No niin, menimme aamulla Akuuttiin ja eläinlääkäri Tiina kuunteli Wilman sydämen ja se oli ok, sydän löi vahvasti ja rauhallisesti. Eläinlääkäri ihasteli Wilman hyvää kuntoa ja kokeili että lihaksia löytyy. Kerroin että Wilma on mukana pitkillä lenkeillä ja sen lempiharrastuksena on moottorikelkkojen takaa-ajo... Tiina ihmetteli teräsmuoria ja sanoi että kannuksen poisto on ehdottomasti oikea ratkaisu, koska Wilma on niin huippu kunnossa.
Pyysin kokeilemaan imusolmukkeet ja ainoastaan oikeanpuoleisen lavan etureunaan Tiina sai hieman suurentuneen imusolmukkeen esille. Nyt tiedän seurata sitäkin imusolmuketta.
Wilma kävi myös puntarilla ja painoi 17.7 kg.
Jätin Wilman Tiinan hoiviin ja lähdin töihin.
Minulle soitettiin Akuutista just ennen puolta päivää, että Wilman leikkaushaavaa on alettu ompelemaan ja lähdin heti Akuuttiin.
Wilma oli siirretty heräämöön ja nukkui vielä sikeästi. Sille ei oltu annettu vielä herätyspiikkiä. Jonkin aikaa istuskelin Wilman vieressä ja juttelin sille, kun Tiina tuli kertomaan kuulumisia. Leikkaus oli mennyt hyvin ja kaikki "paska" otettiin pois, myös hieman luuta. Tiina kertoi että he olivat tarkastaneet Wilman edellisen leikkauksen kipulääkehistorian ja ihmetelleet kovasti kun lääkityksenä oli ainoastaan Rimadyl... että oliko ihan tosi ettei Wilmalle oltu määrätty voimakkaampia lääkkeitä. Sanoin, että Wilmalle ei tarvinnut antaa edes montaa tablettia sitä Rimadylliä, koska se ei kipuillut. Tiina kertoi että yleensä jos kajotaan luuhun, joudutaan määräämään voimakkaampia kipulääkkeitä. No, päätimme että otan yhteyttä jos näyttää ettei Rimadyl riitä.
Wilma alkoi heräileen ja sillä aikaa kun maksoin laskun, sille annettiin herätyspiikki. Kannoin Wimpulan autoon ja niin kotimatka alkoi.
Kotimatkalla Wilma muutaman kerran vikisi, sen arvolle ei sopinut joutua takatilaan, koska on tottunut matkustamaan takapenkillä. Kävin ostamassa apteekista sidetarpeita ja "kätilönhanskoja" jotka on hyviä suojia ulkoillessa.
Kotona nostin Wilman sohvalle ja kellahdin itse myös... ajattelin että Wilma pysyy rauhallisena kun saa olla jalkopäässä. Torkahdimme jotain tunnin verran ja sitten Wilma pomppas vauhdilla alas sängystä, kun häkissä oleva Unski alkoi haukkua jollekki. Sen jälkeen Wilma on tepastellut niin ulkona kuin sisälläkin ja vaatinut herkkupaloja.
Nyt se nukkuu koiranunta tossa vieressä lattialla täkin päällä, nostaen välillä päätä kun kuulee ääniä.... ihmeen pirteä otus.
Wilma käyttää leikattua jalkaa, ei onnu, mutta se taitaa johtua leikkauksen yhteydessä annetuista kipulääkkeistä. Jos tarve vaatii voin antaa kipulääkkeen sille jo illalla. Muuten aloitan vasta huomenna kipulääkkeen ja antibiootin.
Side pitää aukaista huomen illalla ja vaihtaa kevyempi tilalle. Haavaa ei tarvi suojata kuin nuolemiselta ja kastumiselta. 10 - mielellään 14 vuorokauden kuluttua voin napsia tikit pois ja liikunta pitää pitää kohtuullisena pari viikkoa... ei pitkiä lenkkejä.
Minulla on tallessa suojaavat säärystimet jotka kudoin edellisen leikkauksen jälkeen haavasuojaksi kunnes karvat on kasvanu ajeltuun kohtaan... niille on taas käyttöä.
Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että Wilma sai taas elämälle hetken jatkoaikaa. Se on ansainnut sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti