Wilma Wimpula, vanha korppu menettää tänään oikean jalan kannusvarpaansa. Leikkaukseen päästiin nopeasti. Varasin leikkausajan jo ennekuin pääsin eläinlääkäri Tiinan kanssa juttusille. Tiina oli samaa mieltä kanssani, Wilman diagnoosihistorian puoltaa varpaan nopeaa poistoa.Kaikenlaiset ajatukset on virrannu korvien välissä, ajoittain korvienväli on ollut täysin seis. Onko Wilman lähtölaskenta alkanut, joko elämme saattohoitovaihetta? Toisaalta Wilma on tällä hetkellä niin hyvässä kunnossa, että on vaikea yhdistää Wilmaa elämä ehtoopuolen eläjäksi... vaikka niinhän se kuitenki on. Uskoisin että tämä leikkaus on viimeinen ottaen huomioon Wilman iän. Pyydän lääkäriä tekemään Wilmalle tarkemman tutkimuksen imusolmukkeisiin ja varpaisiin, olisko niissä mitään viitteitä tulevasta.
Ei oikein ajatus nyt lennä, mut onneksi olen tehnyt joustoja... nyt niille on käyttöä. Menen töihin Wilman leikkauksen ajaksi ja katotaan sit olenko loppuviikon kotona, vai käynkö muutaman tunnin päivässä töitä.
Pieni hermostuminen on saanut minut aktiiviseksi. Wilma ja Ihqu on nyt nypitty loppuun, Wilma myös pesty. Täytyy varmaan ottaa toi Unski seuraavaksi käsittelyyn ja nyppiä se, koska ei ole trimmauskonetta.
Toi Ihkun karva on tosi ihmeellistä. Näyttää ettei sitä juuri ole ja päällykarva on harvaa haituvaa... mut siitä lähtee kuitenki nartuista eniten karvaa... karva on aivan älyttömän tiheää.
Nyt pitää lopettaa ja hypätä Wilman kanssa loistoon, joka on ajettu aivan ulko-oven eteen... piha on pelkkää vesilammikkoa ja metrisiä lumikinoksia. Snautserit kiertää veden viimeiseen asti... Kikan tepastellessa siinä kuin ei mitään.
Nyt tarvitaan peukutuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti