tiistaina, huhtikuuta 08, 2014

Hurahtamista on monenlaista










Sunnuntaipäivää vietettiin vaihteeksi Praavannokan edustalla olevan Siikaleton tuulelta suojaisalla rannalla.
Linnunpöntöt jäivät mökille vielä laittamatta, kun ylimääräistä touhua aiheutti auton takaluukun jämähtäminen kiinni. Jouduin purkamaan koiraesteen auton sisältä käsin, että saimme koirat pois autosta. Kun sain jo malttamattomasti protestoivat parrat autosta vapauteen, suunnistimme heti potkureilla vastatuulessa kohti Siikalettoa.
Menin partojen kanssa edellä, Pekan ja Eeliksen tullessa perässä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä kävellen, hiihdellen, potkutellen ja tietysti pilkkijöitä kökötti useampi. Koirien kera liikkujia oli myös tosi paljon liikkeellä. Praavannokan edustan jäällä oli enemmän karkeaa lunta jään päällä, kuin täällä meidän lähistöllä.
Pääsin noin puoleenväliin, kun puhelimeni soi ja Piksu kysyi että missä olen. Kun kerroin olevani Praavannokan läheisyydessä, Piksu kertoi että he istuvat Praavannokan nuotiopaikalla, olivat nähneet kahden snaku mallisen koiran olevan liikkeellä ja arvanneet, että meistä on kyse. Pyysin heitä tulemaan Siikaleton rantamille meidän kanssa nuotioimaan, tuulelta suojaan ja niin me saatiin lisävahvistusta porukkaan.
Siikaleton rannasta löydettiin suojainen ja aurinkoinen makkaranpaistopaikka ja rannassa riitti kuivaa risukkoa poltettavaksi. Nuotio pääsi välillä kuutamolle, kuivat puut ovat nopeapalosia, eikä hiillosta juuri synny.
Unski sai normaaliin makkarapaistoreissuun mukavaa ohjelmaa, kun Tomi heitteli sille lumipaakkuja. Unskissa on vähän pallohullun vikaa ja se olisi jaksanut pomppia niiden perässä aivan loputtomasti. Ihqu ei osallistunut lumipallojahtiin, touhusi muuten vain mukana.
Piksulle ja Tomille kiitos mukavasta seurasta. Toivottavasti myös Piksu pääsee vielä nauttimaan kevätjäistä auringon paisteessa.
Kotiin tultuamme, lähdin kävellen käymään Martan luona kuulumisia kyselemässä. Sunnuntai kului siis leppoisasti ja parrat kuorsasi tyytyväisinä sohvalla loppuillan. Ihqu on muuten melkoinen uneksia nukkuessaan, tassut vipattaa, korvat liikkuu ja vikisee.

Maanantai oli parroille puolittain vapaapäivä, kierreltiin vain päivittämässä hajumerkkejä lähimetsän poluilla. Illalla paistoin pannarin ja keitin kahvit, pirautin Sarille ja muistutin Game of Thrones:n neljännen tuotantokauden aloitusjaksosta. Hieman Sarin piti miettiä tuleeko katsomaan, sillä töihin on kuitenkin selvittävä pirteänä. Lupasin Sarille, että häädän sen välittömästi sarjan loputtua kotimatkalle ja niin myös tapahtui.

Tänään olemme heränneet aurinkoiseen pakkasaamuun. Päivän ohjelmaksi olemme suunnitelleen potkurireissua Iin Röyttään Iin Röytän toimijat ry. Autolla Praavannokalle ja siitä on hyvä lähteä paljon käytettyä reittiä Röytän saarta kohti. Aurinkorasvaa naamaan, kunnon ja runsaat eväät, kamera ja parroille Happy Dogin Power Plus ravintolisää pulloon muiden herkkujen lisäksi. Reissusta tulee pitkä ja varmasti mielenkiintoinen. En ole koskaan aiemmin käynyt Röytän saaressa, joten odotukset ovat korkealla.
Ei näitä mahtavia kelejä enää montaa päivää kestä, joten joka päivä on käytettävä hyväksi. Huushollihommat saa jäädä toissijaiseksi, antaa auringon ”sotkea ikkunat ja tuoda pölyn huoneisiin”, kun keväthanget kutsuvat! Elämä on elämistä varten.

Vaikka aurinkoiset säät ovat saaneet siunatun hulluuden aikaiseksi, jossain takaraivossa kolkuttaa muistutus lähestyvästä pääsiäisestä. Ennen pääsiäistä pitää pestä ja konetrimmata parrat, siitä se pääsiäisen viettoon valmistautuminen alkaa.

Huikaisevan aurinkoista viikon jatkoa!

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2014

Merellä ja kirppiksillä











 Perjantaina pakattiin eväät reppuun, potkuri auton katolle ja suunnistettiin Hietakarin nokalle, jonne jätettiin auto. Jäälle päästyämme lähdimme kiertämään Pirttikari ja suunnistettiin Käyränlettoa kohti. Kiersimme Käyränleton ja istahdimme kahvittelemaan suojaiselle puolen saarta. Meidän ei tarvinnut olla ihan yksin liikkeellä. Merenjäällä kaukana horisontissa näkyi pilkkijöitä, kävelijöitä ja hiihtäjiä, vaikka sää oli pilvinen.
Kahvittelun jälkeen suunnistimme takaisinpäin kohti Käyränkaria edelliselle nuotioimispaikalle, jossa paistoimme makkaraa ja parrat saivat etsiä hangelle heitettyjä makupaloja.
Nuotiolla istuessamme pilvet väistyivät ja huikaiseva auringonpaiste sai minut levottomaksi. Ei, ei voinut jäädä istuskelemaan, vaan päätin lähteä Unskin kanssa kiertämään Keelinväylän kautta takaisin Saikankahloa kohti, Pekan ja Ihqun jäädessä nuotiopaikalle.
Eilen lauantaina partojen viettäessä lepopäivää, lähdimme kera appiukon katsastamaan Kiimingin kirpputoreja. Kävimme ensin Kiimingin keskustassa Heka-kirppiksellä, joka oli oikein siisti paikka ja jossa oli ystävällinen palvelu, mutta en löytänyt sieltä mitään mielenkiintoista. Pekka löysi Miika Nousiaisen kirjan. Ennen poislähtöä joimme siellä voipullakahvit ja täytyy sanoa, että harvoin olen niin hyvää tuoretta pullaa syönyt.
Seuraavaksi lähdimme tutustumaan Kuusamontien varressa olevaan Kirpputori tukkumyynti kirppikseen. Se oli edellistä suuremmissa tiloissa, mutta hyllyjen välit olivat jo ahtaammat ja myytävänä oli toimistokalusteista vaatteisiin. Ostin yhden neuletakin, joka sattui olemaan just’ ”niin sikaihana minun värisen vihreän”, eihän sitä voinut sinne jättää, kun hintakin oli kohdillaan ja melkein kuin uusi. Lisäksi ostin kesää ajatellen edullisen ja hyvälaatuisen paitapuseron.
Niin se vain näyttää olevan, että vaikka ikää tulee lisää niin suosikkivärit ja malli vaatteissa ei muutu ainakaan minun kohdalla. Olen niin jumittunut muutamiin väreihin, että on vaikea edes nähdä tai kiinnostua muun värisistä vaatteista.
Tänään olisi tarkoitus pakata runsaasti eväitä reppuun, nostaa potkurit autonkatolle (meillä on nyt useampi potkuri – jee) ja lähteä mökille. Ensin siellä pitää kiinnittää linnunpöntöt puihin ja sitten suunnistetaan merelle, kierretään saaria ja tietysti paistetaan makkaraa ja hörpitään kahvia. Jospa saisimme vielä appiukkokin mukaan, nauttimaan aurinkoisesta säästä meren jäällä.
Nyt autoa lastaamaan, eväiden ostoon ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä huikaiseville hangille ja jäälle.
Oikein mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!

