kastelevan lieskoja ja veden loputtua Tomi tamppas kastelukannulla liekkejä.
Ihme ja kumma Tomi sai liekit sammumaan. Muuntajan pylväät on kesantopellon reunassa ja heinikko tosi kuivaa koska ei ole satanut moneen viikkoon. Kerroin hätäkeskukseen, että palo saatiin sammumaan, sieltä sanottiin että palomiehet saa käydä varmistamassa ja soittavat samalla sähkölaitoksen päivystäjän tarkistamaan onko tullut vahinkoja. Olin onneksi ennättänyt sammuttaa tietokoneen ja piuhat oli irti seinästä. Lähistöllä meni usealta modeemi ja joiltakin salama oli särkenyt myös tietsikan. Tomin nopea toiminta pelasti suuremmalta tuholta... voi vain kuvitella, että jos liekit olisi saaneet edes minuutin lisäaikaa rutikuivassa heinikossa - mitä olisikaan voinut tapahtua.
Muuntajaan oli muutama vuosi sitten laitettu joku... en nyt muista mikälie "salamasuoja" ja salamasta jäi muistoksi vain mustunutta pömpeliä ja pylvästä.
Rysäyksen jälkeen odotimme kunnon vesisadetta, mutta ukkonen oli nousemassa idästä ja eihän se päässyt sateineen päälle, koska voimalaitos ja voimalinjat pysäyttää sen.... niin jäimme ilman raikastavaa ja kauan kaivattua sadetta.
Nyt näyttäisi nousevan tummia pilviä mereltä... ja ukkosta on luvattu. Jos ukkonen nousee mereltä, se jää yleensä pyörimään tähän "meidän pälle", koska voimalinjat estää pilvien etenemisen ja jostain syystä ukkonen ei pääse takaisin merelle, mistä on tullut.
Joten, vaikenen tältä erää ja vedän varmuuden vuoksi piuhat irti seinästä.... ja liitän kädet liittimiä myöten ristiin sadetta toivoen. Please, saisko sadetta edes kaksi päivää yhtäjaksoisesti, please.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ensinnäkin. Voimalaitos ja voimalinjat eivät vaikuta ukkoseen millään tavalla. Jo pelkkä välimatka maan ja pilvien välillä on niin suuri että varaukset eivät toisiinsa vaikuta. Kyllähän salamat ovat jopa iskeneet muuntajiin ja voimalinjoihin eli eivät todellakaan karta niitä.

Toiseksi. Ukkoset eivät kulje takaisinpäin sieltä mistä tulevat vaan kulkevat ilmavirtausten mukana siinä missä tavalliset kuuropilvetkin.

t. Pete