... joka johtuu siitä että olen onnellisesti kunnon lentsussa. Sairastelussa meni perjantain joustovapaa. Heräsin perjantaiaamuna jo neljän aikaan, kuumeiseen ja tukkoiseen oloon. Kävin aamukahvilla ulkona, koiria ulkoiluttaen. Annoin koirille ruuan ja kömmittiin Wilman kanssa takaisin nukkumaan. En ennättänyt kauaa odotella unta kun puheli soi, jossain toisessa päässä taloa. Arvasin heti että Tomi soittaa ja ennätin löytää puhelimen ajoissa.
Intiassa aamu oli jo pitkällä, Tomi oli käynyt aamukävelyllä jossain temppelissä ja oli palaamassa majapaikkaansa. Tomin isäntäperhe kuuluu korkeimpaan - eli pappiskastiin. Tomin pulppuava puhe alkoi kuulua taukoamatta ja minä kuuntelin kommentoimatta väliin mitään, viiveen vuoksi.
Kesken puheen Tomi kertoo että lehmä jolla oli vasikka mukana aukaisi turvallaan isäntäperheen portin, kuulen kun Tomi yrittää paikallisilla käskysanoilla saada lehmää ja vasikaa poistumaan. Lehmiä ei saa kaltoin kohdella, vaan niitä yritetään nätisti ohjaillen saada poistumaan pihalta. Paikalliset ruokkivat lehmiä ja koiria pihaporttien ulkopuolelle.
Ilmeisesti lehmä ja vasikka vei voiton kun kuulen että Tomi kertoo englanniksi jollekkin että lehmä tuli pihaan. Kuulen naisäänen kutsuvan Tomia aamiaiselle ja Tomi vastaa että hän on äidin kanssa puhelimessa. Mitään varoittamatta kuulen hetken kuluttua iloisen naisäänen toivottavan intialaisittain englantia murtaen minulle hyvää huomenta ja kysyy kuinka voin. ... I'm fine, thank you rohisin lentsuisella bassolla... Pienessä sokissa yritän vastata parhaani mukaan hänelle englanniksi, helkkarin viive aiheuttaa sen että vastasimme toisillemme aivan "väärään väliin". Kuulin Tomin nauravan taustalla. Joo, tuli elävästi mieleen TV sarja Pikku Britannia jossa painonvartioiden vetäjä ei suostu ymmärtämään Intialaisen naisen puhumaa englantia. Tosi nolo tilanne ja Tomi kuulee tästä vielä. Naisääni kuului Tomin isäntäperheen rouvalle joka kehui kovasti Tomia. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Tomin ääni kuuluu jälleen puhelimesta.
Tomi majailee vielä viikon Rajkotissa ja siirtyy sitten muutamaksi päiväksi Ahmedabadiin ja viimeiset päivät Tomi treffaa maailmanympärysmatkalla olevan kaverinsa kanssa.
Perjantaipäivä meni muuten Wilman kanssa nukkuessa. Wilmaa alkoi selvästi tympiä minun jatkuva makoilu, se vaati aika ajoin aktiviteettia, kerjäsi ja teki vaihtokauppaa ja ulkona piti käydä useasti vaikka ei mitään asiaa sinne ollukkaan.
Torstaina tuli tilaamani Oster Golden A5 trimmauskone, samalla merkillä jatketaan ja toivottavasti tämä kone palvelee yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Kunhan olo tästä hieman kohenee alkaa kone surista... varmasti hukumme Unskista lähtevään karvamäärään. Siistin siltä torstai-iltana tassukarvat ja nyt se muistuttaa laamaa keskeneräisine trimmauksineen.
Tänään on pakko käydä ihmisten ilmoilla, Wilma pääsee mukaan autoileen. Iltapäivällä pitäisi käyttää koiruudet jonkinlaisella lenkillä - en ole vielä päättänyt millaisella ja missä.
Fiilikset on ollu vähän surulliset Wilman vuoksi. Tyhmää toivoa mitään, mutta jospa saisimme viettää Wilman 11 vuotis synttärit ja olisi tosi hienoa, jos Wilma pääsisi vielä metsäjäljen ajoon. No ei auta ku elää päivä kerrallaan.
Nyt veden keittoon ja höyryä hengittämään.
Jopa aurinko saattaisi ennusteen mukaan näyttäytyä viikonlopun aikana.
1 kommentti:
Viheliäinen tauti tuo keätlentsu, koitahan parantua pikaisesti.
Wilmalle isot halit & oikein hyvää vointia ja kaikille aurinkoista kevään odotusta! Meillä muutaman harmaan päivän jälkeen paistaa aurinko, pojat tuossa hoputtaakin että ulos pitäs päästä joten sinnehän se on suunnattava, vaikken ihan täysin hereillä vielä ole.
Lentopartapusuja:)
t. Outi, Arttu ja Iivari
Lähetä kommentti