perjantaina, huhtikuuta 04, 2014

Rannoilla ja rannoilla











 Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena -10 asteen pakkasessa. Auringon noustessa korkeammalle, on pakkasen terävin kärki pikkuhiljaa taittunut.
Tänään olisi taas tarkoitus lähteä lasuamaan jäälle ja nauttimaan aurinkoisesta, ainakin nyt vielä vähä tuulisesta päivästä.
Tiistaina suunnistimme Käyränkarin tuulelta suojaisaan rantaan nuotioimaan ja siitä jatkoimme matkaa merelle päin, navakasta vastatuulesta huolimatta. Otimme suunnan Siikalettoa kohti, jonka rannassa joimme kahvit, ennen kuin suunnistimme kotia kohti. Jäällä kulkiessa vierähti melkein neljä tuntia ja mökissä ei loppupäivästä kuulunut kuin partojen tyytyväistä tuhinaa.
Parrat ovat oppineet hienosti kulkemaan jäällä, joka on paikoin aivan paljasta, välillä ohuen lumen peittävää. Spurtit otetaan lumisella pinnalla ja kirkkaalla jäällä hipsutellaan tasaiseen tahtiin. Niinhän se taitaa olla, että omat ennakkoluulot ja ylivarovaisuus on pahin este liikkua eri pinnoilla ja paikoissa koirien kanssa.
Keskiviikkona parroilla oli lepopäivä, vain pieni lenkki lähimetsään ja minä siivosin huushollia. Iltapäivällä tuli entinen työkaverini Anne käymään. Meillä on yhteinen mielenkiinto kaikkeen ”terveelliseen”, marjat, nokkoset, inkiväärijuoma ja nyt viimeiseksi uusi tuttavuus kun kerroin Tulsista. Tulsi eli pyhä basilika on Intian arvostetuin kasvi, joka on saanut kotimaassaan arvonimen yrttien kuningatar. Olen tilannut intialaista luomu Tulsia Ruohonjuuresta. Tomi kertoi, että Intialaiset pureskelevat Tulsin lehtiä, kun ensimmäiset lentsun oireet ilmenevät.
Olemme Annen kanssa myös pyöräillen kierrelleet ympäri Iitä, teatteriesityksiä katsomassa tai muuten vain viettäneet helteistä päivää Oulussa kävellen. Sovimme, että seuraava tutustumisreissu tehdään Koitelinkoskelle.
Vaikka partojen aktiviteetti rajoittuu tähän vuodenaikaan lenkkeilyyn jäällä paikoin lumettomia saaria ja saarekkeita kierrellen, uskoisin niiden silti olevan ihan tyytyväisiä saadessaan vapaasti liikkua laajoilla alueilla, joihin pääsevät korkeintaan kerran vuodessa. Minun huumaantuminen vapaudentunteesta, näyttää tarttuvan myös partoihin.
Eilen kävin partojen kanssa tällaisen vapaudentunne lenkin lähisaarekkeita kierrellen, välillä innostuimme poikkeamaan sopivan kestohangen löydettyämme saarekkeiden sisäosiin.  Unski varsinkin oli innokas ehdottamaan uusia reittejä syvemmälle vitikkoon, Ihqun kulkiessa omissa hajumaailmoissaan. Ihqu uppoutuu välillä niin löytämiinsä hajuihin, että unohtaa meidät kokonaan.
Tietysti suunnittelen jäälenkit niin, että matkasta ei tule liian pitkä ja vaikea Ihqun jalkaa ajatellen. Tasaisella sen on hyvä himputella, kun upottava lumi ei ole haittona. Täyttä elämää loppuun asti, haudassa saa maata senkin edestä.
Pekka lähti retkieväiden ostoon, joten nyt loppuu naputtelu tältä erää.
-------------------------------------------------------------------------------
Tomi on kierrellyt Intiaa jo useamman viikon ajan. Alla muutama kuva Tomin matkalta, joka jatkuu vielä ainakin muutaman viikon. Paikkojen nimistä linkki Wikipediaan Rajkot, Goa, Mumbai, Hampi, Gokarna.


Tässä kuvassa vääristymää, kuvattu GoPro kameralla.

tiistaina, huhtikuuta 01, 2014

Aprillipäivä, ei aprillipilaa

Kuvat sunnuntaiselta makkaranpaistoreissulta Kiusaajannokalle.




 Unski.
 Ihqu.






Tylsää, ei mitään aprillia tällä kertaa.
Ajelimme partojen kanssa Saikankahloon, jonne jätin auton ja suunnistimme jäitä pitkin Miinaleton kautta Hiastinlahdelle. Kiertelimme aivan rantajäitä pitkin ja etsimme sopivaa nuotioimispaikkaa. Sovimme Pekan kanssa, että se tulee jäitä pitkin potkurilla Kiusaajannokalle, josta löydettiin hyytävältä pohjoistuulelta suojaisa nuotioimispaikka.
Paluumatkalle lähdimme yhdessä, suunnistaen Kantolanlahdelle. Kierrettiin Ykspensaannokka ja ällisteltiin sinne rakennettuja kesämökkejä, jotka ovat kyllä ihan talviasuttavia taloja vieri vieressä.
Sain istuskella pitkät pätkät potkurin kyydissä, kun suunnistettiin Keelinväylää kohti. Istuessani potkurin kyydissä, Unski roikkui melkein koko ajan minun hihassa ja juoksi vierellä.
Olimme reissussa kaikkiaan nelisen tuntia, joten maanantaina oleskeltiin vain kotosalla. Parroilla ei näyttänyt olevan mitään hinkua liikkeelle. Saivat seurata pihalla, kun ruuvailin linnunpönttöjä kasaan. Lintupöntön tarvikkeet kävimme sahauttamassa Joksalla mittoihin ja kun osat oli numeroitu, ne oli näppärä koota. Kokosin kuusi pönttöä ja pari pönttöä odottaa vielä rakojen silikointia. Muutama pönttö menee mökille, mutta haluaisin vielä pihapiiriinkin muutaman pöntön, hyvistä paikoista vain alkaa olla uupelo.
Mustarastaita vierailee ruokintapaikoilla jo kuuteen yksilöön kasvanut parvi, enimmäkseen uroksia. Tuovat mukavaa vaihtelua niin komean ulkonäkönsä kuin äänenkin puolesta.

Minulla on edessä sisäkukkien rankalla kädellä tehtävä karsinta ja multien vaihto. Kukkapöytä pullistelee isoista kukista isoissa ruukuissa ja nyt olen päättänyt hankkia normaalin kokoisia ruukkuja ja pienentää kasvit niihin sopiviksi. En millään raskisi raivata kukkapehkoja, mutta nyt tilan puute pakottaa niin tekemään. Piksulle tiedossa kukanoksia ja valmiita pehkoja.
Jostain on tarttunu tavaksi vaihtaa kukkiin multa kasvavan kuun aikana ja kun satuin googlettamaan aamulla aihetta, löysin sivuston Isoäidin kasvit ja sieltä kuun vaikutus siementen itämiseen ja kasvien kasvuun. Siinäpä on ihmettelemistä ja uskoo ken uskoo.
Olemme valmistautumassa jälleen jäälle, kohti merta. Aurinko paistaa, mutta pohjoistuuli pitää huolen, että ulkomittarissa pakkasasteita.
Aurinkoista aprillia!

sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2014

"Kannattaa tarttua unelmiin"

Tässä katsomisen arvoinen upea dokumentti suomalaisesta sisusta, periksiantamattomuudesta, tuurista, onnesta, hulluudesta hyvässä mielessä ja kaikesta siltä väliltä. Kaikki näyttää olevan mahdollista, kun oikein kovasti haluaa jotain ja ei anna periksi.
Toivottavasti myöhemmin nähdään myös, kuinka projekti jatkui ja lopputulos.
 Dokumenttiprojekti: Alaska Highway
(suora linkki YLE Areenaan, jossa katseltavissa vielä n. 3 viikkoa)
Lajityyppi: Dokumentti
Levittäjä: SF Film Finland Oy
 
Levoton Hese löytää Alaskasta 60 vuotta vanhan kuorma-auton, jonka lavalle hän rakentaa talon ja ajaa auton Vancouver Islandille. O: Aleksi Salmenperä T: Made
  • Esitetty: Yle TV1
  • Katsottu: 13960 kertaa ( Katseltavissa vain Suomessa )