Rovaniemellä. Kaikki alla olevat kuvat kuvattu auton tuulislasin läpi, lukuunottamatta P-paikan ulkoilukuvia.
maanantaina, marraskuuta 12, 2012
Matkalla Leville 09.11.2012
maanantaina, marraskuuta 05, 2012
Alkutalven kuulumisia
Altaalla iltapäivälenkillä 23.10.2012.
Lyyti
Unski ja Ihqu Pitkänkarin rannalla 28.10.2012.
Tomi virittelee tulta makkaranpaistoa varten, Ihqu tyytyy vartioimaan.
Kuurainen hakkuuaukea, jossa käytiin makkaranpaistoreissulla.
Unski.
Unski ja Ihqu.
Tätä on kirjoitettu taas useana päivänä.
Lauantai päivä jo melko pitkällä, päivä ei näytä valkenevan... tasaisen harmaa päivä tulossa kuten eilinenkin.
Olo kohenee ihan silmissä, lenkkejä pikkuhiljaa pidentämällä kävimme torstaina jo 10 km sauvakävelylenkillä. Olen tasaisen varmasti lisännyt aktiviteettejä ja kunto on kestänyt... välillä huonommin, välillä paremmin.
Tomi kävi kotona oleilemassa muutaman päivän, kun pystyi tekemään täältä käsin etätöitä. Syy käyntiin oli se, että perjantai-iltana Tomi, Nora ja Erkki nousivat lentokoneeseen, päämääränä Rajkot, kaupunki Gujaratin osavaltiossa Intiassa. Heidän aikomus olisi viihtyä siellä viisi kuukautta ja se on Tomin osalta työmatka. Tomilla on jo aikaisempaa kokemusta Intiasta, ei sinne ainakaan ihan pää puskassa ole päätetty lähteä. Toivottavasti kaikki menee Ok ja koko sakki pysyy terveenä reissun ajan.
Parrat ovat olleet tyytyväisiä, kun ollaan oltu porukalla lenkkeilemässä. Pekan lenkit olivat lyhyempiä ja usein samassa paikassa. Nyt on käyty vaihtelevissa maastoissa vähintäänkin reilun tunnin pituisia lenkkejä, säiden mukaan. Sadepäivät voi käyttää lepopäivinä hyödyksi, partojen harmiksi.
Minun pitäisi hankkia lisäsalama ja muuta sälää kameraani ja ajattelin ensin ennekuin teen hankintoja, soitella valokuvauslinjan opettajalleni. Hän opettaa edelleen Limingan taidekoulussa valokuvauslinjalaisia. Hänet tuntien en usko että hän pahastuu, vaikka häiritsen näin pyhäinpäivänä.
Jatkan nyt sunnuntaina, joka valkeni lumisateisena... maa on saanut ohuen valkoisen ja märän peitteen. Koko lauantain satoi vettä, pidimme lenkkeilystä vapaapäivän.
Soitin lauantaina entiselle opettajalleni, enkä erehtynyt, sillä sain tosi hyviä vinkkejä eri välineistä, merkeistä ja ostopaikoista. Loppupäivä lauantaista meni netin ihmeellisessä maailmassa surffaillen, hintoja ja ostopaikkoja vertaillen. Opettaja soitti vielä myöhemmin ja sain lisää hankinta vinkkejä, jotka tunnollisesti kirjasin itselleni ylös.
Sain tehtyä tilauksen ja kamoja voin odotella jo ehkä tiistaina tulevaksi.
Käsittämättömän nopeasti on aika kulunut, vaikka viime viikot on tullut seurattua maailman menoa pääsääntöisesti sohvalla makoillen tai nukkuen. Ajan kulumisen huomaa jo siitä, kun Unskin lippa, parta, raaja- ja korvakarvat rehottaa. Pitäisi taas tehdä siistimistä, hyvissä ajoin ennen paukkupakkasia. Parrat ja kissat on jo syysmadotettu ja kissat ovat keränneet tukevaa rasvakerrosta talven varalle, vaikka säännöstelen niiden ruokamäärää. Ne ovat pysyttelevät kylmenneiden säiden myötä pihapiirissä, mitä nyt Noitanokinenä vierailee välillä tien toisella puolen. Minun sohvalla makoilut Tursake on käyttänyt sata prosenttisesti hyväksi, se on änkeytynyt kainalooni nukkumaan.
Parrat odottavat levottomina lenkille lähtöä, nyt kun räntäsade hieman näyttäisi hellittävän eikä pimeys ole vielä laskeutunut on parasta lähteä liikkeelle.
Tomikin on viestitellyt Intiasta ja huokaillut siellä vallitsevaa hellettä, matka oli mennyt hyvin – tai he ovat vieläkin matkalla. Ovat poikenneet tuttujen luona ja saapuvat vasta huomenna Rajkot:in kaupunkiin, jossa odottaa kalustettu vuokra-asunto.
Tomi laittoi koneelle Skypen ja eiköhän me tällä viikolla päästä ihan näköyhteyteen... vannotin Tomia että kun ollaan Skype yhteydessä, se ei saa yllättää minua päästämällä jotain paikallista näköpuhelimeen keskustelemaan minun kanssa. Mun tankeroenglanti on kamalaa ja olematonta, saatika kun joutuisin yllättäin sopertelemaan jonku vieraan kanssa... ei ei ei, en kestäis. Lupasin että jos se laittaa minut tukalaan tilanteeseen näköpuhelimessa, hymyilen ystävällisesti kameraan samalla suomeksi kiroten katkaisen yhteyden.
Nyt lenkille. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Lauantai päivä jo melko pitkällä, päivä ei näytä valkenevan... tasaisen harmaa päivä tulossa kuten eilinenkin.
Olo kohenee ihan silmissä, lenkkejä pikkuhiljaa pidentämällä kävimme torstaina jo 10 km sauvakävelylenkillä. Olen tasaisen varmasti lisännyt aktiviteettejä ja kunto on kestänyt... välillä huonommin, välillä paremmin.
Tomi kävi kotona oleilemassa muutaman päivän, kun pystyi tekemään täältä käsin etätöitä. Syy käyntiin oli se, että perjantai-iltana Tomi, Nora ja Erkki nousivat lentokoneeseen, päämääränä Rajkot, kaupunki Gujaratin osavaltiossa Intiassa. Heidän aikomus olisi viihtyä siellä viisi kuukautta ja se on Tomin osalta työmatka. Tomilla on jo aikaisempaa kokemusta Intiasta, ei sinne ainakaan ihan pää puskassa ole päätetty lähteä. Toivottavasti kaikki menee Ok ja koko sakki pysyy terveenä reissun ajan.
Parrat ovat olleet tyytyväisiä, kun ollaan oltu porukalla lenkkeilemässä. Pekan lenkit olivat lyhyempiä ja usein samassa paikassa. Nyt on käyty vaihtelevissa maastoissa vähintäänkin reilun tunnin pituisia lenkkejä, säiden mukaan. Sadepäivät voi käyttää lepopäivinä hyödyksi, partojen harmiksi.
Minun pitäisi hankkia lisäsalama ja muuta sälää kameraani ja ajattelin ensin ennekuin teen hankintoja, soitella valokuvauslinjan opettajalleni. Hän opettaa edelleen Limingan taidekoulussa valokuvauslinjalaisia. Hänet tuntien en usko että hän pahastuu, vaikka häiritsen näin pyhäinpäivänä.
Jatkan nyt sunnuntaina, joka valkeni lumisateisena... maa on saanut ohuen valkoisen ja märän peitteen. Koko lauantain satoi vettä, pidimme lenkkeilystä vapaapäivän.
Soitin lauantaina entiselle opettajalleni, enkä erehtynyt, sillä sain tosi hyviä vinkkejä eri välineistä, merkeistä ja ostopaikoista. Loppupäivä lauantaista meni netin ihmeellisessä maailmassa surffaillen, hintoja ja ostopaikkoja vertaillen. Opettaja soitti vielä myöhemmin ja sain lisää hankinta vinkkejä, jotka tunnollisesti kirjasin itselleni ylös.
Sain tehtyä tilauksen ja kamoja voin odotella jo ehkä tiistaina tulevaksi.
Käsittämättömän nopeasti on aika kulunut, vaikka viime viikot on tullut seurattua maailman menoa pääsääntöisesti sohvalla makoillen tai nukkuen. Ajan kulumisen huomaa jo siitä, kun Unskin lippa, parta, raaja- ja korvakarvat rehottaa. Pitäisi taas tehdä siistimistä, hyvissä ajoin ennen paukkupakkasia. Parrat ja kissat on jo syysmadotettu ja kissat ovat keränneet tukevaa rasvakerrosta talven varalle, vaikka säännöstelen niiden ruokamäärää. Ne ovat pysyttelevät kylmenneiden säiden myötä pihapiirissä, mitä nyt Noitanokinenä vierailee välillä tien toisella puolen. Minun sohvalla makoilut Tursake on käyttänyt sata prosenttisesti hyväksi, se on änkeytynyt kainalooni nukkumaan.
Parrat odottavat levottomina lenkille lähtöä, nyt kun räntäsade hieman näyttäisi hellittävän eikä pimeys ole vielä laskeutunut on parasta lähteä liikkeelle.
Tomikin on viestitellyt Intiasta ja huokaillut siellä vallitsevaa hellettä, matka oli mennyt hyvin – tai he ovat vieläkin matkalla. Ovat poikenneet tuttujen luona ja saapuvat vasta huomenna Rajkot:in kaupunkiin, jossa odottaa kalustettu vuokra-asunto.
Tomi laittoi koneelle Skypen ja eiköhän me tällä viikolla päästä ihan näköyhteyteen... vannotin Tomia että kun ollaan Skype yhteydessä, se ei saa yllättää minua päästämällä jotain paikallista näköpuhelimeen keskustelemaan minun kanssa. Mun tankeroenglanti on kamalaa ja olematonta, saatika kun joutuisin yllättäin sopertelemaan jonku vieraan kanssa... ei ei ei, en kestäis. Lupasin että jos se laittaa minut tukalaan tilanteeseen näköpuhelimessa, hymyilen ystävällisesti kameraan samalla suomeksi kiroten katkaisen yhteyden.
Nyt lenkille. Mukavaa alkavaa viikkoa!
maanantaina, lokakuuta 22, 2012
Kyllä se tästä taas lähtee...
Nyt jo sulanut ensilumi satoi Iihin 16.10.2012.
Tuli kuvattua vain muutama hassu kuva reissussa. Kuvat Hankasalmelta 06.10.2012.
Suppilovahveroita.
Komea tuulimylly.
Päivät on mennyt todella hissukseen. Jotain pientä olen jo värkkäillyt... Todella pientä ja lähellä sohvaa, että on päässyt heti vaaka-asentoon kun on alkanut heikottaan. Sisäinen tärinä palaa aika ajoin, mutta eiköhän se siitä. Nämä syksyt näyttäisi minulla menevän aina saman kaavan mukaan... kipeänä. Jospa tähän joskus tottuu.
Lyyti, Unskin siskolikka tuli eilen pariksi päiväksi hoitoon. Saatiin vähän lisä säpinää partalaumaan. Olen käynyt pari kertaa Ihqun kanssa pienellä iltalenkillä. Muuten partojen lenkkeilyn on hoitanut Pekka. Lauantaina oli komea aurinkoinen sää ja kun Pekka ennätti lähteä partojen kanssa lenkille, kävin yksin pienen pyörälenkin.
Kiireisen kesän ja alkusyksyn jälkeen on nyt pakko ollut ottaa rauhallisesti, kunnon sairastelu saa sen aikaiseksi... jos ei muuten malttais. Vielä olisi tarkoitus varata muutama käyntiaika suolahuoneelta, siellä käynnit ei ainakaan pahenna nykyistä tilannetta.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
Lyyti, Unskin siskolikka tuli eilen pariksi päiväksi hoitoon. Saatiin vähän lisä säpinää partalaumaan. Olen käynyt pari kertaa Ihqun kanssa pienellä iltalenkillä. Muuten partojen lenkkeilyn on hoitanut Pekka. Lauantaina oli komea aurinkoinen sää ja kun Pekka ennätti lähteä partojen kanssa lenkille, kävin yksin pienen pyörälenkin.
Kiireisen kesän ja alkusyksyn jälkeen on nyt pakko ollut ottaa rauhallisesti, kunnon sairastelu saa sen aikaiseksi... jos ei muuten malttais. Vielä olisi tarkoitus varata muutama käyntiaika suolahuoneelta, siellä käynnit ei ainakaan pahenna nykyistä tilannetta.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!
maanantaina, lokakuuta 15, 2012
Pitkä toipuminen alussa
Kuumeilu jatkui ja paheni reissussa lauantai-iltana. Lähdimme reissusta kotiinpäin sunnuntaina, koska olin huonossa hapessa. Kotona sinnittelin keskiviikkoon ennen kuin menin lääkäriin, vaikka kuumemittari näytti iltaisin yli 39 asteen kuumetta. Burana-Capsilla taitoin kuumeen niskoja, mutta eihän siitä ollut kuin hetken helpotus ja raju hikoilu seurauksena. Olin ollut lauantaista asti hiljasta tyttöä, happea sain sen verran niukasti, että sitä ei riittänyt puhumiseen. Jos jouduin puhumaan muutaman sanan, kiukustuin.
Pääsin terveysasemalla heti tutkimuksiin ja hengittämään avaavaa lääkettä... josta ei ollut mitään apua. PEF-puhallus oli ennen ja jälkeen lääkettä 150, tulehdusarvo 51, happisaturaatio 92. Lääkäri epäili keuhkokuumetta ja ehdotti hoitajan kanssa sairaalaan menoa. En suostunut lähtemään, lupasin hoitaa itseni kotona ohjeiden mukaan. Röntgeniin menoa ehdotettiin myös, mutta sanoin etten jaksa samana päivänä enää lähteä mihinkään. Sovimme että käyn seuraavana päivänä kuvissa Oulussa Terveystalossa ja sitä seuraavana päivänä kontrollikäynnillä lääkärissä ja terveydenhoitajalla, kun kuvien lausunto on tiedossa. Sain kortisoni- ja antibioottireseptit ja kotiin palasin apteekin kautta.
Pekka oli kuskina seuraavana päivänä Oulun reissulla. Terveystalossa kuvaus tapahtui muutamassa minuutissa, palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kuvien lausunto lähetetään kuulemma sähköisesti, mutta pyynnöstä minulle poltettiin kuvat CD:lle, jonka toimitin heti Iin terveysasemalle.
Perjantai aamusta terkkariin, ensin hoitajan tutkimuksiin. Nyt PEF oli 230, tulehdusarvo 15 ja happisaturaatio 94, kuumettahan minulla ei ollut enää aloitettuani lääkityksen. Lääkäri vahvisti sitten diagnoosin, joka oli kuin olikin keuhkokuume. Lääkityksiä jatkettiin ja lääkärin mukaan minulla oli sen verran kuumeen koristelemat keuhkot, että keuhkojen kontrollikuvaus on vasta 8 viikon kuluttua... ainakin niin kauan kuulemma menee, ennen kuin kuumeen jäljet puhdistuu keuhkoista.
Onnekseni Pekka on ollut kotona, hoitanut huushollin ja koirat, terveysasemalla sanottiin etten saa olla yksin kotona. Minun vointi on ollut niin heikko, että päivät on menny makoillessa istuvassa asennossa ja torkkuessa, ei ole jaksanut kerta kaikkiaan mitään tehdä.
Ruokahalu on pikku hiljaa palannut, monta päivää meni soijajogurtin voimalla. Naaman on saanut jo väriä ja toivottavasti muistutan nyt vähemmän kalmankuokkaa. Keuhkot on vielä helkkarin kipeät ja ei ole pelkoakaan, että riehaantuisin jotakin touhuamaan. Sohvalla on ollut päivisin ahdasta, kun Ihqun ja Tursakeen pitää myös sopia minun viereen. Ihqu kärvistelee valeraskaana jo toista viikkoa. Unskista on tullut Pekan paras kaveri, joka käyttää lenkillä, antaa ruuan ja jolta saa paljon enemmän ylimääräisiä herkkupaloja kuin minulta.
Kyläilyreissu keskeiseen suomeen meni kohtuu hyvin, vaikka en ollut kunnossa. Käväsimme sienessä ja tuliaisena meillä kotiin tullessa oli kanttarellia ja suppilovahveroja. Eiköhän sitä vielä päästä uusimaan vierailu ja toivottavasti silloin hyvissä sielun ja ruumiin voinnissa.
Nyt poistun koneelta, joka ollut pimeänä melkein kaksi viikkoa. Olen selvästi paranemaan päin, kun olen jaksanut naputella koneella :).
Pääsin terveysasemalla heti tutkimuksiin ja hengittämään avaavaa lääkettä... josta ei ollut mitään apua. PEF-puhallus oli ennen ja jälkeen lääkettä 150, tulehdusarvo 51, happisaturaatio 92. Lääkäri epäili keuhkokuumetta ja ehdotti hoitajan kanssa sairaalaan menoa. En suostunut lähtemään, lupasin hoitaa itseni kotona ohjeiden mukaan. Röntgeniin menoa ehdotettiin myös, mutta sanoin etten jaksa samana päivänä enää lähteä mihinkään. Sovimme että käyn seuraavana päivänä kuvissa Oulussa Terveystalossa ja sitä seuraavana päivänä kontrollikäynnillä lääkärissä ja terveydenhoitajalla, kun kuvien lausunto on tiedossa. Sain kortisoni- ja antibioottireseptit ja kotiin palasin apteekin kautta.
Pekka oli kuskina seuraavana päivänä Oulun reissulla. Terveystalossa kuvaus tapahtui muutamassa minuutissa, palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kuvien lausunto lähetetään kuulemma sähköisesti, mutta pyynnöstä minulle poltettiin kuvat CD:lle, jonka toimitin heti Iin terveysasemalle.
Perjantai aamusta terkkariin, ensin hoitajan tutkimuksiin. Nyt PEF oli 230, tulehdusarvo 15 ja happisaturaatio 94, kuumettahan minulla ei ollut enää aloitettuani lääkityksen. Lääkäri vahvisti sitten diagnoosin, joka oli kuin olikin keuhkokuume. Lääkityksiä jatkettiin ja lääkärin mukaan minulla oli sen verran kuumeen koristelemat keuhkot, että keuhkojen kontrollikuvaus on vasta 8 viikon kuluttua... ainakin niin kauan kuulemma menee, ennen kuin kuumeen jäljet puhdistuu keuhkoista.
Onnekseni Pekka on ollut kotona, hoitanut huushollin ja koirat, terveysasemalla sanottiin etten saa olla yksin kotona. Minun vointi on ollut niin heikko, että päivät on menny makoillessa istuvassa asennossa ja torkkuessa, ei ole jaksanut kerta kaikkiaan mitään tehdä.
Ruokahalu on pikku hiljaa palannut, monta päivää meni soijajogurtin voimalla. Naaman on saanut jo väriä ja toivottavasti muistutan nyt vähemmän kalmankuokkaa. Keuhkot on vielä helkkarin kipeät ja ei ole pelkoakaan, että riehaantuisin jotakin touhuamaan. Sohvalla on ollut päivisin ahdasta, kun Ihqun ja Tursakeen pitää myös sopia minun viereen. Ihqu kärvistelee valeraskaana jo toista viikkoa. Unskista on tullut Pekan paras kaveri, joka käyttää lenkillä, antaa ruuan ja jolta saa paljon enemmän ylimääräisiä herkkupaloja kuin minulta.
Kyläilyreissu keskeiseen suomeen meni kohtuu hyvin, vaikka en ollut kunnossa. Käväsimme sienessä ja tuliaisena meillä kotiin tullessa oli kanttarellia ja suppilovahveroja. Eiköhän sitä vielä päästä uusimaan vierailu ja toivottavasti silloin hyvissä sielun ja ruumiin voinnissa.
Nyt poistun koneelta, joka ollut pimeänä melkein kaksi viikkoa. Olen selvästi paranemaan päin, kun olen jaksanut naputella koneella :).
torstaina, lokakuuta 04, 2012
Konnaton mökki ja reissu edessä
IhQudaa
Tämä viikko on mennyt sanan varsinaisessa merkityksessä, koko rahan edestä lentsussa. Lentsu alkoi kurkkukivulla, jonka sain pois päiviltä kurlaamalla kurkun voimakkaalla suolavedellä. Seuraavaksi tulikin sitten nuha, joka sitkeästi pitää pintansa edelleen. Tähän lentsuun liittyy myös luusärky ja tietysti tosi nattelo olo.
Sain vasta eilen pestyä koirat ja kävin tekemässä niille kone trimmin, heti niiden kuivuttua. Edellisenä iltana olin siistinyt niiltä jalkakarvat, ihan sohvalla istuen. Itse trimmaus sujuikin sitten tosi näppärästi.
Lentsu ei ole estänyt koirien kanssa lenkillä käyntiä. Joinakin päivinä aurinko on paistanut niin komeasti, että on ollut pakko lähteä lenkille.
Tiistaina sain konnille lopetusajan. Ennen eläinlääkärille menoa pidin konnia lämpölattialla ja lämpimässä vedessä, jotta niiden aineenvaihdunta olisi vireässä tilassa. Eläinlääkärin laitettua nukutusaineen konniin, ne nukahti todella nopeasti. Viimeinen piikki laitettiin vatsaonteloon kilven alle, jonka jälkeen ne varmuuden vuoksi vietiin el.lääkärin vastaanotolla olevaan pakastimeen... josta haen ne tänä aamuna ja Pekka hautaa ne tontin reuna-alueelle. Nyt konnilla on varmasti parempi olla, kun elämä täällä niille ei niin luontaisella leveysasteella. Trooppisten lemmikkien tuonti ja pitäminen pitäisi lailla kieltää. Vaikka niitä kuinka hoitaisi mahdollisimman hyvin, ei se kuitenkaan vastaa niiden oikeaa elinympäristöä.
Olen herännyt tänä aamuna jo viiden aikaan ja sain viimein rajattua ja pienennettyä partojen uintikuvat ja tehtyä niistä galleriat.
Ja 16.8.2012