Kello on kuus, haukotuttaa ja olo on vähemmän pirteä.
Torstaina sain siivottua puojin melkein loppuun... vain imurointia vaille. Huomasin ajatella, että jos siihen tehdään aukkoja seinään ovelle ja ikkunalle ei kannata tehdä perusteellista siivousta vielä. Annakin pistäytyi aamupäivällä ja revimme puojin seinistä yli neljäkymmentä naulaa irti.
Soitin appiukolle, että osaisko se tehdä/neuvoa kuinka saadaan ikkuna-aukko seinään oikeaoppisesti. Appi ja anoppi ilmestyi pian meille vermeet ja välineet mukaana. Suunnitelmiin tuli muutos, kun appi huomasi, että katolta puuttuu vielä harjapelti. Pekalle tuli niin nopea töihin komennus, että harjapelti jäi tilaamatta. Sadetta oli luvattu ja appi meinas että nyt suojataan katonharja ensin.
Siinä meni sitten muutama tunti kun pitkiin muoveihin naulattiin laudat ja hinattiin naruilla katolle. Piti laittaa kaksi suojaa, että saatiin koko harja suojattua. Suojien veto katolle onnistui loistavasti ja ihan reunahuomautuksena, että torstain vesisade kutistui/kuivui aivan olemattomiin. Hyvä että räystään alla olevan astian pohja kastui. Ei tarvinnu mennä meiltä pitkälle, kun vettä oli tullut ihan reippaasti. Sadepilvet kiersi tämän alueen aika perusteellisesti, harmittavasti.
Saimme iltapäivällä katonharjan peittoon ja sen jälkeen pidin vapaaillan. Roppa ilmoitti, ettei pieni lepo olisi pahitteeksi.
Eilen ahersin ensin kotosalla, en kuitenkaan tehnyt piharakennuken rempan eteen mitään. Piti välillä tehdä sisähommia ja leikkasin heti aamusta nurmikon (eka kerran tälle kesälle).
Olin lupautunut Martalle kuskiksi iltapäivällä ja suihkussa käynnin jälkeen ennätin istahtaa pihakeinuun nauttimaan auringosta. Laitoin eilen eka kerran hameen päälle tälle kesälle ja annoin auringon lämmittää kalkinvalkoisten, remonttissa tulleiden mustelmien ja ruhjeiden koristamia kinttuja. Tais aurinkokin säikähtää mun kinttuja, kun meni pilven taakse piiloon.
En tiedä mistä sais puhtia aloittaa taas hommat. Ensin ajattelin kokkailla jotain valmiiksi, sitten pitäisi aloittaa pikkupuolen tyhjennys. Siellä ei ole kuin muutama huonekalu, vaatteita ja vuodevaatteita. Pikkupuolen eteiseen olen lajitellut laatikoihin lasinkeräykseen menevää lasia ja pulloja palautukseen vietäväksi. Onhan siellä eteisessä helkkarin korkea kaappi, joka on täys Pekan kirjoja. Kaikki pitäis roudata tänään kartanolle ja peitellä.
Tuli vaan eilen mieleen, että kun sahaamme ikkunalle aukon puojin seinään... voitais tehdä samalla pikkupuolen eteisestä oviaukko puojin... pikkupuolen eteinenhän muuttuu saunan eteiseksi ja olis kiva jos puojiin tehtävään kesäkammariin pääsisi saunaneteisestä. Nykyisen puojin eteisestä puojiin johtava ovi tukittaisiin.
Moottorisahan käyttö tekee tuhottomasti sotkua, joten eikös olisi viisainta tehdä kerralla kunnon sotku ja siivota kerralla pois.... saa nähdä mitä appi sanoo... Pekasta puhumattakaan. Pekka ei voi kuin kommentoida puhelimitse, kun on töissä. Jos nuo aukot saataisiin tänään tehtyä, pääsisin tekemään siivouksen jälkeen puojin katon levytyksen ja seinien maalauksen.
Tuntuu, että vaikka olen saanut läpikäytyä ja ehostettua paljon, työt ei lopu vaan siirtyy aina seuraavaan vaiheeseen, tekeminen ei lopu.... voimat tuntuu loppuvan. Onneksi on sisua sen verran että jaksaa jatkaa. Harmittaa vietävästi, kun en ole muistanut dokumnetoida valokuvaamalla tekemääni hommia. Alkulähtökohdat oli kyllä painajaismaiset, varsinki vinteillä... sinne ei kukaan muu kuin minä suostunu menemään. Minua ei sata vuotta vanhat hämähäkinseitit vähällä säikäytä.
Eilen illalla, just kun olin jo valmistautumassa nukkumaan muistin, että pitää kastella puiden taimet. Pumppasin konnalandiasta vettä puutarhakärryyn ja kuljetin sillä vettä taimille monta reissua. Sitten yllätin koirat, jotka oli syöneet pihalla koko illan potkaluita, myöhäisellä lenkillä. Pääsivät himputtelemaan pyörätielle hirviaijan viereen, ilta-auringon paistaessa komeasti. Se oli hieno päätös päivälle ja tyytyväisenä palasimme kotiin ja kävimme nukkumaan.
Nyt ei auta itku markkinoilla, taidan aloittaa konnien ruokinalla, sitten muut kokkaukset ja ei ku piharakennusten kimppuun. Pitää muistaa ottaa mittoja, että osaan hankkia kattolevyä ja maaleja tarvittava määrä.
Odotan mielenkiinnolla mitä päivä tuo, mielessä erikokoiset aukot seinissä.
Viikon saldoa,
Tanjalle vielä tuhannesti onnitteluja!
Tiina kävi paikan päällä toteamassa mitä olen saanut aikaiseksi ja auttoi kantamaan "muutaman" rikkinäisen kattolevyn roskalavalle - Kiitos!
Tomi ja Tiina ei tulleet!
Ja uskomatonta, miten vähäpätöisestä asiasta joku voi olla minulle kade.... siinä minulla on vielä sulateltavaa. Ei meinaa ymmärrykseni riittää.
Hauskaa lauantaipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti