Kuvat: Pitkäkari keskiviikkoiltana.Kuvat ei ole hyvälaatuisia... oli taas niin kiire kuvaamaan, että iltavalon vuoksi olisi pitänyt suurentaa ISO-arvoa, joo ja suurinosa kuvista on todella kaukaa otettu. No, tunnelmat, riemu ja hauskuus välittyy varmaan kuvista, vaikka ovatki vähän rakeisia.
Tämä blogi ei ole oikein paras mahdollinen kuvien kannalta - olisi parempiakin vaihtoehtoja -, mutta saa välttää kun on tullut jo pitempään tätä käytettyä. Kuvien lisäys on joskus takkusta ja muutenki käyttö hankalaa. Ei ole varmaan tarkoitettu, että kuvia lisäillään tuhottomasti kirjoittelun sekaan. Hyvä puoli on, että kuvia voi klikkailla isommaksi - ladattuun kokoon, mutta sekään ei aina toimi.
Sain maalattua viimeisen kerran puojin toissapäivänä ja eilen en tehnyt siellä mitään. En oikein muutenkaan tehnyt mitään - kävin vain Kelan toimistossa äkisemässä - systeemi on muuttunut tosi hankalaksi. Täällä tarkistetaan hakemukset ja liitteet ja lähetetään paperit Ouluun ja siellä ne käsitellään. Vaikka täällä on todettu, että kaikki on ok, päivärahan sijasta napsahtaa viikkojen kuluttua postilaatikkoon kirje, jossa pyydetään lisäselvityksiä. Eilen sitten istuin tunnin virkailijan kanssa ja pyysin, että vääntää rautalangasta käsittelijälle asiat, kaikki tarvittavat liitteet jotka pystyn esittämään on esitetty. Ja jos ...kele ei riitä niin revin paperit silpuksi - pitäkööt rahansa. Nyt olen jo odottanut monta turhaa viikkoa päivärahoja. On se niin hiton vaikea tämä nykyinen systeemi. Aiemmin homma toimi todella kiitettäväksi, kun Iin Kelan toimipisteessä hoidettiin kaikki alusta loppuun.
Ketutti niin armottomasti, että en edes yrittänyt saada mitään aikaiseksi. Sain sentään vaihdettua akvaarioon veden ja kastelin illalla istuttamani puun taimet. Niistä näyttäisi lähtevän muut kasvuun, vain pienempi petäjä ja yksi koivu vaikuttaisi nahistuvan. Aika hyvä saavutus, kun istutin yli kymmen eri puuntainta.
Vähäinen sade on haihtunut alta aikayksikön koviin tuuliin. Ei voi olla tosi, että on ollut niin kuivaa ja tuulista koko alkukesä.
Koiruudet pyöri jaloissa päivän ja illalla päätin ilahduttaa niitä rantalomalla. Hauskaa niillä olikin, tuuli sen verran että rannassa ei ollut itikoita. Pitää lähipäivinä tarkastaa montako punkkia niistä löytyy. En ole myrkyttänyt koiria punkkien varalta.
Tämä torstaiaamu alkoi kauhunhetkellä. Kun olin lähdössä kahvikuppi kädessä kahden kissan ja kolmen koiran kanssa ulos, aukaisin ulko-oven, kuului kolahdus ja pieni orava lähti aivan ulko-oven vierestä sataa ja tuhatta juoksemaan pakoon. Kaikki tietenki perään, mutta minä sain rääkästyä varmasti hyytävällä äänellä tiukan EI ja koirat pysäty niille sijoilleen ja kissat pyörähti talon nurkalta eri suuntaan - varmasti säikähtivät mun rääkäsyä - ja orava pääsi onnellisesti pakoon takapihan puuhun. Mulla hakkas sydän ylimääräisiä lyöntejä pitkän aikaa jälkeenpäin. Ei tosiaankaan olis ollut mukava aamunaloitus, kun koiruudet tai kissat olisi raadelleet oravan nenänedessä.
Jaa, että mitä tänään - käyn viemässä Martan lapsenlapsen junalle Ouluun, sit taidan paiskata matot kartanolle ja vähän siivoilla... todella vähän... en ota ressiä. Pekan pitäisi tulla tänään ja eiköhän Juhannus mene ihan siinä, kuin muutkin viikonloput. Huommena tehdään puojin seinään aukko ikkunaa varten ja siitä se homma taas etenee. Koiruudet pääsee varmasti iltalomalle rannalle. Meille on kyllä ihan sama sataako vai paistaa, jos on kylmää laitetaan enemmän vaatetta jne. Kun ei suunnittele mitään suurempaa, niin ei voi pettyä pahasti.
Toivottelemme koko lauman kanssa, että Juhannuksen vietto vaatisi mahdollisimman vähän turhia uhreja ja viettäkää oikein rentouttava viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti