Tänään olisi taas tarkoitus lähteä lasuamaan jäälle ja nauttimaan aurinkoisesta, ainakin nyt vielä vähä tuulisesta päivästä.
Tiistaina suunnistimme Käyränkarin tuulelta suojaisaan rantaan nuotioimaan ja siitä jatkoimme matkaa merelle päin, navakasta vastatuulesta huolimatta. Otimme suunnan Siikalettoa kohti, jonka rannassa joimme kahvit, ennen kuin suunnistimme kotia kohti. Jäällä kulkiessa vierähti melkein neljä tuntia ja mökissä ei loppupäivästä kuulunut kuin partojen tyytyväistä tuhinaa.
Parrat ovat oppineet hienosti kulkemaan jäällä, joka on paikoin aivan paljasta, välillä ohuen lumen peittävää. Spurtit otetaan lumisella pinnalla ja kirkkaalla jäällä hipsutellaan tasaiseen tahtiin. Niinhän se taitaa olla, että omat ennakkoluulot ja ylivarovaisuus on pahin este liikkua eri pinnoilla ja paikoissa koirien kanssa.
Keskiviikkona parroilla oli lepopäivä, vain pieni lenkki lähimetsään ja minä siivosin huushollia. Iltapäivällä tuli entinen työkaverini Anne käymään. Meillä on yhteinen mielenkiinto kaikkeen ”terveelliseen”, marjat, nokkoset, inkiväärijuoma ja nyt viimeiseksi uusi tuttavuus kun kerroin Tulsista. Tulsi eli pyhä basilika on Intian arvostetuin kasvi, joka on saanut kotimaassaan arvonimen yrttien kuningatar. Olen tilannut intialaista luomu Tulsia Ruohonjuuresta. Tomi kertoi, että Intialaiset pureskelevat Tulsin lehtiä, kun ensimmäiset lentsun oireet ilmenevät.
Olemme Annen kanssa myös pyöräillen kierrelleet ympäri Iitä, teatteriesityksiä katsomassa tai muuten vain viettäneet helteistä päivää Oulussa kävellen. Sovimme, että seuraava tutustumisreissu tehdään Koitelinkoskelle.
Vaikka partojen aktiviteetti rajoittuu tähän vuodenaikaan lenkkeilyyn jäällä paikoin lumettomia saaria ja saarekkeita kierrellen, uskoisin niiden silti olevan ihan tyytyväisiä saadessaan vapaasti liikkua laajoilla alueilla, joihin pääsevät korkeintaan kerran vuodessa. Minun huumaantuminen vapaudentunteesta, näyttää tarttuvan myös partoihin.
Eilen kävin partojen kanssa tällaisen vapaudentunne lenkin lähisaarekkeita kierrellen, välillä innostuimme poikkeamaan sopivan kestohangen löydettyämme saarekkeiden sisäosiin. Unski varsinkin oli innokas ehdottamaan uusia reittejä syvemmälle vitikkoon, Ihqun kulkiessa omissa hajumaailmoissaan. Ihqu uppoutuu välillä niin löytämiinsä hajuihin, että unohtaa meidät kokonaan.
Tietysti suunnittelen jäälenkit niin, että matkasta ei tule liian pitkä ja vaikea Ihqun jalkaa ajatellen. Tasaisella sen on hyvä himputella, kun upottava lumi ei ole haittona. Täyttä elämää loppuun asti, haudassa saa maata senkin edestä.
Pekka lähti retkieväiden ostoon, joten nyt loppuu naputtelu tältä erää.
-------------------------------------------------------------------------------
Tomi on kierrellyt Intiaa jo useamman viikon ajan. Alla muutama kuva Tomin matkalta, joka jatkuu vielä ainakin muutaman viikon. Paikkojen nimistä linkki Wikipediaan Rajkot, Goa, Mumbai, Hampi, Gokarna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti