Kuva: Pulloteline odottaa käsittelyä.
Kuva: Kaappi osittain käsitelty.
Kuva: Tomi hioi tätä tuolia kaksi päivää, odottaa maalausta.
Kuva: Minä hioin tätä tuolia kaksi päivää... kuvassa vasta eka päivä menossa.
Kuva: Käry kävi.
Kaikki kuvat on ottanu Tomi. Minä en ole viittiny maalisilla käsillä kameraan koskea.
On perjantaiaamu ja kello on 7.07. Heräsin jo neljän jälkeen auringon paisteeseen. Ei tule pidettyä verhoja yöllä kiinni. Kävin koirien ulkoilutuksen ja aamukahvin jälkeen maalaamassa naulankantoja piiloon saunakammarissa. Laitoimme sinne eilen illalla myöhään lattialistat Tomin ja Tiinan kanssa.
Kalusteiden kunnostus on hyvällä mallilla. Tuolit, kaappi, heteka ja ompelukone on maalattu, matot pesty. Eilen tuli postissa iloinen yllätys - vanha sängynpeite!!!! Lämpimät kiitokset Annikki!!!!!
Vielä pitäisi hioa ja maalata pieni seinähylly, jonka on tämän talon ensimmäisten asukkaiden sodassa kaatuneen pojan tekemä. Hyllyn takaosassa on hänen nimi.
Tämä raivaus ja remonttihomma on tuonut kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Hiomislaikan pöristessä tai pensseliä heilutellessa on ajatukset lentäny laidasta laitaan. Toinen laita on vanhoissa tuoleissa helkkarin tiukassa ollut pohjamaali. Molemmat tuolit oli maalattu kolmeen kertaan. Alimmaisessa maalissa on täytynyt olla liimaa tai lakkaa, koska se oli tiukassa kuin tauti. Siinä ei auttanut sääli, kun laikkaan täytyi laittaa karkein hiekkapaperi - ei edes se tepsinyt joka paikkaan. Välillä täytyi hakea avuksi hiustenkuivaaja ja kuuman ilman avulla rapata maali ja puun pinnassa oleva kerros pois. Minun hiomassa tuolissa oli istuinosassa mustaa mönjää, joka tarttui jokapaikkaan, kun sitä kuumalla puhalluuksella rappas pois.
Tuolien puu ei ollut moksiskaan kovasta käsittelystä, on sen verran kovaa tekoa. Nyt maalattuina ovat saaneet uuden elämän ja aika näyttää mitä vanha puu tykkää nykymaaleista.
Hiominen on ollut aina minulle vastenmielistä hommaa, mutta ei auta. Oli pakko hioa jos meinas saada uutta pintaa kalusteisiin. Tomi oli hyvänä kaverina, yksin en olis varmasti jaksanut kaikkea tehdä. Tomi on kestänyt "työleirin" yllättävän pitkähermoisena. Olen aikamoinen orjapiiskuri, mutta teen hommia kovasti myös itse. Ei voi toiselta vaatia, jos itse laiskottelee. Viimme päivinä meidän työpäivä on venynyt yhdeksään-kymmeneen iltaisin.
Eilen saatiin muonavahvuuteen Tiina, jolle onkin varattuna spesialhomma... vanhan jauhosalkkarin kunnostus.
Olen ajatellut, että kun minusta ja Pekasta aika jättää ja Tomi käy romppeita läpi, sillä on omakohtaisia muistoja vanhoista kalusteista - ei varmasti unohda hevillä viimmepäivien uurastusta. Ajattelin, että sitten Tomi muistelee hivellen haikeana tuolin pintaa - minä olen tämän joskus kunnostanut... tai sitten tilaa vaihtolavan pihalle ja nakkelee romppeet helpotusta tuntien sinne - pääsempä vihdoin näistä eroon. Niin tai näin... omakohtaisia muistoja on. Ovathan ne vähän eriä mikä on tämän päivän todellisuus... "joo mä muistan kun käytiin Ikeassa ja ostettin toi tuoli... ja samalla käytiin syömässä hampurilaiset"... tai muistissa on kirkkaana hampurilaisen syönti... mistä lie toiki tuoli ilmestynyt. Olen tosi onnellinen, että Tomi arvostaa vanhaa eikä sillä ole ainakaan vielä mitään tarvetta ollut hankkia uutta vaan kalusteet löytyy kirpputoreilta ja kavereilta kierrättämällä. Nykynuorissa on paljon kierrätyksen ystäviä.
Minä en edes muista milloin olen viimmeksi ostanut jonku uuden huonekalun.... mutta muistan milloin hankin kameran... pitäähän se tärkeysjärjestys olla.
Naapurin vanha emäntä kävi eräänä aamuna kattomassa, että mitä ihmettä me touhutaan. Hän tiesi kertoa, että talon alkuperäisistä asukkaista on elossa enään yksi tytär. Talossa on ollut vanhempien lisäksi 7 lasta. Yksi pojista on kuollut keuhkotautiin parikymppisenä ja yksi kaatunut sodassa. Osittain talon asukkaiden historia on ollut luettavissa taloon jääneistä papereista.
On ollut todella mielenkiintoista tutustua talon historiaan ja siinä eläneiden ihmisten elämään. Olen ajatellut, että kun he ovat halunneet säilyttää kaiken mahdollisen, mikä minä olen niitä hävittämään. Vieritän kaiken Tomille - ja toivon että nyt valmistuvassa kammarissa voin makoilla hetekalla ja lukea vanhoja lehtiä ihan kaikessa rauhassa, silloin tällöin. Vanhojen lehtien seassa on myös käsityölehtiä ja pitää varmaan kutoa ainakin kammaritöppöset vanhan ohjeen mukaan.
Olisin kyllä sata onnellinen, jos minun syntymäkodista olisi edes jotain jäljellä. Oman "historian" puuttumista on paljon korvannut tämän talon historian penkominen.
Minulta lohkesi eilen illalla palanen etuhampaasta - karkkia syödessä... tietty. Soitin hammashoitolaan ja sain heti tälle päivälle päivystysajan hyvin toimiin hammashuolto ainaki Iissä... jos on aamuvirkku.
Tänään on pientä fiksausta ja sitten lähdemme "lomalle" Pitkäänkariin. Edi-sakemanni tuli eilen hoitoon ja se pitää eristää Kikasta, jolla on nyt juoksu. Onneksi siitä ei ole kauaa, kun Edi oli täällä viimmeksi ja sillä on muistissa, että minua on viisainta totella vaikka Kikka tuoksuisi tosi mielenkiintoiselle. Edillä on hyvä pohjatottelevaisuus, joten minulla ei ole mitään hätää.
Päädyin siihen, että Kikka saa jäädä syömään luuta häkkiin ja muut koiruudet pääsee rantalomalle. Toivottavasti saan jotain hienoja kesäkuvia aikaiseksi.
Nyt tiputan toisen kupillisen kahvia ja lähden nauttimaan aamuauringosta koiruuksien kanssa. Snakut on melkoisia auringonpalvojia - hakevat aurinkoisen paikan ja ojentautuvat pitkin pituuttaan makaamaan.... nyt voi olla että keskipäivällä myös varjoisa paikka kelpaa.
Kyllä suomessa/maailmalla on arvot kohdillaan... kele uutisten ensimmäinen pääuutinen "popin kuningas on kuollut"... kele... joo tosi tärkeetä... eihän siitä ole kauaa kun kyseinen kuningas oli oikeudessa syytettynä pikkupoikien hyväksikäytöstä. Kuolema kirkastaa kummasti mustemmanki sädekehän mutantin kuin mutanttin muiston päällä. Ei sureta, ei.
Kunhan minäki heitän veivini, ihmiset varmaan muistelee... "olis se niin mahtava, rauhallinen ja aina ystävällinen tyyppi, joka ei koskaan kironnut tai korottanut ääntään..."... joopa joo.
Kuvaan kaikki kammariin tulevat kalusteet kunnostettuina... ja mitä tuonne kammariin nyt löydänkään... joten kuvia kamoista ja kalustetusta kammarista on tulossa.
Kaikki kuvat on ottanu Tomi. Minä en ole viittiny maalisilla käsillä kameraan koskea.
On perjantaiaamu ja kello on 7.07. Heräsin jo neljän jälkeen auringon paisteeseen. Ei tule pidettyä verhoja yöllä kiinni. Kävin koirien ulkoilutuksen ja aamukahvin jälkeen maalaamassa naulankantoja piiloon saunakammarissa. Laitoimme sinne eilen illalla myöhään lattialistat Tomin ja Tiinan kanssa.
Kalusteiden kunnostus on hyvällä mallilla. Tuolit, kaappi, heteka ja ompelukone on maalattu, matot pesty. Eilen tuli postissa iloinen yllätys - vanha sängynpeite!!!! Lämpimät kiitokset Annikki!!!!!
Vielä pitäisi hioa ja maalata pieni seinähylly, jonka on tämän talon ensimmäisten asukkaiden sodassa kaatuneen pojan tekemä. Hyllyn takaosassa on hänen nimi.
Tämä raivaus ja remonttihomma on tuonut kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Hiomislaikan pöristessä tai pensseliä heilutellessa on ajatukset lentäny laidasta laitaan. Toinen laita on vanhoissa tuoleissa helkkarin tiukassa ollut pohjamaali. Molemmat tuolit oli maalattu kolmeen kertaan. Alimmaisessa maalissa on täytynyt olla liimaa tai lakkaa, koska se oli tiukassa kuin tauti. Siinä ei auttanut sääli, kun laikkaan täytyi laittaa karkein hiekkapaperi - ei edes se tepsinyt joka paikkaan. Välillä täytyi hakea avuksi hiustenkuivaaja ja kuuman ilman avulla rapata maali ja puun pinnassa oleva kerros pois. Minun hiomassa tuolissa oli istuinosassa mustaa mönjää, joka tarttui jokapaikkaan, kun sitä kuumalla puhalluuksella rappas pois.
Tuolien puu ei ollut moksiskaan kovasta käsittelystä, on sen verran kovaa tekoa. Nyt maalattuina ovat saaneet uuden elämän ja aika näyttää mitä vanha puu tykkää nykymaaleista.
Hiominen on ollut aina minulle vastenmielistä hommaa, mutta ei auta. Oli pakko hioa jos meinas saada uutta pintaa kalusteisiin. Tomi oli hyvänä kaverina, yksin en olis varmasti jaksanut kaikkea tehdä. Tomi on kestänyt "työleirin" yllättävän pitkähermoisena. Olen aikamoinen orjapiiskuri, mutta teen hommia kovasti myös itse. Ei voi toiselta vaatia, jos itse laiskottelee. Viimme päivinä meidän työpäivä on venynyt yhdeksään-kymmeneen iltaisin.
Eilen saatiin muonavahvuuteen Tiina, jolle onkin varattuna spesialhomma... vanhan jauhosalkkarin kunnostus.
Olen ajatellut, että kun minusta ja Pekasta aika jättää ja Tomi käy romppeita läpi, sillä on omakohtaisia muistoja vanhoista kalusteista - ei varmasti unohda hevillä viimmepäivien uurastusta. Ajattelin, että sitten Tomi muistelee hivellen haikeana tuolin pintaa - minä olen tämän joskus kunnostanut... tai sitten tilaa vaihtolavan pihalle ja nakkelee romppeet helpotusta tuntien sinne - pääsempä vihdoin näistä eroon. Niin tai näin... omakohtaisia muistoja on. Ovathan ne vähän eriä mikä on tämän päivän todellisuus... "joo mä muistan kun käytiin Ikeassa ja ostettin toi tuoli... ja samalla käytiin syömässä hampurilaiset"... tai muistissa on kirkkaana hampurilaisen syönti... mistä lie toiki tuoli ilmestynyt. Olen tosi onnellinen, että Tomi arvostaa vanhaa eikä sillä ole ainakaan vielä mitään tarvetta ollut hankkia uutta vaan kalusteet löytyy kirpputoreilta ja kavereilta kierrättämällä. Nykynuorissa on paljon kierrätyksen ystäviä.
Minä en edes muista milloin olen viimmeksi ostanut jonku uuden huonekalun.... mutta muistan milloin hankin kameran... pitäähän se tärkeysjärjestys olla.
Naapurin vanha emäntä kävi eräänä aamuna kattomassa, että mitä ihmettä me touhutaan. Hän tiesi kertoa, että talon alkuperäisistä asukkaista on elossa enään yksi tytär. Talossa on ollut vanhempien lisäksi 7 lasta. Yksi pojista on kuollut keuhkotautiin parikymppisenä ja yksi kaatunut sodassa. Osittain talon asukkaiden historia on ollut luettavissa taloon jääneistä papereista.
On ollut todella mielenkiintoista tutustua talon historiaan ja siinä eläneiden ihmisten elämään. Olen ajatellut, että kun he ovat halunneet säilyttää kaiken mahdollisen, mikä minä olen niitä hävittämään. Vieritän kaiken Tomille - ja toivon että nyt valmistuvassa kammarissa voin makoilla hetekalla ja lukea vanhoja lehtiä ihan kaikessa rauhassa, silloin tällöin. Vanhojen lehtien seassa on myös käsityölehtiä ja pitää varmaan kutoa ainakin kammaritöppöset vanhan ohjeen mukaan.
Olisin kyllä sata onnellinen, jos minun syntymäkodista olisi edes jotain jäljellä. Oman "historian" puuttumista on paljon korvannut tämän talon historian penkominen.
Minulta lohkesi eilen illalla palanen etuhampaasta - karkkia syödessä... tietty. Soitin hammashoitolaan ja sain heti tälle päivälle päivystysajan hyvin toimiin hammashuolto ainaki Iissä... jos on aamuvirkku.
Tänään on pientä fiksausta ja sitten lähdemme "lomalle" Pitkäänkariin. Edi-sakemanni tuli eilen hoitoon ja se pitää eristää Kikasta, jolla on nyt juoksu. Onneksi siitä ei ole kauaa, kun Edi oli täällä viimmeksi ja sillä on muistissa, että minua on viisainta totella vaikka Kikka tuoksuisi tosi mielenkiintoiselle. Edillä on hyvä pohjatottelevaisuus, joten minulla ei ole mitään hätää.
Päädyin siihen, että Kikka saa jäädä syömään luuta häkkiin ja muut koiruudet pääsee rantalomalle. Toivottavasti saan jotain hienoja kesäkuvia aikaiseksi.
Nyt tiputan toisen kupillisen kahvia ja lähden nauttimaan aamuauringosta koiruuksien kanssa. Snakut on melkoisia auringonpalvojia - hakevat aurinkoisen paikan ja ojentautuvat pitkin pituuttaan makaamaan.... nyt voi olla että keskipäivällä myös varjoisa paikka kelpaa.
Kyllä suomessa/maailmalla on arvot kohdillaan... kele uutisten ensimmäinen pääuutinen "popin kuningas on kuollut"... kele... joo tosi tärkeetä... eihän siitä ole kauaa kun kyseinen kuningas oli oikeudessa syytettynä pikkupoikien hyväksikäytöstä. Kuolema kirkastaa kummasti mustemmanki sädekehän mutantin kuin mutanttin muiston päällä. Ei sureta, ei.
Kunhan minäki heitän veivini, ihmiset varmaan muistelee... "olis se niin mahtava, rauhallinen ja aina ystävällinen tyyppi, joka ei koskaan kironnut tai korottanut ääntään..."... joopa joo.
Kuvaan kaikki kammariin tulevat kalusteet kunnostettuina... ja mitä tuonne kammariin nyt löydänkään... joten kuvia kamoista ja kalustetusta kammarista on tulossa.
Pitäkää huoli itsestänne ja lemmikeistänne näin hellepäivinä. Nauttikaa kesästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti